Hei blogi

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Työelämä ja lapsiperhearki ei ainakaan miun kohdalla anna oikein aikaa mitenkään kovin aktiiviselle blogin pitämiselle, mutta kun tätä kirjoittaa lähinnä itelleen, ei asiasta tarvii ottaa mitään paineita. Oon kyllä ollu viime aikoina jotenkin kauheen huono ajankäyttäjä muutenkin, on tuntunu vähän siltä ettei millekään muullekaan mieluisaille tekemiselle tai esimerkiks liikunnalle jää aikaa ja ajattelinkin tuossa vuodenvaihteessa et vois vähän yrittää ruveta jämäkämmäks sen ainaisen sohvalla makoilun ja kännykän selailun sijaan. Eksyin tänne blogiin viime viikolla lukemaan jotain vanhaa juttua, ja mietin että oispa taas kiva tehdä tuo vuosipostaus, etenkin nyt, kun täällä on ollut täys hiljaisuus heinäkuusta asti. Mutta ajattelin että täytyyhän tänne nyt ensin käydä jotain yleisiä kuulumisiakin kirjottelemassa ennen sitä mahdollista vuosipostausta, joten täältä pesee. Paljon on loppukesän ja syksyn aikana tapahtunut. :-)

 Samuel on nyt siis 1 vuoden ja 9 kk:n ikäinen, perusluonteeltaan hyvin iloinen ja nauravainen pieni mies. ♥ Hoito alkoi perhepäivähoitajalla elokuun alussa ja koko syksy meni kyllä tosi mallikkaasti. En tainnu kertaakaan lähtee töihin niin, että lapsi ois jäänyt itkemään. Yleensä hän on alkanut heti touhuamaan hirveesti jotakin kun on hoitoon päässy, ja huikannu sitten vaan äitille heipat. Välillä on sentään raaskinu lähtöpusun käydä antamassa. :-D Ekoina päivinä miulla olikin pala kurkussa sen takia, että eikö se oikeesti muka tarvii minnuu tuon enempää. Mutta ehkä parempi näin päin. :-) Oikeestaan aika heti hoidon alotuksen jälkeen alkoi tuolla lapsosella sanavarasto lisääntyä ihan räjähdysmäisesti, ja nyt Sampan kanssa pystyy kommunikoimaan jo tosi hyvin, koska siltä tulee jo jopa neljän sanan lauseitakin. Miusta ihaninta onkin sen kanssa iltaisin iltasadun jälkeen vielä hetki pötkötellä sängyssä sylikkäin ja höpötellä kaikkea mahollista.

Miulla jatkuu siis työt samassa hammashoitolassa edelleen, vanha tieto blogissa oli varmaan se että vuoden loppuun jatkaisin. Hain syksyllä auki ollutta hammashoitajan toimea ja sain sen, mutta toistaseks voimassa olevaa sopparia ei oo vieläkään pystytty kirjoittamaan käynnissä olevien yt-neuvottelujen hidastettua toimilupaprosessia. Mutta toivon nyt, että neuvottelujen loppuessa (itseasiassa tänään), sopimuskin saataisiin pian allekirjoitettua. Nyt sitten on jatkettu sopparia määräaikaisuudella ja tarvittaessa jatketaan ilmeisesti niin kauan, kun sopimusta joudutaan odottelemaan. Oon tehnyt enimmäkseen hammashoitajan töitä, mutta ilokseni oon päässyt myös omaa ammattiani harjoittamaan melko säännöllisesti. Vuoden kruunasi ennen joulua tehdyt kolme shg-viikkoa putkeen, oli mukavaa ja antoisaa. :-)

Asutaan edelleen rivarikaksiomörskässä, mutta oletan että tähän on tulossa muutosta ihan tässä muutaman seuraavan kuukauden sisään. Ja nyt varmaan pitää täräyttää tänne postauksen loppupuolelle pienellä printillä se isoin "uutinen" (ei mikään uutinen miun somea seuraaville), mutta mie oon kuudennella kuulla raskaana!! ♥ Huhtikuun alkupuolella jään äitiyslomalle ja vauvan laskettu aika on toukokuun puolivälissä. ♥ Ollaan niin onnellisia koko sakki (vaikka miulla onkin ollut jotenkin enemmän huolta vähän kaikenlaisista terveysjutuista tän raskauden aikana), myös Samppa ehkä jollain tapaa, vaikka en kyllä usko että se kunnolla asiaa tajuaa, mutta se on ollu niiin ihana kun on vauvasta kerrottu ja yhessä puhuttu, että siitä tulee varmasti aivan loistava isoveli. ♥ Mutta siis niin, tästä voidaan ehkä laskea, että tilahan se tuppaa loppumaan viimeistään sitten kun vauva syntyy, kun jo nyt on tuntunut välillä aika tosi ahtaalta. Mutta ehkä tulen sitten kertomaan muutosta lisää, kun asioihin alkaa oikeasti tulla varmistusta. :-) On oltu kyllä jo pitkään ihan superkärsivällisiä, ja odoteltu vaan että asiat alkaa liikahtaa eteenpäin, mutta pikkuhiljaa alkaa jo vähän jännittämään että ehditäänkö saada sitten uusi koti mille mallille ennen uuden tulokkaan syntymää. :-D

 Siinäpä niitä kuulumisia nyt pääpiirteissään vähän olis. Ainiin, ja syy sille miks ehdin tätä postausta kirjottamaan näin torstaina keskellä päivää, on se että Samuel on kipeenä (ja tällä hetkellä melko katkonaisen tuntuisilla päiväunilla). Tää olikin ehkä kuvista aistittavissa. :-D Aika hyvin loppusyksy saatiinkin olla terveitä, mutta nyt sitten alkaa näköjään nämä kevätkauden sairastelut. Lievää kuumetta ja köhää tällä kertaa. Sitä ensimmäistä oksutautia kauhulla odotellessa...

-K

ps. Muutama sananen tuosta säästä: mitä täällä tapahtuu??! Ei auta kun ottaa vastaan se mitä annetaan, mutta pikkusen tulee nyt sitten kuiteskin haikailtua noihin vuoden takaisiin -25 pakkasiin. Mitenköhän sitä oppis olemaan täysin tyytyväinen ja kiitollinen siihen, mitä milläkin hetkellä on.

Vihdoin valmis

Huh, voitte varmaan blogin hiljaiselosta arvata, että täällä sitä porskutetaan jo kuudetta viikkoa työelämässä. Todistusta sain haettua vihdoin toukokuun puolivälin jälkeen, ja se saapuikin mukavasti postissa kotiin noin viikossa, ihan töissäolon ensimmäisinä päivinä. Viime viikolla tuli vielä Valvirasta vähän jälkijunassa todistus, että nyt oon sitten neljän vuoden urakoinnin (josta siis yks vuosi meni kylläkin mammalomalla) jälkeen vihdoin laillistettu suuhygienisti.

Tein heti kesän alkuun kaks viikkoa suuhygienistin töitä, ja nyt oon sitten hoidellut hammashoitajan tehtäviä jo kolme viikkoa. Melkeinpä enemmän jännitti sillon tätä hoitajapätkää aloittaessa, kuin ne kaks ekaa hyggariviikkoa, mutta hyvin tässä on perehdytty tuohon avustamiseen ja uutta tulee opittua ihan jokaisena päivänä. :-) Alunperinhän miulle luvattiin töitä vaan kesäksi, elokuun loppuun asti, mutta jatkettiin viime viikolla sopimusta tämän vuoden loppuun asti! Kylläpä oli helpottavaa saada vähän varmuutta elämään. ♥ Vaikka luultavasti syksylläkin on enemmän hammashoitajalle tarvetta tuolla meidän hammashoitolassa, niin kyllä miulle lupailtiin, että pääsisin myös sitä omaa ammattiani harjoittamaan välillä, ettei ihan pääsisi unohtumaan omat hommat. :-) Ja ehkä ne ei tuossa unohdu, kun tulee noita suita ja hampaita niin paljon päivittäin avustustyössäkin kateltua.

Sanoin melkein kaikille kesäkuun alussa Lotan yo-juhlissa, että saatan pitää jonkunlaiset valmistujaiset "myöhemmin kesällä", mutta saa nähdä miten sitä ehtii, kun tää kesähän menee ohi ihan vilauksessa! :-D Ja en kyllä ota asiasta mitään stressiä, jos jotkut juhlat pidetään niin ne saa kyllä sitten olla vaikka sellaiset rennot grillibileet jonain viikonloppupäivänä. 

-K

Kevätpäiviä ja kuulumisia

Oh well, olin aatellu et tuun kirjottelemaan meidän kuulumisia pitkästä aikaa kunnolla tänne blogiin, mutta katoin just GoT:n vikan kauden kolmosjakson ja oon tällä hetkellä aika sanaton. :-D Huikee loppu, nyt sit jännätään mitä kolmessa vikassa jaksossa ehtii vielä tapahtua ennen sarjan päättymistä. Ite en alussa edes hirveesti tykännyt kyseisestä sarjasta, mutta katoin sitten kuitenkin koska *niinhän muutkin tekee*, ja jokainen kausi on kyllä vaan ollu edellistä parempi miusta.

Mut niin, niitä arjen kuulumisia. Miulla on ollut kohta viikon verran jotain tosi outoja flunssamaisia oireita, joita oon alkanu pikkuhiljaa epäillä allergiaoireiks. Periaatteessa ei oo kipee olo, mutta nenä vaan vuotaa ja/tai on ihan tukossa vuorotellen, ja tänään silmätkin on tuntunu jotenkin kirveleviltä. Pitäis ehkä kokeilla olisko jostain allergialääkkeistä apua. Aiemmin ei oo ollut ainakaan näin voimakkaita oireita, mutta tänä vuonna tuntuu että tosi moni on valittanu samaa. Johtuu varmaan tästä kuivuudesta.

Tänään alotin viimeisen harkan yhessä paikallisessa ikäihmisille suunnatussa tehostetun palveluasumisen yksikössä. Teen siellä siis perushoitoa, ja noh, varmaan pitäis myös jotain suuhun liittyvää erikoisuutta tässä kolmen harkkaviikon aikana keksiä ja järkätä, ettei nyt tulis tuolla koulussa kerryttämääni ammattitaitoa ihan hukkaan heitettyä. Aika huipulta tuntuu muuten se, että oon viiden opintopisteen päässä ammattiin valmistumisesta!! Johan tässä on lukion jälkeen muutama *kröhöm* vuosi ehditty palloillakin millon missäkin. :-D

 Juha palasi isyyslomalta töihin tuossa pari viikkoa sitten ja Samppa on nyt sitten ollut niinä päivinä kun on tarvittu hoitoa tätinsä kanssa ihan täällä kotosalla. Kätevästi sattui Lotan yo-urakka ja koulu loppumaan niin, että voidaan tarvittaessa häntä hyödyntää Sampun vahtimisessa. Hyvin on mennyt, ja nyt näyttää siltä että Lotalla onkin ehkä arveltua vähemmän näitä hoitopäiviä tiedossa, kun miulle annettiin vapaat kädet sumplia aikalailla ite nuo harkan työvuorot, kunhan vaan jompi kumpi nimetyistä ohjaajista on paikalla. :-) Eli saattaapi iltavuoroo pukata.

 Mie olinkin viime viikon tosiaan ihan ite kotona näiden kahden harkan välissä ja kylläpä saikin taas kotiviikosta paljon enemmän irti, kun oli välillä käynyt vähän "työ"elämässä. Oli jotenkin ihan eri tavalla tarmoa touhuilla lapsosen kanssa päivällä ja käytiin viikon aikana muun muassa uimahallissa uimassa, muskarissa ja Joensuussa shoppailemassa. Kotona sain aikaseks tehä perinteisen talvi- ja kesävaatteiden ja -kenkien vaihdon sekä pihojen kuopsuttelun haravalla talven jäljiltä. Mie kävin myös itekseni kampaajalla pitkästä aikaa ja lopputulos vilahtaakin noissa kuvissa, otsis is back! Taas! :-D Tän blogihistorian aikana on tullut muutamia kertoja leikattua ja aika heti kasvatettua takaisin, mut nyt miulla on tästä ihan hyvä fiilis. Normaali tylsä ponnarilook saa vähän eloa, kun on otsahiukset kasvoja kehystämässä. Ja olihan miulla jo entuudestaan oikein söpö otsis, kun viime kesänä imetyksen seurauksena lähteny tukka oli kasvanu tuossa otsalla noin kulmakarvojen kohille semmosina ohuina vauvahiuksina. :-D Soooo cute! Laitettiin myös raitaa tuohon venähtäneen oman värin päälle vähän piristystä tuomaan.

Semmosia höpöjä juttuja, nyt lähen nukkumaan. Hyvää yötä. ♥
-K

Kaksi viikkoa uutta arkea takana

Heissan! Uumoilinkin, että bloginen saattaa pikkuisen hiljentyä maaliskuun ja harjoittelun aloituksen saapuessa. Mie en virallisesti oo ollut mitenkään erityisen väsynyt harkasta kotiuduttuani, mutta kyllä sitä mieluiten keskittyy sitten illan aina viettämään jollain muulla tapaa kuin koneella istuen. No okei, eilen perjantaina, viikon päätteeksi, kyllä nukahin vahingossa telkkarin ääreen sohvalle, mutta siinä vaiheessa kello oli jo sen verran paljon että ei ihmekään.

Tää uusi arki, mie harjoittelussa ja Juha Samuelin kanssa kotona, on lähtenyt tosi kivasti liikkeelle. Joinakin aamuina on kyllä itestäkin tuntunut että saispa jäädä vielä lämpimän peiton alle nukkumaan, mutta pääsääntöisesti oon ollut joka aamu tosi hyvillä mielin lähdössä oppimaan uutta ja kertaamaan vanhaa. Juhalla ja Sampalla keskinäinen elo sujuu tietysti tosi hyvin, ei oo ollut mitään ongelmia missään asioissa. :-) Etukäteen mietitytti, että mitenköhän meillä imetys sujuu, kun oon päättänyt että nyt ainakin tuohon vuoden ikään asti vielä imetän, mutta siihenkin on löydetty hyvä päivärytmi ja se nyt tässä vaiheessa saakin olla jo aika vähäistä. Alle viis kertaa päivässä tulee oikeestaan enää tissiteltyä. :-) 

Harkassa on lähetty hyvin rauhallisesti liikkeelle, mikä on ollut miusta tosi hyvä. Oon opetellut nyt nää pari ekaa viikkoa just tuon paikan päivärutiineja, tehnyt paljon potilasvaihtoja ja alku- ja loppusiivouksia. Vähitellen on lisätty myös potilastöitä ja tällä viikolla tein päivittäin hammaskiven poistoja, yhen harjausopetuksen ja pari tarkastusta. Ens viikolla ois tarkoitus sitten siirtyä näiden edellisten lisäks myös lohkeamien korjaukseen, kun niitä tuolla suuhygienistit tosi paljon tekee. Lisäks oon nähnyt tosi paljon ja vaikka mitä; pysyviä paikkoja, oikomista ja jopa maitohampaiden poistoja suuhygienistien toimesta... :-D Tosi työpaikkakohtaista on et mitä missäkin shg:t pääsee tekemään, mutta täällä kyllä tekevät tosi paljon myös hammaslääkärien helpompia hommia ja jakavat sillä tavalla kokonaistyömäärää keskenään.

Tuolla on ollut nyt vähän muutoksia henkilökunnassa ja niimpä miullekin kuin ihmeen kaupalla tarjottiin uudelleen töitä, saisin siis aloittaa heti kun vaan on mahdollista. Niimpä touko-kesäkuun vaihteen parin viikon lomailu onkin peruttu, ja pääsen ilmeisesti heti sillon ottamaan vastaan omia potilaita suuhygienistinä. Hurjaa. :-D Alunperinhän miun piti olla vaan kesä hammashoitajana, ja niitäkin hommia on siis sitten myös kesällä tiedossa. Eli työntäyteistä kesää näillä näkymin pukkaa. Täytyy yrittää nyt näiden viiden seuraavan viikon aikana imeä niin paljon tietoa ja kättentaitoja kuin vaan mahdollista, jotta töiden aloitus ei tuntuisi niin jännittävältä ajatukselta. :-D

Sellasia kuulumisia tänne. Nyt rupean viettämään lauantai-iltaa rakkaiden miekkosteni parissa. Palaillaan!
-K

Helmikuinen alakulo

Moi pitkästä aikaa. Ei oo ensimmäinen kerta, kun helmikuu aiheuttaa kummaa alakuloa ja tunteiden ailahtelua. On ollut monia hetkiä, jolloin ei tunnu olevan voimia tehdä yksinkertaisesti mitään, ihan perus kotityötkin tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja alakuloisuus meinaa ottaa vallan kokonaan. Ja pian taas kaikki on ollut niin kuin ennenkin, energiaa on riittänyt vaikka muille jakaa. Kyllä mie siis Sampan kanssa jaksan olla ja touhuta, siinä ei missään vaiheessa oo ollut ongelmaa, mutta kun ruokaakin pitäis jaksaa tehä... 

Ironista kyllä, mutta luulen että tähän haikeuteen on johtanut osaltaan se, että sain kesätöitä omalta alalta. Oon asiasta yhtä aikaa onnellinen ja surullinen, sillä tää tarkoittaa sitä, että kun parin viikon päästä aloitan harjoittelun, loppuu miun ja Samuelin kotona olo yhdessä mahdollisesti "lopullisesti" (tai sanotaan nyt että ainakin toistaiseksi). Onneks ei nyt kuitenkaan vielä tarvii sinne hoitoon laittaa, vaan yritetään saada venkslattua hoito maaliskuusta heinäkuun loppuun kotona, mutta sen tiedän nyt että ite en ainakaan ole tuosta ajasta kuin touko-kesäkuun vaihteessa pari viikkoa kotona.

Myöskin motivaatio näiden kertailuun on ollut melko kiven alla.

Onneks on tuo ihana mies, jolle voi puhua kaikesta. ♥ Yks päivä juteltiin pitkään näistä kaikista asioista ja sain kaipaamani tukea ja lohdutusta. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että ehkä harjoittelun aloittaminen ja töiden teko tekee tässä vaiheessa ihan hyvää. Tultiin miettineeksi myös sitä, että alkaisko hormonitasot palautua vauvavuoden ollessa lopuillaan takasin normaaleiksi aiheuttaen myös osaltaan jonkinlaisia muutoksia mielialaan.

Tänään on onneks ollut ihan kiva ja jaksavainen olo. Ja tulevana viikonloppuna meitä odottaa piiitkästä aikaa pieni irtiotto arjesta: lähetään mökkeilemään Tahkolle ison kaveriporukan kanssa. 11 aikuista ja Samppa. :-)

-K

PAKKASPÄIVIÄ

Meillä täällä sisälläolo jatkuu edelleen ja pakkanen taitaa kiristyä vaan entisestään. On käyty viime päivinä autolla muun muassa mummolassa ja kaupoilla, mutta rattaiden kyytiin en oo tuota lasta uskaltanut laittaa, etenkään nyt kun päivälämpötilakin taitaa huidella -25 asteessa. Tekemisen puutteen sisällä ollessa ei pitäis kyllä iskeä, sillä Samuelin kanssa touhuilun lisäks on miulla täällä niin kirjaston kirjoja, äänikirjoja kuin kouluun liittyviä kirjojakin mitä lueskella ja kuunnella. Lisäks muutama keskeneräinen käsityö lojuu lipaston päällä ja noh... kotityöt nyt ei lopu koskaan.

Todellisuudessa yritän tässä just saada kerättyä vähäiset motivaationrippeeni kasaan ja jatkaa keskeneräistä kevään toiseen harjoitteluun liittyvää "ennakkoraporttia", jonka palautusaika alkaa lähestyä, mutta ylläri että blogi vei tälläkin kertaa pidemmän korren, kun tähän koneen ääreen istahdin. Samuel on päiväunilla, ja todennäköisestihän se herää sieltä just sitten kun avaan sen raportin ja alan sitä työstämään... Harmi. :-)

-K

Vielä hetki kotona

 Viikko sitten tosiaan loppui äitiysloma ja nyt oon hoitovapaalla. Ei raaski ja huvita laittaa vielä noin pientä hoitoon, ja jos mahdollista vaan olisi niin oisin mielellään kotona vaikka siihen asti että lapsi on parivuotias. Valitettavasti kotivanhemmuutta ei kovin hyvin valtion puolesta tueta ja näin ollen täytyy miunkin jo piakkoin jatkaa opintojani, jotta valmistuisin pian ja pääsisin kiinni työelämään. Oonkin nyt siis tässä kotona enää tämän tammikuun ja helmikuun, ja sitten aloitan kolmen kuukauden harkkaputken, jonka jälkeen saan toivon mukaan paperit käteen. 

Samuel menee nyt näillä näkymin varmaan elokuussa hoitoon (eli 1 v 4 kk ikäisenä), jos ja kun toivottavasti saadaan kesäaika sumplittua perhepiirin kesken. Maaliskuusta huhtikuun puoliväliin Juha on Samuelin kanssa kotona ja pitää loput isyysvapaansa siinä samalla, ja sitten siitä eteenpäin huhti-toukokuun on Lotta-täti suostunut Samuelia ainakin jonkin verran hoitamaan. Juhalla on onneks joustonvaraa työvuoroissa ja miullakin saattaa toukokuussa hyvällä lykyllä olla iltavuoroa niin että mennään Juhan kanssa ristiin. Kesäkuu on vielä iso kysymysmerkki, kun ei tiedä yhtään että saanko heti töitä vai enkö saa vai menenkö sitten kesäks vielä mahdollisesti kauppaan töihin jos oman alan töitä ei heti löydy. Luotan kuitenkin jostain syystä kovasti siihen, että löytyy aina joku joka voi Samuelia kattoa. Heinäkuun sitten taas Juha on lomalla, eikä ulkopuolisen hoitajan tarvetta ole, vaikka mie oisinkin töissä.

Mutta niin, kyllähän tuo vähän haikealta ja harmilliselta jo nyt tuntuu, kun tiedostaa miten vähän näitä kotipäiviä on loppujen lopuksi enää jäljellä. Samppa varmaan ihmettelee, kun äiti haluaa vähän väliä sylitellä ja halitella ja pusutella ja ottaa kaiken irti päivittäisistä läheisyyshetkistä. Välillä mieleen tulee ihan älyttömiä ajatuksia esimerkiks siitä, että unohtaako tuo lapsi sitten kun oon päivän poissa että kuka mie oon ja enkö ookaan sille sitten enää se kaikkein tärkein ja turvallisin ihminen, mitä ehkä nyt oon... Mutta ehkäpä kaikki vanhemmat painiskelee samanlaisten asioiden äärellä. 

-K

ps. Miun tokan kuvan erittäin hehkeännäköinen olotila johtuu siitä, että oon ollu jonkun kummallisen virustaudin kourissa jo kohta pari viikkoa. Ylähengitystieinfektio siis, mutta ilman kuumetta ja köhää. Viime viikolla kävin lääkärissä ja sain ohjeeks levätä ja juoda hunajateetä, ja sitä ohjetta oon nyt sitten tässä viikonlopun ajan noudattanut, tuloksetta. Jos ei ala olo kohta paranemaan, niin pitää varmaan lähteä uudestaan ruikuttamaan.

Huh mikä viikonloppu

 Vietettiin just pidennettyä viikonloppua Juhan porukoilla, jotka oli ite reissussa. Ajateltiin etukäteen että ah ihanaa, rentouttava viikonloppu maaseudun rauhassa koiria ulkoiluttaen ja leivinuunia lämmitellen, mutta toisin kävi. Nuka nimittäin alotti keskiviikkona ensin oksentamaan ja sen jälkeen ripuloimaan, ja jälkimmäistä jatkuikin sitten aina viime yöhön asti. Onneks tänään on jo ruoka ruvennut maistumaan ja tilanne näyttäis olevan paranemaan päin, mutta se pääsee kyllä varalta vielä ens yökskin kylpyhuoneeseen nukkumaan. Meillä koirulit on ollut onneks aika vähän sairaina, mutta nyt taas tuli nähtyä miten paljon hommaa ja huolta sairastelusta seuraa. Pestiin viikonlopun aikana neljä mattoa, yks päiväpeitto, pari kylpypyyhettä, lattiaa kymmeniä kertoja ja ite koiran pyllykarvoja noin 10000 kertaa. :-D Eilen soitettiin varalta jo päivystävälle eläinlääkärille, mutta se käski vaan seurata tilannetta vielä tänään ja huomenna ois pitänyt sitten mennä näytille, jos masu ei ois alkanut rauhoittumaan. Mutta tosiaan, onneks tilanne näyttää nyt jo paremmalta. Että niin kaikki koirakuumeiset immeiset, nää ne on niitä koiranomistajan parhaita hetkiä. :-D

Tän lisäks käytin myös Samuelia perjantaina lääkärissä, kun parin karjumisyön jälkeen epäilin että oisko sillä korvatulehdus. Ei onneks ollut, mikä lie toista harmittanut. Viime yö oli onneks jo tässäkin suhteessa parempi. Mitä nyt kaks kertaa ripuleita käytiin siivoilemassa lattioilta. 8) Että semmonen rentouttava itsenäisyyspäivän viikonloppu meillä, mites muilla sujui? No kävin sentään vähän rentoutumassa luonnon helmassa, nimittäin pariin otteeseen vaunulenkillä kattelemassa ihania valkosen lumipeitteen saaneita maisemia, mihin nyt nää postauksen kuvat liittyy, kun ei viiti ehkä laittaa kuvia tuosta edellisen kappaleen sisällöstäkään. :-D

Kohti uutta viikkoa, toivottavasti joissain muissa kuin kakkaisissa merkeissä. Vähän hirvittää että jos kyseessä on joku pöpö, niin missäköhän vaiheessa Neo aloittaa saman ruljanssin... Öitä!

-K

Kyläilemässä

Tuli sitten edellisessä postauksessa vähän tahattomasti valehdeltua. Juha jäikin vielä tiistaina uudestaan pariksi päiväksi saikulle, koska sillä helahti iho täyteen pieniä punaisia pisteitä. Työterveyshuollossa lääkäri antoi diagnoosiksi enterorokon, mutta meillä kuitenkin pieni epäilys on asiasta, sillä kai nyt niin herkkään tarttuva tauti olis miulle ja/tai Samuelillekin tullut. Meitä itteä on vähän mietityttänyt, että oisko kyseessä kuitenkin ollut ab-kuurista tullut viivästynyt yliherkkyysreaktio, mutta tiiäpä sitten hänestä. Kiva ois ollut kyllä saada tietoihin merkintä siitä, jos kyseessä onkin amoksisilliinin yliherkkyyttä, niin ei kukaan vahingossakaan enää antaisi tai määräisi kyseistä antibioottia jatkossa. Mutta joo, nyt taidetaan olla kaikki ainakin hetken ajan terveitä taas, ja jospa se arki nyt alkaisi normalisoitua. :-D

Käytiin Samuelin ja Minnan kanssa tiistaina Joensuussa moikkaamassa kahta vanhaa kaveria. ;-D ♥ Lounastettiin ja juotiin myöhemmin vielä kahvit. Täytyy sanoa, että kyllä tuon lapsen kanssa lähtiessä on vielä hyvä olla ylimääräiset apukädet mukana, jos esimerkiks tarvii pysäyttää auto kesken matkan ja pyytää vieruskaveria siirtymään takapenkille viihdyttämään pientä miestä että päästäis joskus määränpäähänkin. :-D Mutta kivaa oli ja on aina nähdä kamuja, vaikka näkemisten välissä jokainen elääkin ihan omaa elämäänsä ja saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei nähdä. Mutta siitäpä sitä tunnistaa todelliset ystävät, kun vaikka näkemisten välillä ois pitkäkin aika eikä yhteyttä tulis muutenkaan juuri pidettyä, niin jokainen tietää et ei se ystävyys siitä minnekään vähene, ja jutut jatkuu aina oikeestaan siitä mihin ne on viimeks jääneetkin. ♥

 -K

Sairastuvasta selvitty

Heipähei! Meillä oli täällä puolitoista viikkoa kestävä sairastupa, mutta en mie eikä myöskään onneks Samuel ollut kipeenä, vaan Juha. Ei se nyt ehkä vieläkään ole täysin kummallisesta flunssastaan parantunut, mutta meni tänään kuitenkin töihin, eikä oo ainakaan vielä tullut takaisin niin kuin viime torstaina samaa yrittäessään. Oon varmaan ihan kamala, mutta jotenkin jopa jo odotin että se palaa töihin. Meidän viime viikko oli jotenkin niin sekava ja kaikki normaalit arkirutiinit ihan päin pyllyä kun Juha makoilikin kotona sohvalla eikä ollut töissänsä. :-D Itekin laiskistuu toisen laiskottelua katellessa! Mutta ehkäpä tää nyt tästä taas normalisoituu. En meinannu saada myöskään noita kuvissa vilahtelevia isänpäiväsukkia valmiiks ajallaan, kun tarkotus oli tehdä ne Juhalta salassa. No, lopulta jouduin ottamaan ne esiin sen läsnäollessa ja sain ne viimeisteltyä lauantai-iltana.

Viime viikolla tuli pikkasen selkeyttä tulevaan kevääseen, sillä sain varattua maalis-huhtikuulle harkkapaikan paikallisesta hammashoitolasta, niin kun olin toivonutkin. Nyt pitäis vaan kirjoitella jo lähtötasoa ja tavoitteita harkkapaikkaa varten ja täytyy sanoa, että on kyllä äitiysloma pehmentänyt pään ihan totaalisesti. Ennen tuollaisten perusraporttien kirjoitus oli ihan helppoa, mutta nyt tuntuu etten osaa muotoilla lauseita enkä edes kunnolla muista että mitä oon aiemmin opiskelujen aikana oppinut! Ihan kamala tunne. Mutta yritän ottaa tämän viikon agendaksi saada tuon kirjoiteltua. Lisäks pitäisi laittaa viestiä toukokuun harjoittelupaikasta eri tahoille ja kysellä vähän että ottaako kukaan edes tämmöistä suuhygienistiopiskelijaa. Se viimeinen, vajaan kuukauden mittainen harjoittelu on siitä vähän erikoinen, että se pitäisi suorittaa esimerkiks jossain ikääntyneiden tai kehitysvammaisten palvelutalossa tai vaihtoehtoisesti vaikka terveyskeskuksen vuodeosastolla, enkä usko että kovin moni tuollaisista paikoista on tottunut suuhygienistiharjoittelijaan. :-)

Onpa kyllä taas harmaa ja pimeä marraskuu meneillään. Päiväaikaankaan ei tänne meidän mörskään tunnu luonnonvaloa tulevan ollenkaan, vaan valot pitää olla päällä koko ajan.

 Nyt lähdetäänkin ulkoilemaan, kun on vielä hetken valoisaa. Moikku!

-K