2 0 1 9

Meidän vuosi 2019 koostui oikeastaan kolmesta eri jaksosta: tammi-helmikuun olin vielä kotona hoitovapaalla Samuelin kanssa, maalis-toukokuussa tein kahta viimeistä kouluharkkaa ja niihin liittyviä tehtäviä suurella innolla ja ahkeruudella samaan aikaan kun Samuel oli edelleen kotona ensin Juhan ja myöhemmin milloin kenenkin (yleisimmin mummon/tätien) kanssa. Kesäkuusta joulukuuhun tuli sitten ite oltua ihan vaan töissä; ei lomia eikä vapaita, muutamaa omaa tai Sampan sairauspäivää lukuunottamatta. Kesä-heinäkuu saatiin vielä pidettyä Samuelia "kotihoidossa", mistä suuren suuri kiitos kuuluu ihanille, avuliaille tädeille ja mummolle, sekä Juhan pitkälle kesälomalle. Elokuussa meidän pieni 1v. 4 kk:n ikäinen ukkeli sitten aloitti tosiaan hoidon ja ihan täysillä tunneilla vedettiin koko syksy.

Vuodet ne vaan vierii. Jotenkin tuntuu että varsinkin töiden aloituksen jälkeen koko loppuvuosi meni ihan kuin jossain silmänräpäyksessä. Toisaalta oon iloinen, että en oo käyttänyt ollenkaan aikaa tähän blogiin, sillä olin koko syksyn alkuraskauden takia tosi väsynyt eikä energiaa meinannut riittää perus kotitöihinkään, mutta mielestäni sain kuitenkin oltua tuolle meidän pojalle aika hyvin läsnä. Jotenkin silmät on auennut tosi voimakkaasti sille, että mitkä jutut tässä elämässä on tärkeetä. Varsinkin tällä vauhdilla kun tää aika menee, niin en haluu missata yhtään hetkeä miun lasten lapsuusvuosista. En haluu olla se äiti, jonka lapsi muistaa istuneen vaan kännykkä kourassa tai tuijottaneen lasittunein silmin telkkarin ruudusta Netflixiä. Vaikka myönnän, että sitäkin on viime vuonna tehty, mutta tässäpä asia mihin vois tällä vuosikymmenellä todenteolla puuttua. 

Mut joo, aloitetaas nyt... :-D

Tammikuussa saatiin tosiaan nauttia vielä ihan rauhassa yhteiselosta kotona Samuelin kanssa. Oli paljon lunta ja kovasti pakkasta, joka jopa rajoitti meidän ulkoilua niin ettei pystytty välillä tekemään kun ihan lyhyitä happihyppelyjä. Kävin pitkästä aikaa kirjastosta ihan oikeita kirjoja luettavaks syksyn äänikirjabuumin jälkeen. Suunnittelin kovasti uutta vuotta ja täyttelin innolla kevään aikatauluja kalenteriin. Ennen joulua tilatusta Kettuknitsin langasta aloittelin villasukkia, jotka sain viime viikolla valmiiksi. :-D Eihän niissä mennyt kun vuosi, tai oikeestaan näköjään toisessa sukassa meni vuosi kerran eka sukka on ollut jo kuvauskelponen tuolloin. Imetin Samuelia vielä, mutta päivisin syötiin myös tosi paljon ihan perus (vauvalle sopivia) kotiruokia... Sormin tietysti! Voi sitä sotkun määrää. :-D ♥ Tammikuussa Samppa oppi myös kävelemään!

Helmikuussa rupesin todenteolla kertaamaan muistista hyvin tehokkaasti haihtuneita suun ja hampaiston terveyteen liittyviä asioita, ekan harkan aloitus nimittäin lähestyi hurjaa vauhtia ja se myös jännitti aikalailla. Rupesin neulomaan "Treysta"-islantilaisvillapaitaa, joka tuossa vaiheessa eteni vauhdilla, mutta on siis yllätys-yllätys edelleen tuolla vaatehuoneessa muovipussissa keskeneräisenä. Ei siitä kyllä taida puuttua, kun toinen hiha, joten ehkäpä sekin valmistuis sitten noin vuodessa... :-D Käytiin 1- ja 75-vuotis synttäreillä. Ostelin kevätkukkia kotiin piristykseksi. Loppukuusta oltiin kaveriporukalla mökkeilemässä Tahkolla viikonlopun ajan. Se reissu meni muuten yllättävän hyvin ottaen huomioon, että yksi 10-kuinen ihmispentu oli myös matkassa mukana. :-D

Maaliskuussa se sitten alkoi - miun 10 opintopisteen harjoittelujakso hammashoitolassa. Jännitin aloitusta kovasti, mutta onneks miun ohjaajien kanssa oltiin heti samoilla linjoilla hommien etenemisestä ja lisättiin miun hoitamien potilaiden määrää viikko viikolta hyvin maltillisesti. Paljon pääsin silti näkemään, tekemään ja oppimaan! Muistan että olin hyvin väsynyt harkkapäivien jälkeen ja sohvalla pötköttely ainakin hetken aikaa oli ihan pakollista. Onneks kevät eteni kuitenkin vauhdilla ja siitä sai iltatouhuihin vähän lisäpuhtia. Viikonloppuisin ulkoiltiin, käytiin muun muassa Juhan kaa lumikenkä/hiihtoretkellä ja sit vielä koko perheen voimin käveltiin jäätä pitkin mökin lähisaareen syömään eväitä! Ihania, aurinkoisia päiviä. Juha oli tosiaan tässä kuussa Samuelin kanssa kotona, ja jonakin aamuna kun mie menin harkkaan vasta klo 10 käytiin aamukahvilla testaamassa uus paikallinen kahvila. Leivoin omille synttäreilleni testimielessä smoothiekakkua ekaa kertaa, olihan se ihan hyvää ja raikasta. Loppukuusta oltiin Juhan porukoilla talovahteina ja saatiin sinne vieraaksi muun muassa Sampan 3 kk nuorempi "tyttökaveri". :-)

Huhtikuussa meijän vauva täytti 1 vuotta! Talovahteilu jatkui ja järkättiin sitten synttäritkin mummolassa. Onhan siinä kyllä hirmunen homma tehä noita leipomuksia ja varsinkin kun tulee yleensä hirmu vähän leivottua ja sitten pitää tietysti silti tehä melkein kaikki ite... Kohtahan ne ois sitten juhlat taas edessä, huhhui. :-D Huhtikuussa oltiin tosi paljon mökillä viikonloppuisin ja hyviä kelejä riitti. Miun ensimmäinen harkka loppui ja olin yhen viikon kotona harjoittelujen välissä. Kävin kampaajalla pitkästä aikaa ja otsis teki paluun (on muuten edelleen!). Lisäks käytiin miun kotiviikolla muun muassa uimahallissa uimassa ja Joensuussa shoppailemassa Lotalle yo-mekkoa. Löytyi nätti mekko, mutta muistelen etten ite ostanut kyseiseltä reissulta suunnilleen mitään. Käytiin sillä reissulla kuitenkin tuossa Sarustiikka-sisustusliikkeessä ja sinne täytyy kyllä toteuttaa retki sitten kun oman kodin sisustaminen on ajankohtaista. Toinen lyhyempi ja koko koulun viimeinen harjoittelu yhdessä hoivakodissa alkoi.

Kuljin kävellen/pyörällä harjoitteluihin ja erityisesti on jäänyt mieleen tämä eräs pyörämatka harjoitteluun toukokuun alkupäiviltä, kuva-aineistoa lopputulemasta matkan jälkeen voitte nähdä alaoikealla. :-D Onneks lumet karis nopeaan ja vaikka kevät olikin viileä niin oli siellä ihan nättejäkin kelejä. Yritin innostua lenkkeilystä pitkästä aikaa ja vähän ehkä siinä onnistuinkin, mutta nättinä iltana hölkytellessä ongelma on siinä että joka kulmalla pitää pysähtyä ja napata kuva. :-D Vietin toista äitienpäivääni, sain ihanan kukkakimpun perheen miehiltä. ♥ Grillikausi piti tietysti jo avata, koska säässä kuin säässä. Ruuasta puheen ollen, meidän imetystaival muuten päättyi äitienpäivänä 13 kk:n jälkeen. Voih ja huoh, kyllähän se oli aika haikeaa! Onneks kohta pääsee taas... :-) Imetyksen lopettaminen oli meille aika helppoa. Ihan viimesinä viikkoina kun olin harkassa tuli imetettyä enää ehkä 1-2 kertaa päivässä, eikä nekään kerrat selkeesti enää olleet mitään kovin pakollisia, joten tuosta määrästä oli sitten helppo lopettaa kokonaan. Harkka loppui, valmistuin ja sain vihdoin paperit! Ammatti seitsemän vuotta lukiosta pääsyn jälkeen tuntui tosi hyvältä. Miun parin viikon kesäloma peruuntui, koska sain pyynnön aloittaa työt jo sovittua aiemmin ja mikäs siinä oli aloittaessa, kun heti pääsi ihan oikeisiin, omiin hommiin. :-)

Kesäkuu alkoi Lotan ylppäreillä ja Niinan polttareilla. Polttarikeliksi sattui muuten yks kesän kuumimmista päivistä, mikä oli tosi jees kun miettii mitä ois voinut olla. :-D Viileetähän sitä sitten muuten olikin. Taidettiin muuttaa Juhan porukoille taas hetkeks asumaan, kun Juhan sisko hoiti Samppaa siellä. Löysin Sampalle pieneltä paikalliskirpparilta sopivan pyöräilykypärän ja pyöräiltiinkin oikein innokkaasti ympäriinsä melkein joka ilta. Kävin mattopyykillä ja jopa kerran uimassa tuossa meidän lähilaiturilla. Juhannuksesta en muista oikein mitään..? Varmaan Juhan sisarusten ja Sampan serkkujen kanssa tuli sitä vietettyä. Kuun lopussa piipahdettiin perinteisillä Kesälahden Muikkumarkkinoilla.

Heinäkuun alussa tehtiin vihdoin se jo aika monta vuotta suunniteltu kesäreissu Punkaharjulle. Oltiin siis ihan yks päivä vaan; vierailtiin Hotelli Punkaharjussa ja sen ympäristön harjumaisemissa, miun serkun ratsutallilla ja poistulomatkalla pysähdyttiin vielä miun tädin luona. Heinäkuussa syötiin aika montaa eri mansikkakakkua. Mökin saunaremontti valmistui viimein ja päästiin ekaa kertaa koko kesänä sinne saunomaan. :-) Loppukuuksi lomalaisille tarjoiltiin vielä kunnon kesäkelejä, joista pääsi jonkun verran tämmöinen työläinenkin nauttimaan. Käytiin Juhan ja parin karhukoiran kanssa veneretkellä, eli toisin sanoen koiraset pääsi treenaamaan peruskuntoa uimalla saaresta toiseen ja myö ihailtiin samalla auringonlaskua.

Elokuussa Sampan hoito sitten alkoi. Järkättiin Juhan siskolle babyshowerit, ite pääsin kokoomaan ekaa kertaa yksikseen tuota vaippakakkua ja sen teko oli oikeesti aika mukavaa puuhaa. Meijän ystävät meni naimisiin, juhlissa oli ihana tunnelma ja paljon vanhoja tuttuja ja ystäviä. ♥ Oltiin Juhan kaa siellä ihan kahestaan, mikä teki kyllä hyvää ja oli jollain tapaa niin paljon vapaampaa olla tuollaisessa juhlatilaisuudessa kun ei tarvinnut miettiä koko ajan lapsen tarpeita. :-D Kerättiin marjoja (mustikat+vadelmat+puolukat) ja oltiin möksällä rauhottumassa. Itseasiassa oltiin Juhan kanssa myös pari viikkoa noiden häiden jälkeen yö kahestaan mökillä, ne oli vähän niinkun treffit. Treffi-illan ohjelmaan kuului myös romanttista ajelua ympäri metsäteitä koiran liikkeitä gps:n kautta seuraten ja yksi auton renkaan puhkeaminen ja sen vaihtaminen vesisateessa. :-D Samppa osallistui ekoihin Hippo-juoksuihinsa ja se se vasta oli hupaisa näky. Ajeltiin yhtenä viikonloppuna Juhan veljen ja tämän vaimon luo Orimattilaan, samalla reissulla käytiin myös Lahdessa ja Kiikunlähteellä.

Työ- ja hoitoarki alkoi normalisoitua. Viikonloppuisinkin oltiin tosi usein "hoitorytmissä", mikä oli toisaalta ihan kivaa niin eipähän menny päivät makoillessa. :-) Syyskuun alussahan oli vielä hellettä useempana päivänä, ja oisko niistä viimesimpänä oltu ystäväperheen luona illalla saunomassa ja uimassa. Meijän hääpäiväviikonloppua (nro 7) vietettiin luonnon helmassa koiria juoksuttaen ja sieniä kovasti etsien, mutta huonosti löytäen. Tein muuten just hääpäivän iltana positiivisen raskaustestin, siinä oli kyllä aikamoinen lahja meille useemman kuukauden "haaveilun" jälkeen. ♥ Uuden työkaveriystävän kanssa käytiin sateisena sunnuntaina kattomassa Downton Abbey -leffa asiallisten eväiden kanssa (teetä ja pikkuleipiä). Pitkästä aikaa järkättiin leikkitreffit meijän mammaryhmän muksuille, kaikki on jo niin isoja! Oltiin Sampan kanssa mummolassa yötä ja syötiin vähän normaalia runsaampi aamupala. Olin muuten syyskuussa pitkästä aikaa rehellisessä kuumeessa muutaman päivän (Samppa oli kans, oisko ehkä tartuttanut miutkin), eikä ois voinu tulla parempaan hetkeen pari saikkupäivää kun just aloin kärsiä niistä - ah niin ihanista - raskauspahoinvoinneista.

Lokakuussa olin vaan pahoinvoiva ja väsynyt. :-D Monena iltana pyysin et Juha kävis nukuttaa Sampan, koska nukahdin AINA sen kanssa samaan aikaan ja muutaman kerran taisin vaan heittää ylimääräset vaatteet pois ja jatkaa unia aamuun asti (klo 20-06 ja silti ihan silmät ristissä taas seuraavanakin iltana). Täytyy sanoa, että se on kyllä ainakin meidän kohdalla ollut totta, että toisen raskauden aikana on sitten tosi paljon väsyneempi, ja varmasti sillä energiaa pursuavalla taaperolla, jolle pitää aina iltaisin keksiä viihdykettä, on osansa tässä väsymyksessä. No nyt ei onneks enää väsytä ihan niin paljoo joka ilta niin kuin syys-marraskuussa. Lokakuun alussa tehtiin nopea viikonloppureissu Espooseen Samuelin serkun 1-vuotissynttäreitä silmälläpitäen ja just sinä viikonloppuna ei ollut ihan niin paha olo, ihme kyllä. Mentiin junalla ekaa kertaa, Interrail oli ihan kiva kun siinä oli se lastenvaunu, mut poistullessa Pendolinolla saatiinkin jo vähän käyttää mielikuvitusta et mitä kaikkea junamatkan aikana voikaan tehdä. :-D Ulkoilua oman jaksamisen mukaan (ainiin meillähän siis on myös Nuka ja Neo edelleen, vaikka niistä ei näköjään paljoa mainintaa täällä erikseen ole mutta mukana menossa ovat kyllä), Tyhy-retki Muljulaan ja vähän lisää lastentauteja kuului myös lokakuun ohjelmaan. Sampalla oli eka kurkunpääntulehdus, päästiin yhtenä päivänä oikein ambulanssikyydillä päivystykseen kun toinen vähän säikäytti tietenkin ilman autoa kotona kanssaan olleen äippäsen.

Pahimmat olot alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Käytiin ekassa ultrassa toteamassa, että eläväinen vauvahan siellä masussa on. ♥ Isänpäiväksi leivottiin suklaa-mustikkakakkua ja oltiin koko porukalla koolla. Jonakin työaamuna on näköjään jo vähän hymyilyttänytkin niin, että on pitäny ihan selfie ottaa..? :-D Lumet tuli ja lumet meni, kerettiin tehä hieno muumi-lumiukko mummolan pihaan. Osallistuttiin "Päivä paloasemalla"-päivään ja ihmeteltiin hienoja piipaa-autoja.

Sikäli vähän erilainen joulukuu, että en ottanut yhtään stressiä joululahjoista, enkä koko joulusta. Ensin vähän niinkun sovittiin Juhan kanssa ettei osteta tänä vuonna lahjoja ollenkaan, mutta sain sitten muistaakseni 21. päivä kaupoilla ollessani innotuksen ostaa ihan muutamia paketteja. Mutta esimerkiks Juhan kanssa ei ostettu toisillemme mitään. Samppa sai pari lahjaa. Ja tietysti kun mummoilta, ukeilta ja tädeiltä tuli kans lahjoja niin niitä kertyi jo ihan tarpeeks yhdelle pikku-ukolle. Joulukuu meni tosiaan töiden osalta mukavasti, kun sain tehdä kolme viikkoa ja muutamia yksittäisiä päiviäkin vielä suuhygienistin hommia. Itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu oli ihan luksusta ja tuntui pieneltä lomalta pitkän syksyn jälkeen. Ja joulun aikaanhan oli työmyyrällekin ihan huiput vapaat. Olin päivystävää hammaslääkäriä avustamassa 23., 27., 30. ja 31. päivä, mutta muutenpa noita vapaita tulikin kivasti keskelle viikkoa. Paistettiin porukalla pipareita. Neuloin yhet sukat Samuelin hoitotädille kiitokseks syksystä. Sairastin muuten vissiin jonkin sortin enterorokon, yks viikko meni huonolla syömisellä kun suu oli niin kipee aftamaisista rakkuloista kielen sivussa... Että kyllähän tuota tuli syksyn aikana sitten jokunen tauti kaiken kaikkiaan pidettyä. Jouluna oltiin parissa eri paikassa, meijän iskä lähti karkuun Espanjaan niin oli sitten yks paikka vähemmän käytävää tuohon aaton ja joulupäivän tienoille, mikä rauhoitti kyllä niitä päiviä kummasti. Saa nähdä, joko ens jouluna saataisiin olla ihan omassa kodissa ja pyytää vaikka vastavuoroisesti vieraita meille kylään. ♥

Siinäpä se yksi vuosi taas pääpiirteissään oli. Ja nyt ollaan jo uudella vuosikymmenellä, kääks! Vuosipostaus-tägillä löytyy aika monta edellistä vuottakin, jos joku haluaa niitä käydä lueskelemassa. :-) Tänä vuonna tuleekin itseasiassa kymmenen vuotta siitä, kun ekat tekstit tänne blogiin oon näpytellyt... Eikä noita ekoja tekstejä pysty kyllä huvittumatta lukemaan. :-)
-K