torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannuskuvia

Palataas välillä tähän elämään reissun jälkeen. Töihin paluu tuntui niin nihkeältä kuin vain mahdollista on reilun viikon täyden lomailun jälkeen. Myöskään kouluhommien aloittaminen heti reissun jälkeen ei hirveemmin kiinnostanut ja tällä viikolla oonkin sitten kokenut pientä stressiä ja paniikkia siitä, saanko nuo kurssit edes suoritettua ajallaan. Viime viikolla vietettiin juhannusta koleassa kelissä. Mie olin töissä perjantaina ja sunnuntaina, joten mitään kummosempia suunnitelmia ei juhannukselle tehty. Juhan veljellä oli vuokramökki koko viime viikon, joten piipahdettiin siellä lauantaina grillailemassa, saunomassa ja uimassa (pulahtamassa). Perjantaina käytiin miun töiden jälkeen ilta-ajelulla ja pysähdyttiin kattomaan kokkoa. Hyvin rauhallisissa ja mukavissa merkeissä siis meni meidän keskikesän juhla.
-K

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Iltakävely Ness-joen rannalla

Kun saavuttiin Invernessiin, käytiin viemässä meidän tavarat edellisessä postauksessa esiteltyyn majapaikkaan ja lähdettiin aika heti kävellen kohti keskustaa. Advie Lodge oli sijainniltaan oikein mainiolla paikalla, sillä kävelykadulle ja kaupungin halkaisevan Ness-joen rantaan oli vain noin kymmenen minuutin kävelymatka. 
Vaikka keli vaikutti hotellilta lähtiessä vähän epävakaiselta, ei kuitenkaan jouduttu käyttämään mukaan varalta otettua sateenvarjoa ja itseasiassa aurinkokin näyttäytyi ajoittain. Kävelykadun tuntumassa oli iso ostoskeskus ja siellä olisi ollut vaikka mitä Primarkia sun muuta, mutta jostain syystä tässä vaiheessa reissua shoppailu ei kiinnostanut pätkän vertaa (ei se kyllä kiinnostanut hirveästi missään vaiheessa :-D). Shoppailun sijaan tyydyttiin vaan kävelemään ympäriinsä, kattelemaan ja ihmettelemään. 
 Ness-joen yli meni poikittain kaksi kävelysiltaa ja yksi silta, jolla pystyi sekä ajamaan autolla että kävelemään. Käveltiin pieni rengaslenkki kauimmaiselta sillalta toiselle joen rannan molemmin puolin. Oli nättiä! Invernesshän on ikivanha kaupunki ja se näkyi paikoittain rakennusten arkkitehtuurissa. Se on Ylämaiden suurin kaupunki ja samalla myös pääkaupunki. Nohevimmat voi "Ness-joesta" päätelläkin että minkäpäs muunkaan laskujoki se on kuin itse legendaarisen Loch Nessin.
Ennen hotelliin menoa poikettiin vielä kaupungin vanhimmassa pubissa Gellionsissa syömässä (ja yrittämässä juoda pintit olutta, mutta eihän miusta ollut siihen :-D). Inverness oli miusta tosi kiva ja sopivan kokoinen kaupunki ja nyt kun oon tehnyt vähän tutkimusta niin siellä olis Inverness college, joka on osa University of the Highlands and Islandsia JA siellä olis suuhygienistin opintoja tarjolla niin vähän kyllä alkoi kaduttaa, kun en ole hakeutunut vaihtoon. Tietäisin kyllä, minne lähtisin. :-D
 -K

ps. Tuossa joen rannalla olis muuten ollut Inverness Castle, mutta oltiin vähän liian myöhään liikenteessä eikä ehditty käydä siellä. Suunniteltiin, että olis piipahdettu siellä vielä ennen lähtöä seuraavana aamuna, mutta sade esti meidän suunnitelmat pahemman kerran. Linnan näköalapaikalta olis ollut hienot näköalat kaupunkiin!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Advie Lodge

Oltiin Invernessissä yksi yö. Alunperin olin varannut sinne kahden yön majoituksen, mutta oon kyllä todella tyytyväinen että siirryttiin seuraavaksi yöksi edes vähän eteenpäin (Loch Nessin toiseen päähän Fort Augustukseen), sillä se antoi meille sitten taas lisäaikaa Skyen saarelle. Majoituspaikkana meillä toimi sympaattinen B&B-tyyppinen Advie Lodge. Kyseisessä "majatalossa" oli meidän huoneen lisäksi kolme muuta huonetta, mutta meidän huone oli ainoa jossa taisi olla tuo kylpyhuone vähän erikseen. Paikan omistajat olivat aivan huippuystävällisiä ja ihania, vähän toista kuin mihin ollaan täällä jöröjukkien maassa totuttu. :-D
Kylppärissä oli tarvikkeet pienen spa-hetken pitämiseen ja reissun aikana suorastaan perinteeksi muodostuneen iltakylvyn yhteydessä tulikin testailtua muutamaa paikallista tuotetta. Ihan parasta pitkän päivän päätteeksi.

Miulla oli ajatuksena kirjoitella suoraan tähän perään meidän iltakävelystä Ness-joen rannalla, mutta nyt iski kyllä sellanen väsymys kesken postauksen teon, että taidan jättää sen kuitenkin toiseen päivään. :-D Ja onhan tämmösiä lyhyempiä postauksia ehkä vähän miellyttävämpi lukeakin kun vertaa noihin pariin edelliseen kilometrin pituiseen. Tällä tahdilla näitä reissupostauksia saatte lukea varmaan vielä joulunakin, mutta minkäs teet kun päivät menee töissä ja parina iltana on tullut koulutehtäviin käytettyä aikaa.
Öitä!
-K

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Vuokra-autolla kohti Skotlannin Ylämaita

Ensimmäisenä kokonaisena reissupäivänä heräiltiin hyvin nukutun yön jälkeen, käytiin aamiaisella, pakattiin kamat ja mentiin bussilla takasin lentokentälle, josta meidän oli määrä noutaa etukäteen vuokrattu auto. Iso-Britannian vasemmanpuoleinen liikenne aiheutti meille molemmille ennakkoon vähän jännitystä, Juhalle ehkä vielä enemmän, sen tehtävä kun oli toimia kuskina koko matkan ajan. 

Oltiin tosiaan vuokrattu auto Sixtiltä etukäteen, mutta tehtiin se vuokraus tyyliin jonkun rentalcars.comin kautta. Ehkä oli vähän tyhmää ottaa tuo välikäsi tuohon, kun luulen että olis päästy ehkä halvemmalla kun olisi asioitu pelkästään Sixtin kanssa. Laskeskeltiin, että tuo kuuden päivän vuokraus tuli maksamaan meille tankkauksineen noin 650 € eli todellakin varmasti halvemmallakin oltaisiin päästy. Meillä oli toiveena viisiovinen automaattiauto, että mahduttaisiin laukkuinemme hyvin kyytiin ja ettei Juhan tarvihtis ruveta miettimään miten vasurilla vaihetaan vaihteita. :-D Otettiin sieltä rentalcarsilta joku vakuutus ja vielä lisäks sitten siinä autovuokraamon tiskillä täyskasko ettei varmasti jouduta maksamaan mistään jälkikäteen. Lisäks maksettiin vielä vähän lisämaksua siitä että auton saa palauttaa tankki tyhjänä. Oltiin varattu tyyliin joku perus Skoda tai vastaava, mutta Sixtin konttorissa saatiinkin erittäin hyvää asiakaspalvelua, kun myyjä kysyi meiltä haluttaisiinko "vähän parempi auto". Meillehän tämä tietysti kävi, kun tässä vaiheessa ei enää mitään lisäkustannuksia ollut tiedossa. Ja kattokaa minkä ne meille antoi.
Maailman söpöimmän kirkkaanpunaisen Mini Countrymanin!!! Siis en oo ehkä ikinä ollu mitenkään erityisen fiiliksissä autoista, mutta tuo oli vaan niin siisti ja toi ihan erityisen silauksen vielä meidän matkalle, että sanoin jo Juhalle et haluun tuollasen itelle. :-D Oli muuten niin uus auto, että meillä meinas olla aluks vaikeuksia saada se edes käyntiin. Istuttiin siinä autovuokraamon parkkipaikalla auton kyydissä ja mietittiin että mihin avaimet laitetaan kunnes hokastiin että ei niitä mihinkään laiteta, kohan ovat kyydissä. Starttinappi oli sitten ihan erikseen. :-D
 Mutta niin, lähettiin tosiaan ajelemaan Edinburghin lentokentältä kohti ylämaiden suurinta kaupunkia, Invernessiä. Ajo sujui Juhalta hienosti. Ensimmäisissä risteyksissä ja myöhemminkin liikenneympyröissä ja tälläsissä mietittiin vähän yhessä niitä ajokaistoja ja linjoja, mutta muuten siihen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottu niin kuski kuin apukuskikin älyttömän nopeesti. Ja oli meillä kyllä oma navigaattorikin mukana, mistä oli tosi paljon apua just esimerkiks kaistojen valinnoissa sun muissa.
 Ehkä tällaisen yleisen huomion voisi sanoa koko matkan ajalta, että nopeudet oli ehkä paikoittain hieman kovemmat kuin mitä ne Suomessa olis vastaavilla teillä olleet. Tuntui aika hurjalta ajatukselta ajaa esimerkiks Loch Nessin kapeita rantateitä 60 mailia (eli noin 95 kilometriä) tunnissa, kun siinä tuli lähes koko ajan rekkojakin vastaan. Ei myö todellakaan niin kovaa ajeltu vaan mummoiltiin suosiolla. :-D
 Edinburghista Invernessiin on matkaa noin kolmisen tuntia. Maisemat alkoi moottoritien loppumisen jälkeen muuttua ensin ihan sairaan reheviksi ja vihreiksi ja sen jälkeen vähitellen puuttomimmiksi ja karummiksi korkeuserojen samalla kasvaessa, jonka jälkeen rehevyys lisäytyi jälleen Invernessiin saavuttaessa. Luin jostain ennen reissua, että junamatka Edinburghin ja Invernessin välillä on lumoavan kaunis, enkä ihmettele yhtään. Alkumatkasta satoi vettä, mutta vähitellen määränpään lähestyessä vesisade lakkasi ja pilviverho alkoi repeillä. 
Pysähdyttiin matkalla Ralia Café-nimisessä kahvilassa Newtonmoren kylän läheisyydessä. Ostettiin muutama ylihintainen voileipä ja kupposet kahvia. Tuli muuten tehtyä matkan aikana sellainen huomio, että Skotlannissa hyvää kahvia on harvassa. :-D Tässä kahvilassa kahvi ei muistaakseni ollut mitään kovin erikoista. :-D
 Newtonmoresta ei sitten ollutkaan enää kuin noin tunnin matka Invernessiin. Tajusin jälkeenpäin, että tuossa lähellä olisi ollut eräs ilmaismuseo, joka olisi ollut varmasti mielenkiintoinen. No, jää sekin sitten ensi kertaan monen muun paikan tavoin. :-D
 -K

torstai 15. kesäkuuta 2017

Tarina siitä, kun melkein myöhästyttiin meidän lennolta

Eka reissupostaus, jipii! Halusin ehdottomasti kirjoittaa meidän ekasta matkustuspäivästä oman postauksen, koska se oli aivan ikimuistoinen! Eikä todellakaan kovin positiivisella tavalla. :-D Sinälläänhän tästä päivästä ei pitänyt olla hirveästi kerrottavaa, koska tarkoitus oli vain 1) matkustaa Helsinkiin 2) lentää Edinburghiin ja 3) majoittua hotelliin ja levätä pitkän päivän jäljiltä, ehkä käydä jossain ravintolassa syömässä. No, matka Helsinkiin muuttui kuitenkin sen verran monimutkaiseksi jo itsessään, että pakko kirjoittaa tämä tarina tännekin ettei se koskaan pääse unohtumaan. :-D

Sanotaanko näin, että olin laskenut meille sellaisen aika tiukan ja tarkan aikataulun. Suunnitelmissa oli lähteä Onnibussilla Kiteeltä klo 8.15 ja sen saapuessa Kamppiin 13.45 meillä piti olla hyvin aikaa kävellä Rautatieasemalle, hypätä junaan ja mennä sillä lentokentälle. Olin ajatellut, että meille jäisi lentokentällä aikaa noin kaksi tuntia, kun lento lähtisi klo 16.30.

No, tulipahan opittua että näin tiukalle ei jätetä enää koskaan. :-D Alkumatka meni hyvin. Kaikki ketkä on joskus Onnibussilla matkustaneet tietää, että se aikataulu on tosi säntillinen ja niin oli meilläkin. Alkumatka meni siis levollisin ja innostunein mielin. Lappeenrannassa kuski vaihtui ja ensimmäinen asia mitä tämä uusi kuski kuulutti oli oman nimensä ja muiden infojen lisäksi: "Helsingin päässä on vissiin tänään joku Puolustusvoimain Lippujuhlan paraati, joka saattaa vähän hidastaa liikennettä, mutta eiköhän myö sinne Kamppiin joku reitti löydetä". Tässä vaiheessa miulla nousi epäilykset ja lyhyen googlettelun jälkeen pienoinen paniikki: Mannerheimintie ja muutama muu katu on suljettu kyseisen paraatin takia. Kuski tuntui kuitenkin tuntui olevan hyvin luottavaisin mielin perille pääsystä ja kun soiteltiin Helsingin päähän yhdelle tutulle olo helpottui hetkeksi. Hieman levottomin mielin kuitenkin kattelin muuta liikennettä, kun alettiin lähestyä Helsinkiä.

Päästiin Viikkiin asti aikataulussa ja alettiin lähestyä keskustaa. Tässä vaiheessa muuta liikennettä ei paljoa näkynyt ja meillä oli hyvin aikaa. Kuski tais jopa kuuluttaa, että ollaan melkein vartti etuajassa. 

Mutta sitten tuli seinä vastaan. Jumahdettiin niiden suljettujen katujen takia johonkin Töölönlahden kohdille noin puoleks tunniks. Seurasin paniikissa kelloa... 13.40, 13.45, 13.55. Ei liikuttu oikeastaan yhtään. Vähän ennen kahta Juha lähti alas neuvottelemaan kuskin kanssa. Meidän oli pakko päästä pois bussista kamoinemme, että voitaisiin yrittää kävellen jollekin juna-asemalle, taksitolpalle tai ihan minkä vaan kulkuneuvon luo, joka veis meidät lentokentälle.

Onneks kuski suostui klo 14 poistumaan autosta sen verran, että se antoi meille ja muutamalle muulle takakontista matkalaukut. Lähettiin hortoilemaan. En muuten tähän päivään mennessä tiedä, miten pitkään se bussi siinä liikenneruuhkassa seisoi. :-D 

Meidän yks tuttu on Helsingissä poliisina ja Juha oli ollut siihen jo aiemmin yhteydessä ja kysellyt ruuhkautumisesta sun muusta. Ei voida kun kiittää Luojaamme siitä, että se sattui ensinnäkin olemaan sinä päivänä töissä ja että sen partiolla sattui olemaan just sillä hetkellä sellanen hetki ettei ollut mitään muuta tekemistä. Ne viskas meidät maijalla Pasilaan. XD

Pasilassa missattiin eka lentokentälle menevä juna, vaikka juostiin. Kello oli tässä vaiheessa jotain puoli kolme. Meillä siis hetki meni ennen kun tämän poliisipartionkaan kanssa löydettiin toisemme. No onneks seuraava juna tuli viiden minuutin päästä ja päästiin hetkeks hengähtämään. Tässä vaiheessa muistaakseni keskusteltiin jotain semmosta kun että "en huokaise helpotuksesta ennen kun istutaan lentokoneen kyydissä". :-D Kun juna sitten kolmen maissa oli perillä lentokentällä ja noustiin siihen pääaulaan todettiin kauhuksemme, että se oli ihan tupaten täynnä porukkaa. :-D Oltiin tehty onneks lähtöselvitys etukäteen, mutta bag droppeihin oli hirveet jonot. Onneks tajuttiin, että self-service back droppiin ei ollut jonoa lähes ollenkaan, mutta sitä varten piti olla laukuissa tulostettuna ne tarralaput. No, eikun jonottelemaan automaatille. Meidän edellä oli noin kolme porukkaa, joista viimeisimmällä kesti huomattavasti paljon pidempään kuin aiemmilla, koska kone ei meinannut millään hyväksyä erään naisen passia. :-D Päästiin lopulta tulostamaan tarrat, dumpattiin laukut menemään ja kiiruhdettiin turvatarkastukseen. 

Turvatarkastuksesta päästiin onneks suht. nopeasti, vaikkakin Juhalla piipittikin taas joku ja se joutui sellaseen pikatestiin. Konetta alettiin lastata noin klo 16 ja myö oltiin portilla ehkä varttia ennen sitä. Kerettiin myös nopeesti vaihtaa vähän rahaa ja ostaa suklaapatukat itellemme palkkioksi. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta olishan tuolla ehkä _vähän_ aiemminkin voinut olla. :-D
Kaikista hauskinta tässä oli, että kaikki Juhan sisarukset ja Juha ite epäili meidän kerkeämistä kentälle ja Juha kysyi paria päivää ennen lähtöä miulta että "pitäiskö meidän kuitenkin mennä junalla silloin aamulla varmuuden vuoks". No olisi pitänyt mennä, myönnän sen nyt. Junalla liikkuessa ei paljoa teiden sulkemiset häiritse. :-D
Ohoh, tulipas tästä pitkä tarina. Lento meni hyvin, vaikkakin se lähti lopulta noin 15 minuuttia myöhässä, mikä ei kyllä tässä vaiheessa enää kovin paljoa yllättänyt. :-D Lennettiin nyt ekaa kertaa Finnairilla ja kyllähän se tuntui jotenkin niin laadukkaalta ja kotimaiselta, lautasliinatkin kun oli Marimekkoa. Edinburghin päässä hurautettiin bussilla hotelliin ja oltiin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti siellä loppuilta. Käytiin hotellin ravintolassa syömässä, otettiin kylpy ja käytiin hyvissä ajoin nukkumaan.
 Tarinan opetus: Kun tulet lentokenttäkaupunkiin kuitenkin tosi kaukaa, saavu paikanpäälle aina mielummin jo edellisenä iltana (koska eihän siihen VR:äänkään voi aina luottaa). Näin vältyt ylimääräiltä hengenahdistuksilta ja paniikkikohtauksilta ja lomasi alkaa paaaaaljon mukavemmissa merkeissä. :-D
-K

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Millan yo-juhlat

Noniin. Aloitetaanpas sitten tämä postausrutistus. :-D Lauantaina 3.6. juhlittiin meidän sisaruskatraan toista ylioppilasta, kun oli Millan vuoro saada lakki päähänsä.
Tarjoilut oli voileipäkakkuja lukuun ottamatta meidän äipän käsialaa ja voi juku kylläpä olikin herkkuja pöytä täynnä. Herkkuja oli itseasiassa niin paljon, että saatiin tuoda Juhan porukoille iltakahvipöytäänkin osa ja otettiin myös muutamia kasvis- ja lohipiirakoita seuraavan päivän bussimatkalle evääks. Nams. :)
Milla kävi laitattaa samalla kampaajalla tukan kuin vanhojentanssipäivänä ja kylläpä siitä tulikin taas vaan niin nätti! Tuollanen rento nuttura on kyllä ihan täydellinen lakin kanssa. Muutenkin oli niin kaunis ylioppilas, että kuvaajalla oli kyllä varsin helppo tehtävä ottaa kiitoskorttikuva. Voin valehtelematta sanoa, että lähes kaikki kuvat onnistui, ja luulen että joutuvat jonkin aikaa miettimään, mikä kuva siihen kiitoskorttiin sitten lopulta valitaan. :)
Meillä oli mukavat juhlat lähipiirin kesken! Seuraavat ylppärit saattavatkin olla sitten jo parin vuoden päästä, jos tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä tummakutrinen neitonen suoriutuu urakastaan normaalissa aikataulussa.
-K