Eilean Donan Castle + shoppailua Fort Williamissa

Viidennen matkapäivän aamuna meidän reissu oli puolivälissä ja alettiinkin ajella pikkuhiljaa takaisin Edinburghia kohti. Ajettiin viidennen päivän aikana Lochalsista Glencoehen ja pysähdyttiin matkalla kahdesti, ensin vain noin vartin ajon jälkeen Eilean Donanin linnassa ja sen jälkeen pari tuntia ajeltuamme Fort Williamissa.

Eilean Donan Castle sijaitsee upealla paikalla kolmen eri (merivesi)lochin ympäröimänä. Linna on tuttu monista leffoista ja telkkarista ja se on kunnostettu tosi hienoksi. Sen sisällä on siis huonekaluja ja ikään kuin pieni museo, mutta valitettavasti siellä ei saanut kuvata, joten siks kaikki kuvat on ulkoapäin. Erityisen vaikutuksen meihin teki upeesti sisustettu ruokailusali, mutta oli linnan historia muutenkin varsin värikäs ja mielenkiintoinen.

Pysähdyttiin ylämaiden toisiks isoimmassa kaupungissa Fort Williamissa syömään ja tekemään vähän ostoksia. Käytiin myös kattelemassa Britannian korkeimmalle vuorelle (Ben Nevis) vievän polun alkupäätä ja lähtöpaikkaa (oikeesti yritettiin löytää jotain näköalakahvilaa jota edellisen majapaikan omistaja suositteli, ei löytyny XD), mutta todettiin että koska sen päälle kipuamiseen pitäis varata kokonainen päivä, jätettiin se(kin) nyt toiseen kertaan. Toisekseen, ehkä meidän pitää vielä kartuttaa hieman kokemusta tuolla vaelluspuolella ennen kun noin korkeaa huippua lähdetään valloittamaan. :-D Ja kolmanneks joku muunlainen varustus olis ehkä kyseiseen aktiviteettiin vähän parempi...

Fort William on kiva pieni (noin Kitteen kokonen) kylä, josta saatiin ostettua osa tulijaisista ja lisäks vähän matkaevästä. Lisäks käytiin syömässä pubissa (joka oli näköjään myös Ben Nevis nimeltään), jonka tarjoilijan kanssa en meinannut päästä millään yhteisymmärrykseen siitä että mitä haluun syödä. :-D No oikee ruoka tuli kuitenkin lopulta pöytään.

Kun jatkettiin matkaa Fort Williamista kello oli jo reilusti alkuillan puolella, joten ajeltiin suorilla meidän seuraavaan majoituspaikkaan Glencoen kylässä.

-K

Tarina varmuuskopioiden tärkeydestä

Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka lähetin hajonneen ulkoisen kovalevyni sellaiseen firmaan, joka ei muuta teekään kuin palauta tiedostoja, ei siitä saatu mitään palautettua. Ilmoituksessa luki, että tämä kyseinen firma "pystyy palauttamaan tiedot keskimäärin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä". "Valitettavasti sinun kiintolevyssäsi oli poikkeuksellisen vakavia vaurioita, joiden takia tietojen palautus ei tällä kertaa onnistunut."

 Siinä kovolla oli kaikki miun järkkärikuvat eli vuodesta 2012 lähtien kymmeniä tuhansia kuvia (myös kännykästä siirretyt kuvat monen vuoden ajalta). Varmuuskopioita ei ole. Harmittaa ihan vietävästi. 

 No, oikeastaan pahin harmitus alkaa olla jo ohi, mutta perjantaina kun sain tästä tietää just ennen Kiteelle lähtöä vollotin valehtelematta Kuopiosta Joensuuhun asti. Onneks miun ihanat läheiset on kuitenkin toitottaneet, että ne on vain kuvia, muistot kyllä säilyy ilman niitäkin. Kerrankin oon myös aidosti iloinen siitä, että oon pitänyt tätä blogia. Jos tätä ei olis, niin jäljellä ei olis mitään. Nämä postauksen kuvat on kaivettu blogin arkistoista ja Flickristä.

Tästä ei voi kun oppia. Varmuuskopioikaa ne itelle tärkeät tiedostot, mielellään vaikka useampaankin paikkaan. Nää nykykoneet kun ei kestä ikuisesti.

-K

SEINÄVUOREN ROTKOLAAKSO

Toteutin tänään jo pitkään suunnitelmissa olleen asian, nimittäin Kuopiosta Kitteelle ajaessa kurvasin vähän ennen Tuusniemeä vasemmalle, ja kävin kurkkaamassa miltä tämä otsikossa mainittu paikka näyttää. Aina kun oon ajanu siitä ohi oon vaan miettiny et pitäis joskus pysähtyä ja nyt kun ei ollut sinällään mikään kiire kotiin, ehdin vihdoin tän aikeen toteuttaa. Paikanpäälle päästyä eteen avautui kaunis ja rauhallinen pieni lampi sekä pienen matkan päässä hurjan syvä kalliorotko, josta en mitään järkevää kuvaa saanut otettua, kun en jaksanut lähteä kiertämään sitä ympäri. Mutta ehottomasti hieman pidemmän uusintavisiitin arvoinen paikka, haluisin nähdä miltä tuo rotko ja lampi näyttää tuolta toiselta reunalta!

-K

Välillä elämä potkii päähän

 Miulla oli alkuviikolla surkee olo useiden eri tekijöiden summana. Nukan "penkin alle" mennyt luonnetesti, hajonnut ulkoinen kovo ja mahdollinen 650 euron lasku jos haluaisin kuvat takaisin, mummon huonontunut vointi ja oman terveyden reistailu ja näiden kaikkien ilmeneminen muutaman päivän aikana sai mielen tosi matalaks.

Nyt alkaa kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä. Sisuuntuneena Nukan testituloksista, sain vihdoin otettua itteäni niskasta kiinni ja haettiin syksyllä Kuopiossa alkavalle aksakurssille. Kuvat ja muutkin tiedostot pitäisi saada palautettua, mutta se koko kovo pitäisi lähettää johonkin erikoisliikkeeseen tiedostojenpalautukseen, jonka hinnaksi arvioitiin tosiaan 450-650 euroa. Kannatti kuitenkin käydä keskustelemassa asiasta vakuutusyhtiössä, sillä ilmeni että miulla onkin voimassa sellainen kotivakuutus, joka sisältää tiedostojen palautuksen. Mummo taitaa kuitenkin parantua tästäkin flunssataudista, eikä omakaan käpälä tunnu enää niin kipeältä, mikä on kyllä ihme koska oon ollu töissä pitkiä päiviä.

Lisäks tein tänään viimesen pitkän työvuoron, ja viiden pätkävuoron jälkeen ois kesän työt paiskittu ja aika palata koulun penkille. Kesäopinnotkin sain valmiiksi ajallaan. Ja jääkaapissa on vielä puolikas vesimeloni valmiiks pilkottuna. Ehkä kaikki ei ookaan niin huonosti.

-K

Kuvituksena vanhoja kuveja Flickrin uumenista.

Puijon torni

Vihdoin tuli tarpeeks kaunis ja aurinkoinen päivä toteuttaa pitkään harkinnassa ollut teko eli käydä Puijon tornissa! Mentiin Minnan kaa miun koulun jälkeen ja käytiin samalla kun kateltiin maisemia myös iltapäiväkahvilla tornin yhteydessä olevassa ravintolassa. On kyllä nättiä aluetta tuo Puijo muutenkin, kun vaan tornista käsin. :)

 -K

Wanhat 2016

Pari kuvaa eilisistä vanhojentansseista. Oli siis Millan vuoro viettää prinsessapäivää. Miun omista tansseistahan on jo viis vuotta, mikä tuntuu kyllä uskomattomalta. Päällä Millalla oli miun jo vuonna 2012 tilaama mekko. Tilasin tuon sillon rukin kurssijuhlaa varten ja kun Milla sitä joskus viime kesänä huvikseen sovitti niin todettiin, että se käy kyllä niin hyvin, että eikun vaan wanhoihin päälle. :) Hyvä, että tuli nyt käyttöä, se oli ollut miulla kurssijuhlasta asti vaan kaapissa ja jos totta puhutaan niin enpä tiiä mahtuisko enää miulle päälle. :-D

Aika paljon on viidessä vuodessa muuttunut tuo mekkotyyli. Katoin tuosta ekan linkin postauksesta, että meillä oli sillon tosi tummia sävyjä ja lähes kaikilla hirmuset vannehameet ja mekot oli taftia. Eilen taas monella ei ollut edes vannehametta, sävyt oli pastellisia ja mekot oli sifonkisia ja kepeitä. No, kyllä sitä itekin ehkä vähän erilaisen mekon ottais jos nyt sais valita. :-D 

On miulla kaunis sisko ♥ Kampaus ja meikkikin tosi onnistuneita, iso peukku kampaajalle.

-K