Vauvan ensimmäinen joulu

Samuelin ensimmäinen joulu on nyt takana. Kaikki meni miusta tosi kivasti ja ehkä viime vuosia rennommissa tunnelmissa, vaikka toki edelleenkin kotona olo jäi aika vähälle kun on noita kyläpaikkoja ja jouluruokapöytiä niin paljon kierrettävänä. Samuel sai muutamia tarpeellisia ja toivottuja lahjoja ja pari kivaa ylläriäkin ja ennen kaikkea pääsi pitkästä aikaa näkemään ja leikkimään serkkujensa kanssa, joita oltiin viimeks nähty elokuussa. ♥ 

Ollaan kovasti mietitty, että millä tavalla halutaan meidän perheen kesken jatkossa Samuelin kasvaessa jouluja viettää, vai tullaanko edes puhumaan joulun viettämisestä. Juhan puolella joulua ei olla oikeastaan vietetty, minkä ymmärrän nyt asiaan vähän perehdyttyäni itsekin tosi hyvin. Toki heilläkin joulunaika on ollut sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa, jolloin kauempana asuvatkin ovat kerääntyneet kotikotiin ja yhdessä on syöty hyvin, saunottu ja pelailtu. Ehkä jollain tapaa läheisiä on muistettu, mutta mistään suurista lahjamääristä ei ole koskaan ollut kyse. Meidän puolelta taas tulee hyvin voimakkaasti joulunvietto kaikkine perinteineen, joulukuusineen, haudoillakäynteineen, jouluruokineen ja suurine lahjamäärineen. Eikä perinteissä ole mitään pahaa. Tänä vuonna ja itseasiassa jo muutamien viime vuosien aikana oon kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähän päästää irti tietyistä perinteistä ja yrittänyt ottaa rennommin, kaikkea ei aina tarvitse tehdä tietyn kaavan mukaan, joulun ajanhan on tarkoitus olla just rentouttavaa eikä kaiken tarvitse olla ja mennä niin tip top (vai pitäiskö sanoa tip tap).

 Miks ehkä jopa ollaan kallistumassa siihen, että mahdollisesti kun päästään joskus omaan kunnon kotiin meillä ei välttämättä joulukuusta tai -pukkia nähdä, johtuu siitä että tosiasiassa joululla on hyvin pakanalliset juuret ja siitä on vaan katolisen kirkon toimesta tehty kristillinen juhla. Raamatussa ei käsketä joulua viettämään, ja sen ymmärtäminen ja joulun taustoihin perehtyminen on muuttanut miun ajatusmaailmaa joulun suhteen melko voimakkaasti. Itseä on viime aikoina jotenkin ahdistanut tietynlainen yltäkylläisyys ja joulun ajan mässäily, ja itselläkin on petrattavaa ihan ympäri vuoden vähäosaisten ja köyhyydessä elävien tämän maailman kansalaisten auttamisessa. Jatkossa oliskin kiva käyttää joulunaikaan ja miksei muinakin aikoina rahaa jonkunlaiseen hyväntekeväisyyteen, ja kun nyt itseäni sen verran tunnen että varmasti edelleen haluan kyllä läheisiäkin muistaa, niin hankkisi sitten oikeasti vaikka yhden kunnollisen ja oikeasti tarpeellisen lahjan jokaiselle.

 Tän postauksen tarkoitus ei ole tietenkään mitenkään tuomita tai loukata ketään, jokainen viettäköön joulunsa niin kuin haluaa. Tämmöisiä juttuja ollaan vaan meidän perheessä pohdiskeltu. Ennen kaikkea oman lapsen/lasten kohdalla haluaisi, että joulu olisi sellaista mukavaa yhdessäolon aikaa, ja että pääasiassa eivät olisi lahjat, vaan lähipiirin kanssa yhdessä touhuaminen ja syksyn jälkeisen haipakan jäljiltä rauhoittuminen. Akkujen lataaminen kevättä varten. Olisi ihanaa, jos tulevaisuudessa meilläkin olisi sellainen koti, johon voisi kutsua itse sukulaisia koolle, eikä välttämättä oman porukan kanssa tarvitsisi poistua kotoa mihinkään. Mutta aika näyttää, minkälainen miksaus saadaan näistä meidän aineksista aikaiseksi. :-)

-K