Muutamia viikkoja sitten sain taas pitkästä aikaa todistaa tätä ihmeellistä luonnonilmiötä - revontulia. Valvoin myöhään ja lähdin vielä puolen yön aikaan käyttämään koiria iltapisulla ulkona, kun huomasin taivaanrannan hohtavan omituisen vaaleana. Kipitin takasin sisälle ja nappasin kameran mukaan varmistuakseni onko kyseessä todella revontulet, ja olihan ne! Melko hailakat jälleen kerran (millonkohan näkisin ne täydessä loistossaan), mutta kun menin meidän taloyhtiön laiturille ja pois pihapiirin valoista, pystyi ne melko hyvin ihan paljaalla silmälläkin erottamaan. Kameralla tietysti vähän pidempää valotusaikaa käyttämällä ne sai vielä paremmin näkyviin. Jalustaa miulla ei ollut, käytin laiturilla ollutta penkkiä tukena. :-D Siinä pimeässä, pikkupakkasessa, järven ollessa sysimusta ja tähtien tuikkiessa pilvettömältä taivaalta oli jotain ihanaa, ja olinkin laiturilla kuvia välillä räpsien varmaan tunnin verran. Sitten tuli kylmä ja oli pakko lähteä nukkumaan.
Nyt on ollut vähän syysväsymystä ilmassa. Samuelia on vaivannut jo parin viikon ajan nenän tukkoisuus öisin ja on herätty monena yönä muutamia kertoja niistämään. Ja vaikka Samuel oliskin nukkunut yöllä hyvin, niin jostain syystä omat unet on ollu aika katkonaiset ja monena iltana on tullut myös valvottua liian myöhään. Ja jotenkin tuntuu, että vaikka yöunet oliskin ollut tarpeeks pitkät, niin silti silmät on koko ajan ihan ristissä päivälläkin. Ehkä pitää ruveta ottamaan päikkäreitä Sampan kanssa. Jos vaan malttais. Kamalaa sanoa, mutta jotenkin sitä aina odottaa sitä päikkäriaikaa kun itse saa ehkä hetken hengähtää ja istahtaa sohvalle rauhassa neule käsissä. Tai sitten se koko aika menee imurointiin tai ruuan laittoon, mitä on vaikeempaa tehdä silloin kun pieni mies vaatii jalkojen juuressa koko ajan huomiota ja haluaa "olla avuksi". :-)
Nyt eletään jo lokakuun toiseks viimeistä päivää. Kaikki lehdet on pudonneet puista. Pari edellistä päivää on ollut aurinkoisia, mutta hyytävän kylmiä. Ikkunasta näkyy että järvi on alkanut jo jäätyä rannoilta. Lumesta ei kuitenkaan täällä meillä ole vielä ollut tietoakaan. Jotenkin sitä jo odottaa.
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti