Oon käynyt nyt kotipaikkakunnalle palattua säännöllisesti kirjastossa. Usein on tullut lainailtua käsityökirjoja tai -lehtiä, mutta lähes joka kerta oon myös napannut matkaan jonkun kaunokirjallisen romaanin, siinä toivossa että ehtisin sen lukea. No, enpä vaan ehdi. Joka kerta saan pettyneenä palauttaa kirjan takaisin, kun en ole päässyt alkua pidemmälle. On harmittanut ihan tosi paljon, kun entinen rakas harrastus eli lukeminen on jäänyt oikeastaan kokonaan unholaan. Kirjastoon mennessä oon kokenut suorastaan ahdistusta, kun mielenkiintosia kirjoja olis hyllyt täynnä ja niitä tulee koko ajan lisää, mutta aikaa ei vain yksinkertaisesti ole.
Yks päivä siivosin meidän olkkarin pöydän alatasolle kertynyttä läjää, joka oli täynnä lippusia ja lappusia joita olin saanut raskausaikana neuvolasta mukaan. Näiden lappusten joukosta löysin myös jonkun vauvaboxin mukana tulleen BookBeatin 1 kk maksuttoman tutustumistarjouksen, jonka päätin lunastaa käyttöön heti ennen seuraavalle pidemmälle lenkille lähtöä. Latasin sovelluksen ja kirjauduin sisään, laitoin Jojo Moyesin Ne jotka ymmärtävät kauneutta kuulumaan, kuulokkeet päähän ja aloin kävellä. Ja voi juku, jäin heti ihan koukkuun. Meidän päivälenkit on pidentyny viime aikoina huomattavasti ihan vaan sen takia, että lenkillä on niin ihana uppoutua kirjaan. Myös esimerkiks Netflixin kattelu on jääny vähemmälle ja kuuntelen aina sopivan sauman sattuessa edes pienen pätkän kirjaa.
Ne jotka ymmärtävät kauneutta oli ihana ja kuuntelin sen kolmeen päivään. Nyt menossa on sitten vähän pidempikestoinen (10 tuntia pidempi), mutta sitäkin koukuttavampi Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Tallentelin itelleni valmiiks jo kirjoja, joita haluaisin kuunnella tai lukea, ja nyt tuntuu kovasti siltä, että voisin oikeesti jatkaa tilausta tän kuukauden jälkeenkin.
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti