KOIRANPENNUT 1 VUOTTA

Karhukoirapentue täytti viime viikolla jo ensimmäisen vuoden! Alkuvaikeuksista huolimatta on oltu todella tyytyväisiä pentujen (okei, ehkä nyt ei enää voi puhua pennuista, ovat jo sen verran isoja koiruuksia :-D) uusiin koteihin ja uusien omistajien aktiivisuuteen koiruleidensa kanssa. Juha ja Juhan isä on pitäneet jokaiseen kotiin yhteyttä ja on ollut ihana nähdä ja kuulla mitä kaikkea pennut ovat touhuilleet ja minkänäköisiksi ne ovat kasvaneet ensimmäisen vuotensa aikana.

Tän pentueen taustalla oli ajatus saada terveitä ja metsällä toimivia koiria, joilla myös ulkonäkö on rotumääritelmän mukainen. Terveystulokset eivät oo olleet vielä ajankohtaisia, ja luultavasti ihan kaikilta pennuilta niitä ei tulla saamaankaan, mutta metsästyksen saralta saatiin jo heti ensimmäiseltä syksyltä mukavia uutisia ja viikonloppuna saatiin myös ensimmäinen näyttelytulos.

Mosse, Halla taustalla

Erityisen huikeita uutisia kuultiin "poika 3":n eli Riesan omistajalta, joka syksyn päätyttyä kertoili päässeensä ampumaan koiran haukkuun jo useammankin hirven ja lisäksi myös muunlainen riista supikoirista lähtien tuntuisi sille kelpaavan. Riesa on osoittautunut karjalankarhukoirille ominaiseen tapaan tosi kovaluontoiseksi, mutta kuitenkin kotiväelle erittäin mieleiseksi kaveriksi. Riesa oli viimeinen pentu, joka meiltä käytiin hakemassa ja sille ei meinannut millään löytyä kotia... Juhan isä on muutaman kerran manaillut, että olisi näköjään pitänyt sekin vaan jättää omaan tarhaan. :-D

Italiaan lähtenyt "tyttö 1" eli Viima on unohtanut pitkään, raskaan ja erittäin stressaavan matkan uuteen kotimaahansa ja päässyt tositoimiin samanrotuisen poikaystävänsä Flachin kanssa. Kun Viiman omistajalta, jolla on itseasiassa oma karhukoirakennel Italiassa, kysyttiin syksyn saldoa, vastaus oli joskus marraskuussa että Viimalle ja Flachille on kaadettu 22 villisikaa... :-D Ja joulukuussa määrä taisi kuvien perusteella vielä kasvaa. Viima pääsee kuulema tulevaisuudessa kansainvälisiin näyttelyihin Italiassa.

Halla

"Tyttö 3" eli Hertta on ilmeisesti syksyn aikana ottanut muutamia lintuhaukkuja, mutta omistaja painotti että tuleva syksy tulee olemaan vasta virallinen metsästyssyksy, niin kuin muidenkin pentujen kohdalla. Tuleva syksy näyttää aika paljon suuntaa, onko tän pentueen kohdalla jalostussuunnitemat onnistuneet. Hertta aloitti viikonloppuna näyttelyuransa saaden heti upeasti VaraSertin. ♥

Myös muut pennut on päässeet viime syksyn aikana paljon metsään totuttelemaan ja muutamalla on ihan hyviä seuraamisia takana. Muun muassa Lappiin mennyt "tyttö 4" Täplä ja Juhan isälle jäänyt ja kuvissakin esiintyvä "poika 1", Mosse ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa riistaa kohtaan seurailemalla hirviä useita kilometrejä. Tänä vuonna jostain syystä hirvet oli tässä näiden metsästysalueella jotenkin tosi levottomia eikä ne oikein pysähtyneet silleen, että ois nähty alkaako haukku raikaa. Mutta miulla on jostain syystä Mossea kohtaan hirmu kova luotto, se oli jo pentuna yks laatikon nohevimmista ja oonkin tosi varma siitä, että ens syksy on Mossen syksy. :-D

Uroksen ja nartun ero on aika silmiinpistävä.

"Poikien 2 ja 4", Mökön ja Roihun kuulumisia on vähän vähemmän saatu, mutta muutamista kuvista päätellen molemmat on päässeet metsään ja kasvaneet kovasti. :-D Juhan ja miun yhteisomistuksessa oleva "tyttö 2" eli kuvissa näkyvä Halla on vielä aika pentu. Hallassa jännästi näkyy toisaalta sekä isänsä rauhallisuus, että äitinsä kova läheisyydenkaipuu ja tietynlainen leikkimielisyys. Hallan (ja Mossen) kanssa ois tarkoitus käydä tänä keväänä/kesänä jossain näyttelyissä. Juha on kovasti harmitellut sitä, että tää asumistilanne kun on tämmöinen, niin ei oikein ole mahdollisuutta Hallaa tuoda tänne omaan kotiin kuin vaan joskus ja harvoin piipahtamaan. Juha sitten käy sitä aina viikoittain porukoillaan hoitamassa. Mutta tiedostetaan että paras sen ois luottamussuhteen kehittymisen kannalta olla tässä meillä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa tulis jotain muutosta tähän asiaan.

Kuin ilmetty isänsä ♥

-K

Huh mikä viikonloppu

 Vietettiin just pidennettyä viikonloppua Juhan porukoilla, jotka oli ite reissussa. Ajateltiin etukäteen että ah ihanaa, rentouttava viikonloppu maaseudun rauhassa koiria ulkoiluttaen ja leivinuunia lämmitellen, mutta toisin kävi. Nuka nimittäin alotti keskiviikkona ensin oksentamaan ja sen jälkeen ripuloimaan, ja jälkimmäistä jatkuikin sitten aina viime yöhön asti. Onneks tänään on jo ruoka ruvennut maistumaan ja tilanne näyttäis olevan paranemaan päin, mutta se pääsee kyllä varalta vielä ens yökskin kylpyhuoneeseen nukkumaan. Meillä koirulit on ollut onneks aika vähän sairaina, mutta nyt taas tuli nähtyä miten paljon hommaa ja huolta sairastelusta seuraa. Pestiin viikonlopun aikana neljä mattoa, yks päiväpeitto, pari kylpypyyhettä, lattiaa kymmeniä kertoja ja ite koiran pyllykarvoja noin 10000 kertaa. :-D Eilen soitettiin varalta jo päivystävälle eläinlääkärille, mutta se käski vaan seurata tilannetta vielä tänään ja huomenna ois pitänyt sitten mennä näytille, jos masu ei ois alkanut rauhoittumaan. Mutta tosiaan, onneks tilanne näyttää nyt jo paremmalta. Että niin kaikki koirakuumeiset immeiset, nää ne on niitä koiranomistajan parhaita hetkiä. :-D

Tän lisäks käytin myös Samuelia perjantaina lääkärissä, kun parin karjumisyön jälkeen epäilin että oisko sillä korvatulehdus. Ei onneks ollut, mikä lie toista harmittanut. Viime yö oli onneks jo tässäkin suhteessa parempi. Mitä nyt kaks kertaa ripuleita käytiin siivoilemassa lattioilta. 8) Että semmonen rentouttava itsenäisyyspäivän viikonloppu meillä, mites muilla sujui? No kävin sentään vähän rentoutumassa luonnon helmassa, nimittäin pariin otteeseen vaunulenkillä kattelemassa ihania valkosen lumipeitteen saaneita maisemia, mihin nyt nää postauksen kuvat liittyy, kun ei viiti ehkä laittaa kuvia tuosta edellisen kappaleen sisällöstäkään. :-D

Kohti uutta viikkoa, toivottavasti joissain muissa kuin kakkaisissa merkeissä. Vähän hirvittää että jos kyseessä on joku pöpö, niin missäköhän vaiheessa Neo aloittaa saman ruljanssin... Öitä!

-K

Sheltit ja vauva

Meitä vähän etukäteen jännitti, että miten nuo meidän koirapojat suhtautuu vauvan tuloon, ne kun ovat olleet aikalailla huomion keskipisteinä koko pienen elämänsä ajan. Varsinkin Neo nuorimmaisena oli ja on edelleen täysin mamman sylivauva. Yritettiinkin harjoitella jo ennen vauvan tuloa vähän sellaisia juttuja, joista ajateltiin olevan vauvan tullessa hyötyä. Ettei tarvitse sitten ruveta opettamaan, kun uuteen perheenjäseneen tutustuminen on jo ajankohtaista. 

 Muun muassa sänkyyn koirilla ei ole enää ollut aikoihin asiaa ihan hygienia- ja kesäisin punkkisyistä. Sohvalla oloakin on yritetty vähentää samoista syistä kun sängyllä oloa, mutta se nyt ei oo hirveen hyvin toiminut. :-D Nyt syksyn tullen ja punkkikauden päätyttyä on taas sohvalla pötköttely koirilla selvästi lisääntynyt, sekä ilman lupaa että pyynnöstä. Opetettiin pojat menemään olkkarissa "omalle paikalle" eli omille makuualustoille, mikä on kyllä helpottanut esimerkiks tilanteita, joissa vieraita on tullut tai koirat on täytynyt ohjata muuten vaan pois jaloista häsläämästä. Lisäks tähän uuteen kotiin muuttaessa yritettiin opettaa poikia nukkumaan olohuoneessa yönsä, minkä ne aika hyvin hoksasivatkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Nukkuvat tällä hetkelläkin siis pääsääntöisesti olohuoneessa, tai sitten osan yöstä makkarin oven takana. Tämä ihan sen takia, että ei tarvii enää yöllä pimeessä vauvan sängylle kömpiessä talloa koirien päälle (koska ne makais kuitenkin ihan sängyn vieressä) ja toisaalta nyt sellaset yöllisten vaeltelujen äänet ja kynsien rapina ei kuulu niin hyvin meille ja häiritse jo muutenkin ehkä vähän katkonaisia unia. :-D

Kun kotiuduttiin sairaalasta, mummo toi koirat heti samana päivänä hoidosta kotiin. Pojat sai haistella vauvaa, mutta ihan alussa meni jotenkin tosi kauan ennen kuin niistä kumpikaan osoitti mitään mielenkiintoa vauvaa kohtaan. Ei ne olleet oikein moksiskaan. Alussa oikeestaan ainoat tilanteet, missä joutui olla tarkkana, oli kun vauva pötkötteli unipesässään sohvalla. Välillä koirulit ei aina meinanneet tajuta pesän olevan siinä ja olivat hyppäämäisillään suoraan sen päälle, mutta onneks ehdittiin estää. 

Siinä vaiheessa, kun Samuelia alettiin pitää enemmän lattialla alkoi ehkä koirienkin mielenkiinto vähän pientä mönkijää kohtaan herätä. Laitettiin usein Samuel aina lelukaaren alle, jolloin vältyttiin siltä että koirat ois jostain vaikka innostuessaan kävelleet suoraan Sampan päälle. Oikeestaan vasta kun Samuel alkoi enemmän liikuskelemaan, alkoi koiratkin kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Samppa on tosi innoissaan aina kun näkee koirat ja varsinkin alussa se oikein vauhdilla painoi aina niiden luokse niin kovaa kuin nyt ryömimällä vaan pääsi. Sillon piti koiria aina välillä  käskeä lähtemään pois tilanteesta, kun niistä huomas että niitä vähän ahdisti tällainen yli-innokkuus. Usein ne jostain syystä vielä jäätyy paikalleen, vaikka vauva on suunnilleen jo pyllykarvoissa kiinni. :-D Varsinkin Neo ahdistuu, jos sillä ei oo tilanteesta poispääsyä ja kerran se onkin jo vähän Samuelia tokannut joutuessaan nurkkaan ahdistetuks. Onneks nyt kuitenkin tässä viimeisen kuukauden sisään Samuelin kiinnostus koiria kohtaan on selvästi vähentynyt ja koirat myöskin osaa jotenkin lähteä jo aiemmin pois edestä, ennen kuin mitään tilannetta edes ehtii syntyä. 

 Samuelille tullaan opettamaan (ja on jo nyt vähän aloitettu, mutta ei se vielä tajua), että miten koiria pitää kohdella ja käsitellä. Karvoista ei saa vetää, ja luokse ei saa sitten jatkossa mennä ihan miten vaan, varsinkaan jos koira on nukkumassa. Uskon vahvasti, että näistä tulee vielä hyviä kavereita. :-) Nyt kun Samuel nousee joka paikkaan pystyyn ja ottaa hataria askelia tukea vasten, on Nukalla selvästi jonkunlainen vahtivietti herännyt. Se seurailee Samppaa joka paikkaan lähietäisyydeltä ja käy välillä antamassa vähän pusuja, mistä mie en kyllä hirveesti tykkää, mutta kai se vaan kiintymystään sillä osoittaa... :-D Neo pysyttelee suosiolla vähän etäämmällä ja omissa oloissaan. Sampan ruokailuhetkistä on tainnut tulla myös Nukan ja Neon lempihetkiä, sillä sillon ne saa pieniä herkkupaloja, mitkä Sampalta lentää pitkin lattioita ja syöttötuolia. Välillä oon kyllä komentanut koirat pois ja antanut vasta jälkeen päin siivota paikat, kun ärsyttää kun ne on ihan nenät kiinni lapsessa ja suunnilleen lennosta nappaavat tippuvat ruuanpalat suuhunsa. :-D

Vähän harmitti, kun muutamat ihmiset oli sillon ennen Samuelin syntymää jo vähän sitä mieltä, että ei tuu mitään kun on (sisä)koirat ja vauva näin pienessä tilassa... Että joudutaan nyt varmaan luopumaan koirista. Ihan ihmeellinen ajatus, Nuka ja Neo on meidän perheenjäseniä ja olleet jo kauan ennen vauvaa, niin ei käynyt itellä kyllä pienessä mielessäkään että niistä luovuttaisiin. 

-K

INSTAGRAM STORY: WEEKS 44-48

Marraskuu, kiitos ja hei hei. Tää kuukausi olikin varsinainen sairastelukuukausi meidän perheessä, joten nyt jätettäisiin sitten mielellään hetkeksi syksyn taudit taaksepäin.

 Nää kuvat taitaakin olla vielä lokakuun puolelta, mutta viikon 44 alusta. Tässä vaiheessa sain tehtyä näitä isänpäiväsukkia vielä arkipäivisin salaa Juhan töissä ollessa, sitten se jäikin kotiin saikkuilemaan. // Ihana Bookbeat! Lokakuun saldona viisi, tai oikeestaan neljä ja puoli, kirjaa (koska luin Elävien kirjan loppuun, alotin sitä jo keväällä ja jäi sillon vähän kesken). Tykkäsin kaikista, mutta erityisesti tuosta Jojo Moyesin Ne jotka ymmärtävät kauneutta. ♥ Suosittelen. Marraskuu onkin sitten ollut alkuinnostuksen jälkeen vähän rauhallisempi lukemisen/kirjojen kuuntelun suhteen. :-) // Tulipahan hankittua upouusi pesukone, kun vanha hajosi. Pyykinpesu on paras kotihomma, joten tykkään!

Alkukuu. Pimeetä, harmaata, sumuista, märkää. Ei aurinkoa näköpiirissä. // Meinasin hienosti unohtaa muskarin, muuta ohjelmaa kun ei tuolla viikolla oikeestaan ollutkaan kun se. :-D // Ekat glögit!

Tän kaverin kuvaaminen alkaa olla todella haastavaa. Neuvolaa ei tässä kuussa ollutkaan, joten mittailtiin poitsua omatoimisesti kotona. Vähän epäilyttää että saatiinkohan mitat oikein, varsinkin paino saattaa heittää. Vaa'an lukemat muuttui jokaisella yrityksellä. :-D

Maanantait on kirjastopäiviä ♥ // Lenksulla. // Sain harkkapaikan varattua maalis-huhtikuulle. Huh!

Juhan ensimmäinen isänpäivä! Itse isänpäivänä mie nukuin pahasti pommiin ja Juha oli herännyt hoitamaan Sampan aamutoimia, syöttänyt sille jo puuron ja laittanut päivävaatteet ennen kuin tulivat minnuu herättelemään. Hienoa. :-D Onneks se ei ollut moksiskaan. ♥ Annoin palkkioks hienosta toiminnasta valmiit sukkaset. Ja sitten lähettiin loppupäiväks Juhan porukoille. // Miun iskää ja ukkia nähtiin jo isänpäivää edeltävänä torstaina kakuttelun ja kahvittelun merkeissä. // Juha ja Juhan isä sai myös mätsäävät hirvipipot metsälle, Juhalle tein lisäks myös tuubihuivin kaulaa lämmittämään tuon samaisen kankaan jämästä.

Nää kaikki on siltä päivältä, kun käytiin Sampan kaa Joensuussa. Aamu alkoi aikaisin, koska Juha piti käydä heittämässä töihin, että saatiin auto käyttöön. // Kahvipöydän herkkuja (kuvan alalaidassa miun melkein uuniin unohtunut ja hitusen tummaksi kärähtänyt marjapiirakka). // Ekat loskat.

Kirjoittelin harkkapaikkaan lähtötason ja tavoitteet valmiiksi ja kylläpä osas olla kirjoittaminen nihkeää. Onneks oon sentään välillä tänne blogiin kirjoitellu, niin en ollut ihan totaalisessa lukossa, mutta ammattisanasto oli kyllä hakusessa. En myöskään meinannut millään muistaa, että mitä kaikkee oon koulussa jo tähän mennessä oppinut. // 7-kuinen Samuel on vauhdikas kuin mikä. Oppi konttaamaan ja samantien alkoi myös nousta pystyyn. Nyt tapailee ekoja askeleita tukea vasten. // Sovittiin serkun kanssa, että ens syksynä mennään Tampereen käsityömessuille yhdessä, kun tänä vuonna en tajunnut edes miettiä asiaa. Jei!

Tosiaan sen jälkeen kun Juha oli tervehtynyt ja sairastuvasta oli olevinaan jo toistamiseen selvitty, alkoi Samuelille flunssa. Keskellä yötä räkä alkoi vaan valumaan ja sitä valui ja valui ja valui. // Ei oo meijän talossa hirveesti joulukoristeita eikä edes mitään tunnelmavaloja, mutta kynttelikkö sentään löytyy. // Maanantait on edelleen kirjastopäiviä. Tuossa kuvassa kello oli ehkä vähän vaille neljä. Pimeetä on!

Saikkuilua, auringon ihailua sisältä käsin, pitkästä aikaa vitamiinipommi aamupalapöydässä smoothien muodossa. Samppakin sai maistaa. No tuossa ekassa kuvassa taitaa tauti olla menossa jo pois päin kun kerran noinkin pitkään on nukuttu.

Meillä kyllä nuo Black Fridayn ja koko sitä edeltävän viikon ostelut lähti vähän lapasesta. Tosin ihan tarpeellisia juttuja oli muut (uus tietokone, molemmille uudet puhelimet ja muutamia joululahjoja), mutta tää lankapaketti oli vähän niinkun ennakkojoululahja itelle. ♥ // Söpö pieni nuhanenä. Samuelilla on näköjään samanlainen kuiva talvi-iho kuin miulla ja nuo posket helottaa aina iltasin ihan punasena kun on jouduttu pesemään naamaa monta kertaa päivässä. Eikun rasvaa naamariin.

Pidettiin mammakerhon pikkujoulut. Tortilloja ja paljuilua! En ollutkaan ennen käynyt paljussa. Ihana oli kuutamossa ja pikkupakkasessa lillutella. Tosin ylläriylläri, piti aika rauhallisesti nousta lopuksi ylös ettei verenpaineet heitä häränpyllyä ja taju lähde. Näin on kerran Imatran kylpylän kuumavesialtaassa meinannut käydä. :-D

Ihanan valoisa lumen ja auringon yhdistelmä. // Lappeenrannan ostoskeskuksissa oli joulukoristeet viritelty viimesen päälle. // Rutaleet lenkillä. ♥ :-D

-K

INSTAGRAM STORY: WEEKS 40-43

Siinä missä kesä ja syyskuu tuntui menevän ohitse ihan hujauksessa, lokakuussa aika taas vaihtelun vuoksi hidastui ja meni entistä, normaalia vauhtia. Viikot hujahtaa ohi edelleen hetkessä, mutta silti kuun alusta tuntuu olevan hirmu pitkä aika. Pian alkava marraskuu, mikä on tunnetusti ehkä vuoden tympein kuukausi, aikoo tietysti taas madella eteenpäin niin hitaasti kuin mahdollista.

 Lokakuun ensimmäisenä päivänä tavattiin mammaporukan (ja vauvojen) kanssa brunssin merkeissä... // ihailin aurinkoisella kelillä kauniisti esiin tulevaa alkavaa ruskaa.... // ja käytiin illalla pentukurssin viimeisellä kerralla eli kaupunkikävelyllä. Otettiin myös tuo Mosse-poika mukaan ja teki sillekin ihan hyvää kyllä nähdä vähän muutakin kun mettää ja omaa tarhaa. :-D

Samuelin puolivuotispäivän lähestyessä muistelin puolen vuoden takaisia tapahtumia... // käytiin neuvolassa tarkastuksessa... // ja yritettiin ottaa perinteeksi muodostunutta kuukausikuvaa, mutta tästä lähtien näissä kuvissa tää kuvattava on sitten varmaan aina vaan näin päin. :-D

 Puolivuotispäivänä saatiin yllätysvieraita Kuopiosta ja oltiin siitä hyvin iloisia. ♥

Hah, tuon ekan kuvan jälkeen ei olla kyllä kertaakaan nukuttu enää noin pitkään. :-D // Vihdoin käymässä Joensuussa ja Reetan & Janin luona. Pitkäänhän siinä menikin että eestyttiin. // Puolivuotispäivän jälkeen Samuelilla alkoi ihana viikon mittainen räkätauti. Onneks on Frida!

Ajateltiin et flunssa saattoi johtui siitä(kin) kun makkarin ikkunan vieressä käy niin kova veto, joten piti vaihtaa järjestystä että saatiin Samuel turvaan kylmältä. Oli vähän angstinen olo tuota järjestystä vaihtaessa, mut sain kun sainkin kaiken mahtumaan jotenkuten huoneeseen. :-D

Ulkoilua. ♥ Tuossa näköjään mentiin vielä vaunukopan kanssa, mutta aika heti näiden kuvien jälkeen tultiin siihen tulokseen että ratasosa on meille jo parempi.

Voi itku. // Voi itkujen itku. Reklamoin tän bodyn kun ärsytti niin paljon kun ekalla käyttökerralla tuli reikä. Kerrankin kannatti ja nyt meillä on upouusi vastaava body laatikossa. // Nuhanenä ♥

Alotin neulomaan Novitan 90 v. yhteisneulontatorkkupeittoa, josta tulis oikeesti tosi iso mut ajattelin et jos tekisin siihen vähän vähemmän noita ruutuja niin et siitä tulis sopiva päiväpeitto Sampan pinnasänkyyn. // Pitkät päikkärit oli tässä kuussa kyllä harvinaisuus, mutta nyt näyttäis et ne on tehny paluun! Jo kahtena päivänä parin tunnin päikyt aamupäivällä. ♥ Äiti tykkää.

Ruokajuttuja. Ollaan tässä kuussa ruvettu vähän harjottelemaan sormiruokailua. Vielä en oo antanu Sampan syödä ite ihan kokonaista ateriaa, mutta se on saanut syödä aina ite jotain lisuketta soseen tai puuron ohella. Oon ollut vähän laiska tekemään Samuelille ite soseita, mutta tuo Samasta padasta-kirja kyllä innosti kokeilemaan ihan perusruokien tekoa niin että vauvan osuus otetaan vaan vähän aiemmin erilleen. // Munakoiso-tomaattivuoka valmistumassa. // Nams kun oli hyvää. Ja Samppakin tykkäs.

Juhalla oli pieni syysloma. Sillä oli viikolla 42 torstai ja perjantai vapaa. Mietittiin eka et ois lähetty kattomaan Samuelin uutta serkkua Espooseen, mutta ei sitten jaksettu. Joten oltiin ihan vaan kotona. :-D // Tehtiin hyvää ruokaa... // ja vielä hyvempää jälkiruokaa.

Ihana ja lämmin syyspäivä. Taas ulkoilemassa. Täytyy sanoa että oli noilla äänikirjoilla kyllä vaikutusta et tuli tehtyä tässä kuussa jotenkin paljon pidempiä vaunulenkkejä.

Milla-täti tuli syyslomalle kotiin ja käytiin sen kanssa shoppailemassa ja kahvilla. Kirppikseltä tuli tehtyä pitkästä aikaa kunnon löytöjä ja myös Marimekon ystävämyynneissä pyörähdettiin. Samuelin kanssa ei oo hirveesti vielä missään kahviloissa tai ravintoloissa käyty ja tuli tosi hyvä mieli kun se oli jotenkin hirmu hyvällä tuulella tuolla kahvilassa viihdyttäen muitakin asiakkaita.

Juha on ihan höyrähtänyt noihin suppilovahveroihin, joten lähdin sen kanssa niitä keräämään erään kerran Sampan jäädessä hetken mummon hoiviin. Ja kyllä niitä sitten paljon löytykin. Yks pakastelokero on nyt täynnä ja pitää yrittää käyttää noita aika nopsaan pois että jossain vaiheessa lihatkin saadaan mahtumaan.

Meille tuli aamulla aikasin jotain remppamiehiä tarkistamaan pattereita, joten lähettiin suosiolla mummolaan yöks ja pois alta. Samalla Juha sai nukkua yhden yön rauhassa yksikseen, kun alla alkoi olla useampi katkonainen yö Sampan heräilyjen takia.

Neo täytti vuosia. ♥ Se on kyllä ikuinen pentu. :-D // Yritäppä siinä sit imuroida. // Hakkaraisten vastavuoroinen vierailu meille. :-)

-K

INSTAGRAM STORY: WEEKS 36-39

Heihei syyskuu! Syksy saapui jälleen kerran virallisesti tän kuun aikana. Tuntuu jotenkin niin hullunkuriselta, että _just vasta_ kärvisteltiin hirveessä helteessä, ja nyt sitten on muutamana päivänä ollut jo toooosi kylmä. Siis suorastaan pitkät-kalsarit-jalassa-kylmä. :-D

Hallan kanssa on pentukouluiltu maanantaisin. Vielä yks kerta olis jäljellä! Neitokainen on kyllä kivasti rohkaistunut, vaikka vähän toiset koirat edelleen jännittää. // Yhtäkkiä onkin jo pimeä hirmu aikaisin ja kumpparit on saanu useempana päivänä laittaa jalkaan.

Voihan ihana pieni viiskuinen. On katottu pesistä, käyty muskarissa laulelemassa, maisteltu erimakuisia soseita, istuttu syöttiksessä ekoja kertoja ja ruvettu ryömimään ihan hirveellä vauhdilla ympäri kotia. ♥ Oon muuten ajatellut, että nyt kun Samuelilla alkaa omat pirteet tulemaan paremmin näkyviin niin rupeisin vähän vähentämään hänen kuvien jakamista kaikelle kansalle.

Kauhee uuskotikuume, eikä Suomen kauneimman kodin kattelu auta kyllä asiaan yhtään! // Oon siivonnu tässä kuussa varmaan kymmenen kertaa koko kämpän. :-D Nyt kun Samuel liikkuu enemmän niin pitää yrittää pitää paikat siistinä. Välillä kyllä tympii ainainen imurin kanssa heiluminen. // Kohta sitä ei kynttilöitä enää missään varmaan sitten poltellakaan.

Meillä oli kuudes hääpäivä ja yhdestoista yhdessäolon vuosipäivä! :-D ♥ Leivoin romanttisesti kuivakakun.

Voi että aamut on kyllä ihan parhaita. ♥ // Yks aurinkoinen syyssunnuntai. Käytiin Sampan kanssa vaatekutsuilla. Käytiin itse asiassa tässä kuussa kaks kertaa vaatekutsuilla. Ja ens kuussakin olis kahdet... :-D // No on illatkin kyllä aika ihania, varsinkin sillon kun pikku tuhisija nukahtaa syliin. ♥

Pientä aktivoitumista liikunnan puolella havaittavissa vihdoin! Olo on ollut kyllä nyt tosi paljon parempi, kun on tullut tehtyä edes vähän jotain. Oon päässyt nyt alkuun käymään kerran viikossa salilla, mutta yritetään sumplia nää omat ja yhteiset menot silleen, että pääsisin halutessani jumppailemaan kaks kertaa viikossa. // Viime sunnuntaina lähin koirien kanssa kävelylenkille musiikit korvilla niin kovasti rupeskin juoksujalkaa vipattamaan ja tuli sitten hölkyteltyä hämärässä semmoset 35 min ja vitsit että tuntu hyvältä pitkästä aikaa!

Osallistuttiin Sampan ja muutamien äiti- ja vauvakavereiden kanssa paikalliseen Iltalento-tapahtumaan, missä eri liikkeet oli auki vähän pidempään ja tuossa keskellä kylää oli pieni torimainen alue, jossa oli ohjelmaa ja myyjiä. Suosituin juttu tais kuitenkin kävijämäärästä päätellen olla tuo Kotileipomon pitämä kakkubuffet, jossa sai syödä niin paljon tarjolle laitettuja suolaisia ja makeita herkkuja kun maha vaan veti. Nams.

Pesismestaruudet ratkottiin alkukuusta ja kun kerrankin yks finaalipeli sattu suht. lähelle niin lähettiin Joensuun uudelle Kerubi Stadionille kattomaan Joman ja KPL:n toista kohtaamista. Seuraavana päivänä tuli sitten seurattua vielä viimeistä finaalia Ruudun kautta ja kultaahan sieltä tuli Jomalle suoraan kolmessa pelissä! // Pesisottelun ajan Samuel oli mummon luona hoidossa Joensuussa. Huolehtivainen isi heti poikansa luona, kun tultiin pelistä pois. ♥

Ostin ihanan auringonkukkakimpun sieltä Iltalento-tapahtumasta ja se ilahdutti meitä ihmeen kauan: kahden viikon ajan! Heitin sen eilen vasta pois. Toki oli se kyllä viimesinä päivinä jo sen näkönen, että ei paljoa enää ilostuttanut. :-D // Metsässä ♥

Samuelin vaatteita on tullut taas vähän kateltua sillä silmällä että oisko mille tarvetta. 68-kokoiset tuli laiteltua jo pois lukuunottamatta muutamia housuja jotka vielä menee. // Ärsyttävä sukkakorikin pääsi käsittelyyn ja tuli ihan viivottimen kanssa mittailtua, että mitkä vielä sopii ja mitkä ei. // Ainiin ja Samuelin eka hammas on vihdoin puhkassut limakalvon (d71 eli vasemman puoleinen alaetuhammas)! Tästäkös suuhygienisti-mamma on innoissaan. 

Mauri-myrskyn jälkimaininkeja. Vaikka ei se myrsky kyllä edes kunnolla yltänyt tänne meille. // Leivoin perjantaina pullaa! Meillä oli jostain syystä hiivapaketti jääkaapissa niin pakko oli ryhdistäytyä ja tehdä siitä jotain. Leivoin sitten Kinuskikissan-ohjeella kaks tuollasta bostonkakkua. Sain jopa taikinan kohoamaan jotenkuten, yleensä kun ei oo ollut oikein hirveetä menestystä meikäläisellä pullataikinan kanssa. :-D // Olihan vielä lämmintäkin.

Nää kuvat on sit eiliseltä lenkiltä. Kävin koirien kaa sellasen vajaan tunnin reippailemassa kirpsakassa syyssäässä.

Jatketaas sitten viikonlopun viettoa. Tänään mennään käymään vielä miun ukin luona. Suunnitelmissa myös neuloa vähän vauvasukkia ja leikata muutamia kankaita ompelua varten valmiiks. :-D Samuel kävi äsken nukkumaan, joten nyt täytyy yrittää olla tehokas! Moroooo!

-K