maanantai 28. toukokuuta 2018

Mitä koiranpennuille kuuluu

Tuli silloin alkukeväästä päiviteltyä suht. tiheään tahtiin Juhan ja Juhan isän kasvattaman karjalankarhukoirapesueen tilannetta, mutta nyt kun oma lapsi syntyi on miun huomio kohdistunut luonnollisesti sataprosenttisesti ihan vaan omaan vauvaan eikä niinkään enää koiravauvoihin. Mutta ajattelin että kiva olisi kertoa tännekin puolelle, miten niille lopulta kävi (ja osan kohtalo on vielä pikkusen arvoitus :-D).
 Tilannehan on tosiaan se, että kahdeksasta pennusta kuusi on edelleen Juhan porukoilla. Pennut taitavat olla jo 13 viikkoa vanhoja... :-D Nartuista kaksi - Hertta ja Täplä - on lähteneet jo aikoja sitten omiin uusiin koteihinsa, toinen Pohjois-Savoon ja toinen Lappiin. Lisäksi yksi nartuista - Viima - varattiin juuri Italiaan! Se pääsee kuitenkin matkaamaan uuteen kotimaahansa vasta heinäkuun puolivälissä, koska sen täytyy saada ensin rabiesrokotteet. Neljäs narttu Halla on näillä näkymin jäämässä "pihhaan", se muuttaa mahdollisesti jossain myöhemmässä vaiheessa meille, jos meidän asumisolosuhteet muuttuu ulkokoirien pitoon suotuisammiks. :)
Urosten tilanne on edelleen vähän kysymysmerkki. Juhan isä jättää isoimman ja luonteiltaan ehkä lepposimman eli Mossen itselleen, mutta kolme muuta urosta on edelleen vailla kotia. Hieman on ylättänyt, että tämä menikin näin päin että nartut meni paremmin kaupaksi kuin urokset. Ilmeisesti ehkä tulevana keskiviikkona olisi joku tulossa urosta katsomaan ja veisi mahdollisesti jonkun kolmesta pojasta mukanaan. Pennut alkaa olla kooltaan jo niin isoja ja lisäks niiden kanssa touhuamiseen pitäisi olla hirveästi aikaa, että ihan hyvä vaan jos jäljellä olevatkin löytäisivät kotinsa piakkoin. :)
Sen verran mitä oon pupsien kanssa ehtinyt touhuta niin oon kyllä nähnyt, että ne on kaikki aivan ihania luonteeltaan, niin iloisia ja rohkeita. Toki on ne välillä aikamoisia riiviöitäkin, kuten koiranpentujen taitaa kuulua vähän ollakin. :-D Ja varsinkin pojat ottaa jo tässä vaiheessa aika kovia matseja keskenään, ainakin ääntä niistä lähtee kovasti. Karjalankarhukoiraurokset onkin usein luonteeltaan vähän sellasia että eivät ihan kauheesti muista uroskoirista välitä, joten tältäkin kannalta olis poitsuille hyvä saada uudet kodit ennen kuin tilat loppuu kesken. :) Mutta kyllähän se nyt helpottais, jos edes yks nyt tällä viikolla sitten lähtisi uuteen kotiin. Vaikka onhan se aina haikeeta kun pentu lähtee, koska onhan siihen ehtinyt jo yllättävän paljon kiintyä. :)
-K

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti