Ei miulla mitään järkevää asiaa oo

...mutta kun jotain tekee mieli tulla kirjottelemaan. Kuvituksena viime aikasia julkasematta jääneitä (tylsiä maisema)kuvia.

Oon viime aikoina pohtinu aika paljon sitä, että minkä takia oon tämmönen luuseri. :-D Ja tarkotan nyt sitä, että vaikka asetan itelleni tavoitteita tietyissä asioissa, niin en saa niitä saavutettua. Esimerkkinä tästä tää jokakeväinen kouluhaku. "Haen" nyt jo neljättä kertaa lääkikseen (tällä kertaa hampaan puolelle). Tänä vuonna en oo saanu itteäni motivoitua sitä vähääkään lukemaan, joten meen lähinnä vaan kattomaan että mitä kivaa ne on tällä kertaa siihen kokeeseen keksineet.

Samaa tunnetta oon kokenu liikunnan ja koirien harrastusten suhteen. Oon käynyt kohta puoltoista vuotta salilla (välillä kuten esim nyt vähän harvemmin :-D) ja juossu suht. säännöllisesti varmaan jo parin vuoden ajan. Siitä huolimatta en oo saanu itestäni rutistettua tarpeeks irti et oisin saavuttanu ne tavotteet, jotka oon itelleni liikunnallisesti asettanut.

 Nukan kanssa miulla oli aiemmin aika korkeet tavoitteet tuon agilityn suhteen, mutta nyt oon tavallaan luopunut niistä. Tai ehkä siirtänyt niitä tulevaisuuteen, koska ei täällä Kiteellä voi treenata kunnolla.

Näissä kaikissa esimerkkitapauksissa kysymys onkin nyt siitä, että miks en vois vaan hoitaa sitä hommaa kunnolla. Mikä siinä on niin vaikeeta. Miks pitää alittaa se itelle alitettu rima, kun siitä vois mennä reippaasti ylikin. Mitkä on ne syyt, että oon näin saamaton. Jotkut arkipäivän askareetkin tuntuu nimittäin välillä ihan ylitsepääsemättömiltä.

 Oon huomannu, että tosi usein oon olevinaan niin kiireinen etten ehi urheilemaan/treenaamaan koirien kanssa/lukemaan kunnolla. Mut mikä sen kiireen aiheuttaa. Voisko esimerkiks Netflixiä kattoo pikkusen vähemmän tai Instagrammia päivittää vähän harvemmin. Tästä blogin päivityksestä en nyt ois niin huolissaan, kun tosi harvoin kirjottelen tänne mitään, mutta muuten pitäis kyllä oikeesti ruveta kiinnittämään vähän huomiota tuohon someiluun. Se nimittäin oikeesti vie miulta paljon sellasta aikaa, jollon voisin just esimerkiks lukea/liikkua/treenata koiria.

 Tietysti sen saamattomuuden lisäks motivaation puute on aika iso tekijä et niitä hommia ei vaan tuu hoidettua. Saan aina sellasia motivaatiopuuskia, jotka kestää pari päivää ja sitten "luovutan". Sit vahdin instassa joitaki huippu-urheilijoita ja huokailen sitä miten ne jaksaa tehä töitä saavuttaakseen sen tavotteensa. Ne pysyy motivoituneena päivästä toiseen. Varmaan sen takia, kun se kova työ tuottaa tulosta.

Kai tää elämä sit vaan on tämmöstä ikuista taisteluu omaa itteensä vastaan. Nyt on aika myöhästä ruveta enää siihen kokeeseen hulluna lukemaan mut jospa nyt vaikka lähettäis sit tuosta sporttailusta liikenteeseen.

Sekava postaus ilman pointtia mut nii on miun ajatuksetki. Sekavia.

-K