Kyläilemässä

Tuli sitten edellisessä postauksessa vähän tahattomasti valehdeltua. Juha jäikin vielä tiistaina uudestaan pariksi päiväksi saikulle, koska sillä helahti iho täyteen pieniä punaisia pisteitä. Työterveyshuollossa lääkäri antoi diagnoosiksi enterorokon, mutta meillä kuitenkin pieni epäilys on asiasta, sillä kai nyt niin herkkään tarttuva tauti olis miulle ja/tai Samuelillekin tullut. Meitä itteä on vähän mietityttänyt, että oisko kyseessä kuitenkin ollut ab-kuurista tullut viivästynyt yliherkkyysreaktio, mutta tiiäpä sitten hänestä. Kiva ois ollut kyllä saada tietoihin merkintä siitä, jos kyseessä onkin amoksisilliinin yliherkkyyttä, niin ei kukaan vahingossakaan enää antaisi tai määräisi kyseistä antibioottia jatkossa. Mutta joo, nyt taidetaan olla kaikki ainakin hetken ajan terveitä taas, ja jospa se arki nyt alkaisi normalisoitua. :-D

Käytiin Samuelin ja Minnan kanssa tiistaina Joensuussa moikkaamassa kahta vanhaa kaveria. ;-D ♥ Lounastettiin ja juotiin myöhemmin vielä kahvit. Täytyy sanoa, että kyllä tuon lapsen kanssa lähtiessä on vielä hyvä olla ylimääräiset apukädet mukana, jos esimerkiks tarvii pysäyttää auto kesken matkan ja pyytää vieruskaveria siirtymään takapenkille viihdyttämään pientä miestä että päästäis joskus määränpäähänkin. :-D Mutta kivaa oli ja on aina nähdä kamuja, vaikka näkemisten välissä jokainen elääkin ihan omaa elämäänsä ja saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei nähdä. Mutta siitäpä sitä tunnistaa todelliset ystävät, kun vaikka näkemisten välillä ois pitkäkin aika eikä yhteyttä tulis muutenkaan juuri pidettyä, niin jokainen tietää et ei se ystävyys siitä minnekään vähene, ja jutut jatkuu aina oikeestaan siitä mihin ne on viimeks jääneetkin. ♥

 -K