tiistai 10. tammikuuta 2017

Yksinäisyyden tunteesta

Ei ollut kulunut vuorokauttakaan Juhan lähdöstä, kun mie jo itkeskelin täällä kotona pahaa mieltäni. Ensimmäinen opiskeluvuosi meni melko kivuttomasti tälleen viikot erossa asuen, olin ehkä jopa vähän innoissani kun sain olla omissa oloissani, tehdä mitä halusin ja sisustaa tän pienen luukun oman näköiseksi. Toisen vuoden alusta lähtien en kuitenkaan oo ollut enää yhtään niin innoissani.
Vaikka miulla on paljon ystäviä eikä miun tarviis olla oikeesti lähes hetkeäkään yksin täällä, niin silti vaan tuntuu pahalta kun se rakkain ihminen puuttuu jokapäiväisestä arjesta. Tiedostan että omalla kohdallani tää on väliaikaista, hyvässä lykyssä jo vuoden sisään voidaan taas asua yhdessä. Mutta kyllä se silti ajoittain tuntuu todella pahalta. Tunnen oloni tavallaan tosi yksinäiseks, vaikka en edes ole yksin. Voin vaan kuvitella millaista on asua yksikseen, eritoten jos kaipaa parisuhdetta ja perhettä, mutta sitä ei vaan itsestä riippumattomista syistä ole vielä omalle kohdalle löytynyt.
Onneks huomenna alkaa koulu ja on vähemmän aikaa synkistellä yksin kotona.
-K 

Ps. Miten sitä sitten kun on allapäin tulee kuunneltua vielä surullista (mutta myös järjettömän kaunista!) musiikkiakin oikein buustaamaan sitä pahaa oloa. Nimim. kaks vuorokautta Outlanderin soundtrackejä luukuttanut. Nyt lähtee kyllä soittolista vaihtoon. Ehkä.

2 kommenttia:

  1. Moikka Krista, tiedän tunteesi tosi hyvin. Itse en ole parisuhteessa, mutta asun siskoni kanssa.
    Saatan kokea itseni jokus hassun yksinäiseksi sen muutaman tunnin aikana tai yhden yksin vietetyn illan aikana.
    Itse rakastan melankolista musiikkia, mutta tuohon fiilikseen se antaa joskus vain boostia.
    Ajatus siitä, että on ihmisiä jotka välittää, saa sut nauramaan ja rakastaa sua helpottaa silloin <3
    Oon todennut et jonkun luovan asian tekeminen saa ajatukset myös muualle.
    Tsemppiä sun yksinvietettyihin päiviin!

    http://jotainhyvaa.blogaaja.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia :-) ♥ Totta, olen huomannut itekin että kun keksii jotain tekemistä, niin niihin omiin ajatuksiinsa ei ehdi vajota samalla tavalla kuin jos vaikka istuu vaan koneella ja kuuntelee sitä melankolista musaa. :-) Onneksi aina voi myös soittaa tuolle miehekkeelle jos surettaa, se on hyvä lohduttaja ♥ :)

      Poista