Tiistaina oli pakko ruveta tulemaan takaisin etelään päin ettei parille vikalle päivälle olis jäänyt ihan mahdottomia ajomatkoja. Oltiin katottu edellisenä päivänä Reetan kanssa sopivia leirintäalueita parin tunnin ajomatkan päästä Sallasta etelään ja poikien kanssa yhessä päätettiin et mentäisiin Taivalkoskelle Kylmäluoman leirintä- ja retkeilyalueelle.
Tää oli siinä mielessä jännä reissu, että vaikka ajettiin Kemistä Rovaniemen kautta Sallaan, ei nähty yhen yhtä poroa! Myöskään Sallassa vaellellessa niitä ei tullu vastaan ja alettiin jo miettiä et nähäänköhän yhtään koko reissun aikana. No onneks nää jäbät (4 kpl, kaks meni jo ohi) tajus seistä keskellä tietä ennen Kuusamoa... :-D Tavarat vaan lenteli... Ja joo, nähtiin vielä muutama poro sitten näiden jälkeenkin.
Pidettiin Kuusamossa pikku paussi ja jatkettiin sitten kohti Taivalkoskea. Perille Kylmäluomaan päästyä huomattiin, että paikka oli aika symppis. Ei mikään uusin ja hienoin (huoltorakennusten sun muiden ulko- ja sisäpinnatkin ois vaatinu vähän päivitystä), mutta sijainti oli kyllä (tämmöselle eräjormalle ainakin) ihan huippu ja tekemistä riitti! Siellä oli mahollista muun muassa kalastaa, vaeltaa ja marjastaa eli luonto oli lähellä ja ilmeisesti paikka on talvisinkin auki. Porukkaa oli pikkusen enemmän kun Sallassa, mutta ei liikaa. Miulle tuli Kylmäluomasta oikeastaan vähän mieleen Joensuun Kiihtelysvaarassa oleva Hietajärven caravanalue, jossa pienenä oltiin monet kesät mummon asuntovaunulla. Voi olla, että muistikuvat heittää ja pahasti, mutta jonkunlaiset nostalgiset fibat sain tuosta paikasta. :-D
Meillä kävi koko reissun ajan suht. hyvin noiden kelien kanssa. Aina kun ajettiin tai nukuttiin, satoi, ja muuten oli suurimmaks osaks aurinkoista. :) Niin kävi Kylmäluomaankin saapuessa. Laitettiin auto parkkiin ja hörpättiin iltapäiväkahvit ja sillä välin koko matkan kestäny sade loppui ja aurinko tuli esiin. Pojat oli ihan innoissaan lähössä heti kokeilemaan kalastusonneaan ja myö päätettiin lähteä Reetan kanssa mukaan veneeseen päjöttämään. Oli kyllä mukavaa käydä vesillä, vaikka mitään saalista ei saatukaan.
Illan kuluessa kävin vähän itekseni tutustumassa lähiympäristöön (kameran kanssa). Nää seuraavat kuvat on otettu suolta, joka on ihan leirintäalueen vieressä. Ilta-auringon paistaessa tuolla oli maagisen näköstä ja viivyinkin siellä hämmentävän kauan vaan ihaillen paikan kauneutta, joka ei luonnollisesti välity näiden kuvien kautta kunnolla. :-D
Jonkun ajan päästä Reeta soittikin et missä sie ooooot. Saunottiin ja pojat läks vielä uudestaan kalalle. Mie kävin keräämässä vähän mustikoita ja kattomassa taas kerran auringonlaskuu, mut siitä on kuvia vaan kännykässä, sori. :-D Oltiin Reetan kaa jo käymässä nukkumaan, kun muistettiin et oltiin ostettu Haaparannasta vaahtokarkkeja. Poikien tullessa takaisin autolle päätettiin lähteä vielä paistamaan niitä yhelle alueella ja lähiympäristössä olleista monista nuotiopaikoista. Oli tosi kylmä, mutta tuli lämmitti ja oli jollain tapaa tosi ihanaa vaan istua siinä nuotion ääressä ja syödä niitä ällömakeita nameja. Paistettiin kyllä makkaraakin. Nukkumaan mentiin aika myöhään, koska seuraavana aamuna ei ollut mihinkään kiire. Respassa sanottiin, että saataisiin olla klo 15 asti, mikä oli kyllä tosi hyvä, eipähän tarvinnut hätiköidä lähdön kanssa.
-K
