Helmikuun parhaat

 Sain Oslohat nro. 2:n valmiiksi. Tää meni Millalle jälkikäteisjoululahjana.

 Muutama maisemakuva tien päältä. Nättejä kelejä on riittänyt.

 Kuukauden terveellinen herkku on ollut ehdottomasti avokado. Vihdoin vuosien houkuttelun jälkeen Juhakin on nyt innostunut noita syömään ja ne meneekin meillä nykyisin suorastaan kuumille kiville.

 Juhlittiin miun ukin eli Samuelin isoukin 75-vuotis syntymäpäiviä perhepiirissä. Useammin pitäis kyllä kokoontua saman pöydän ääreen tällä tavalla. ♥

On kyllä niin keväisiä kelejä ollut, että välillä on tuntunut kun mentäisiin jo maaliskuun lopussa. Oon vähän salaa toivonut, että asfaltit sulaisi nopeesti näkyviin, niin voisin ruveta kulkemaan harkkapaikkaan pyörällä.

 Ystävänpäivän herkkuja ja ihanat äitin miulle tuomat tulppaanit. ♥

 Alotin kuin alotinkin ensimmäisen islantilaistyyppisen villapaidan itelleni. Tää kuva nyt ei ehkä mikään edustavin oo tuosta työstä, mutta kyllä siitä ihan nätti tulee. Ja värit on miulle erityisen mieleen.

Uudistuneessa Wilhelmiina-kahvilassa Millan talvilomapäivää viettämässä.

Ja kuun lemppareimpana juttuna tietysti tää viime viikonlopun Tahkon reissu. ♥

-K

Viikonloppu Tahkolla

Saatiin kuin saatiinkin otettua vielä ennen miun kevään koulurutistusta pieni irtiotto arjesta, nimittäin mökkeiltiin viime viikonloppu Tahkolla miun lukioaikasen ystäväporukan, muutaman avio-/avopuolison ja tietysti meijän pienen miehen kanssa. Vuokrattiin viikonlopuksi Tahkon Taika -niminen mökki, joka oli meidän 11 hengen porukalle just passeli ja sijaintikin oli oikein mainiosti lyhyen kävelymatkan päässä niin rinteistä, ravintoloista kuin hiihtolatusistakin. 

Oli kyllä niin mukavaa olla koolla pitkästä aikaa tällä porukalla, mutta harmillisen nopeesti vaan tuommonen normaali viikonloppu menee ohi. Melkein vaatis tuollainen reissu yhden lisäpäivän, että ehtisi tehdä kaikkea mitä on suunnitellut. Meillä oli nyt tällä reissulla semmonen työnjako, että yllytin Juhan muiden mukana päiväksi laskemaan rinteeseen ja ite otin ihan suosiolla vastuun Sampan vahtimisesta. En oo ite kovin innostunut laskettelusta, joten halusin suoda Juhalle mahdollisuuden piiiitkän tauon jälkeen päästä rauhassa laskemaan. Ja se kyllä kannatti, nimittäin niin riemukkaita kuvia rinteestä tuli, että tuli itellekin hyvä mieli kun näki miten kivaa muilla oli. :-) Miun oli vähän tarkoitus käydä ite hiihtämässä, mutta kuten todettu, viikonloppu meni niin nopeesti ja tekemistä oli paljon, että jäi käymättä... :-D Tehtiin myö kuitenkin Samuelin kanssa pitkä lenkki lauantaina, käytiin muun muassa tsekkaamassa laskettelijoiden menoa ja tutustuttiin muuten vaan alueeseen. Mukavassa suhteessa tulikin ulkoilua, hyvää ruokaa ja saunomista viikonlopun aikana. Ja ihan vähän myös penkkiurheilua. :-)

-K

KOIRANPENNUT 1 VUOTTA

Karhukoirapentue täytti viime viikolla jo ensimmäisen vuoden! Alkuvaikeuksista huolimatta on oltu todella tyytyväisiä pentujen (okei, ehkä nyt ei enää voi puhua pennuista, ovat jo sen verran isoja koiruuksia :-D) uusiin koteihin ja uusien omistajien aktiivisuuteen koiruleidensa kanssa. Juha ja Juhan isä on pitäneet jokaiseen kotiin yhteyttä ja on ollut ihana nähdä ja kuulla mitä kaikkea pennut ovat touhuilleet ja minkänäköisiksi ne ovat kasvaneet ensimmäisen vuotensa aikana.

Tän pentueen taustalla oli ajatus saada terveitä ja metsällä toimivia koiria, joilla myös ulkonäkö on rotumääritelmän mukainen. Terveystulokset eivät oo olleet vielä ajankohtaisia, ja luultavasti ihan kaikilta pennuilta niitä ei tulla saamaankaan, mutta metsästyksen saralta saatiin jo heti ensimmäiseltä syksyltä mukavia uutisia ja viikonloppuna saatiin myös ensimmäinen näyttelytulos.

Mosse, Halla taustalla

Erityisen huikeita uutisia kuultiin "poika 3":n eli Riesan omistajalta, joka syksyn päätyttyä kertoili päässeensä ampumaan koiran haukkuun jo useammankin hirven ja lisäksi myös muunlainen riista supikoirista lähtien tuntuisi sille kelpaavan. Riesa on osoittautunut karjalankarhukoirille ominaiseen tapaan tosi kovaluontoiseksi, mutta kuitenkin kotiväelle erittäin mieleiseksi kaveriksi. Riesa oli viimeinen pentu, joka meiltä käytiin hakemassa ja sille ei meinannut millään löytyä kotia... Juhan isä on muutaman kerran manaillut, että olisi näköjään pitänyt sekin vaan jättää omaan tarhaan. :-D

Italiaan lähtenyt "tyttö 1" eli Viima on unohtanut pitkään, raskaan ja erittäin stressaavan matkan uuteen kotimaahansa ja päässyt tositoimiin samanrotuisen poikaystävänsä Flachin kanssa. Kun Viiman omistajalta, jolla on itseasiassa oma karhukoirakennel Italiassa, kysyttiin syksyn saldoa, vastaus oli joskus marraskuussa että Viimalle ja Flachille on kaadettu 22 villisikaa... :-D Ja joulukuussa määrä taisi kuvien perusteella vielä kasvaa. Viima pääsee kuulema tulevaisuudessa kansainvälisiin näyttelyihin Italiassa.

Halla

"Tyttö 3" eli Hertta on ilmeisesti syksyn aikana ottanut muutamia lintuhaukkuja, mutta omistaja painotti että tuleva syksy tulee olemaan vasta virallinen metsästyssyksy, niin kuin muidenkin pentujen kohdalla. Tuleva syksy näyttää aika paljon suuntaa, onko tän pentueen kohdalla jalostussuunnitemat onnistuneet. Hertta aloitti viikonloppuna näyttelyuransa saaden heti upeasti VaraSertin. ♥

Myös muut pennut on päässeet viime syksyn aikana paljon metsään totuttelemaan ja muutamalla on ihan hyviä seuraamisia takana. Muun muassa Lappiin mennyt "tyttö 4" Täplä ja Juhan isälle jäänyt ja kuvissakin esiintyvä "poika 1", Mosse ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa riistaa kohtaan seurailemalla hirviä useita kilometrejä. Tänä vuonna jostain syystä hirvet oli tässä näiden metsästysalueella jotenkin tosi levottomia eikä ne oikein pysähtyneet silleen, että ois nähty alkaako haukku raikaa. Mutta miulla on jostain syystä Mossea kohtaan hirmu kova luotto, se oli jo pentuna yks laatikon nohevimmista ja oonkin tosi varma siitä, että ens syksy on Mossen syksy. :-D

Uroksen ja nartun ero on aika silmiinpistävä.

"Poikien 2 ja 4", Mökön ja Roihun kuulumisia on vähän vähemmän saatu, mutta muutamista kuvista päätellen molemmat on päässeet metsään ja kasvaneet kovasti. :-D Juhan ja miun yhteisomistuksessa oleva "tyttö 2" eli kuvissa näkyvä Halla on vielä aika pentu. Hallassa jännästi näkyy toisaalta sekä isänsä rauhallisuus, että äitinsä kova läheisyydenkaipuu ja tietynlainen leikkimielisyys. Hallan (ja Mossen) kanssa ois tarkoitus käydä tänä keväänä/kesänä jossain näyttelyissä. Juha on kovasti harmitellut sitä, että tää asumistilanne kun on tämmöinen, niin ei oikein ole mahdollisuutta Hallaa tuoda tänne omaan kotiin kuin vaan joskus ja harvoin piipahtamaan. Juha sitten käy sitä aina viikoittain porukoillaan hoitamassa. Mutta tiedostetaan että paras sen ois luottamussuhteen kehittymisen kannalta olla tässä meillä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa tulis jotain muutosta tähän asiaan.

Kuin ilmetty isänsä ♥

-K

Helmikuinen alakulo

Moi pitkästä aikaa. Ei oo ensimmäinen kerta, kun helmikuu aiheuttaa kummaa alakuloa ja tunteiden ailahtelua. On ollut monia hetkiä, jolloin ei tunnu olevan voimia tehdä yksinkertaisesti mitään, ihan perus kotityötkin tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja alakuloisuus meinaa ottaa vallan kokonaan. Ja pian taas kaikki on ollut niin kuin ennenkin, energiaa on riittänyt vaikka muille jakaa. Kyllä mie siis Sampan kanssa jaksan olla ja touhuta, siinä ei missään vaiheessa oo ollut ongelmaa, mutta kun ruokaakin pitäis jaksaa tehä... 

Ironista kyllä, mutta luulen että tähän haikeuteen on johtanut osaltaan se, että sain kesätöitä omalta alalta. Oon asiasta yhtä aikaa onnellinen ja surullinen, sillä tää tarkoittaa sitä, että kun parin viikon päästä aloitan harjoittelun, loppuu miun ja Samuelin kotona olo yhdessä mahdollisesti "lopullisesti" (tai sanotaan nyt että ainakin toistaiseksi). Onneks ei nyt kuitenkaan vielä tarvii sinne hoitoon laittaa, vaan yritetään saada venkslattua hoito maaliskuusta heinäkuun loppuun kotona, mutta sen tiedän nyt että ite en ainakaan ole tuosta ajasta kuin touko-kesäkuun vaihteessa pari viikkoa kotona.

Myöskin motivaatio näiden kertailuun on ollut melko kiven alla.

Onneks on tuo ihana mies, jolle voi puhua kaikesta. ♥ Yks päivä juteltiin pitkään näistä kaikista asioista ja sain kaipaamani tukea ja lohdutusta. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että ehkä harjoittelun aloittaminen ja töiden teko tekee tässä vaiheessa ihan hyvää. Tultiin miettineeksi myös sitä, että alkaisko hormonitasot palautua vauvavuoden ollessa lopuillaan takasin normaaleiksi aiheuttaen myös osaltaan jonkinlaisia muutoksia mielialaan.

Tänään on onneks ollut ihan kiva ja jaksavainen olo. Ja tulevana viikonloppuna meitä odottaa piiitkästä aikaa pieni irtiotto arjesta: lähetään mökkeilemään Tahkolle ison kaveriporukan kanssa. 11 aikuista ja Samppa. :-)

-K