Meitä vähän etukäteen jännitti, että miten nuo meidän koirapojat suhtautuu vauvan tuloon, ne kun ovat olleet aikalailla huomion keskipisteinä koko pienen elämänsä ajan. Varsinkin Neo nuorimmaisena oli ja on edelleen täysin mamman sylivauva. Yritettiinkin harjoitella jo ennen vauvan tuloa vähän sellaisia juttuja, joista ajateltiin olevan vauvan tullessa hyötyä. Ettei tarvitse sitten ruveta opettamaan, kun uuteen perheenjäseneen tutustuminen on jo ajankohtaista.
Muun muassa sänkyyn koirilla ei ole enää ollut aikoihin asiaa ihan hygienia- ja kesäisin punkkisyistä. Sohvalla oloakin on yritetty vähentää samoista syistä kun sängyllä oloa, mutta se nyt ei oo hirveen hyvin toiminut. :-D Nyt syksyn tullen ja punkkikauden päätyttyä on taas sohvalla pötköttely koirilla selvästi lisääntynyt, sekä ilman lupaa että pyynnöstä. Opetettiin pojat menemään olkkarissa "omalle paikalle" eli omille makuualustoille, mikä on kyllä helpottanut esimerkiks tilanteita, joissa vieraita on tullut tai koirat on täytynyt ohjata muuten vaan pois jaloista häsläämästä. Lisäks tähän uuteen kotiin muuttaessa yritettiin opettaa poikia nukkumaan olohuoneessa yönsä, minkä ne aika hyvin hoksasivatkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Nukkuvat tällä hetkelläkin siis pääsääntöisesti olohuoneessa, tai sitten osan yöstä makkarin oven takana. Tämä ihan sen takia, että ei tarvii enää yöllä pimeessä vauvan sängylle kömpiessä talloa koirien päälle (koska ne makais kuitenkin ihan sängyn vieressä) ja toisaalta nyt sellaset yöllisten vaeltelujen äänet ja kynsien rapina ei kuulu niin hyvin meille ja häiritse jo muutenkin ehkä vähän katkonaisia unia. :-D
Kun kotiuduttiin sairaalasta, mummo toi koirat heti samana päivänä hoidosta kotiin. Pojat sai haistella vauvaa, mutta ihan alussa meni jotenkin tosi kauan ennen kuin niistä kumpikaan osoitti mitään mielenkiintoa vauvaa kohtaan. Ei ne olleet oikein moksiskaan. Alussa oikeestaan ainoat tilanteet, missä joutui olla tarkkana, oli kun vauva pötkötteli unipesässään sohvalla. Välillä koirulit ei aina meinanneet tajuta pesän olevan siinä ja olivat hyppäämäisillään suoraan sen päälle, mutta onneks ehdittiin estää.
Siinä vaiheessa, kun Samuelia alettiin pitää enemmän lattialla alkoi ehkä koirienkin mielenkiinto vähän pientä mönkijää kohtaan herätä. Laitettiin usein Samuel aina lelukaaren alle, jolloin vältyttiin siltä että koirat ois jostain vaikka innostuessaan kävelleet suoraan Sampan päälle. Oikeestaan vasta kun Samuel alkoi enemmän liikuskelemaan, alkoi koiratkin kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Samppa on tosi innoissaan aina kun näkee koirat ja varsinkin alussa se oikein vauhdilla painoi aina niiden luokse niin kovaa kuin nyt ryömimällä vaan pääsi. Sillon piti koiria aina välillä käskeä lähtemään pois tilanteesta, kun niistä huomas että niitä vähän ahdisti tällainen yli-innokkuus. Usein ne jostain syystä vielä jäätyy paikalleen, vaikka vauva on suunnilleen jo pyllykarvoissa kiinni. :-D Varsinkin Neo ahdistuu, jos sillä ei oo tilanteesta poispääsyä ja kerran se onkin jo vähän Samuelia tokannut joutuessaan nurkkaan ahdistetuks. Onneks nyt kuitenkin tässä viimeisen kuukauden sisään Samuelin kiinnostus koiria kohtaan on selvästi vähentynyt ja koirat myöskin osaa jotenkin lähteä jo aiemmin pois edestä, ennen kuin mitään tilannetta edes ehtii syntyä.
Samuelille tullaan opettamaan (ja on jo nyt vähän aloitettu, mutta ei se vielä tajua), että miten koiria pitää kohdella ja käsitellä. Karvoista ei saa vetää, ja luokse ei saa sitten jatkossa mennä ihan miten vaan, varsinkaan jos koira on nukkumassa. Uskon vahvasti, että näistä tulee vielä hyviä kavereita. :-) Nyt kun Samuel nousee joka paikkaan pystyyn ja ottaa hataria askelia tukea vasten, on Nukalla selvästi jonkunlainen vahtivietti herännyt. Se seurailee Samppaa joka paikkaan lähietäisyydeltä ja käy välillä antamassa vähän pusuja, mistä mie en kyllä hirveesti tykkää, mutta kai se vaan kiintymystään sillä osoittaa... :-D Neo pysyttelee suosiolla vähän etäämmällä ja omissa oloissaan. Sampan ruokailuhetkistä on tainnut tulla myös Nukan ja Neon lempihetkiä, sillä sillon ne saa pieniä herkkupaloja, mitkä Sampalta lentää pitkin lattioita ja syöttötuolia. Välillä oon kyllä komentanut koirat pois ja antanut vasta jälkeen päin siivota paikat, kun ärsyttää kun ne on ihan nenät kiinni lapsessa ja suunnilleen lennosta nappaavat tippuvat ruuanpalat suuhunsa. :-D
Vähän harmitti, kun muutamat ihmiset oli sillon ennen Samuelin syntymää jo vähän sitä mieltä, että ei tuu mitään kun on (sisä)koirat ja vauva näin pienessä tilassa... Että joudutaan nyt varmaan luopumaan koirista. Ihan ihmeellinen ajatus, Nuka ja Neo on meidän perheenjäseniä ja olleet jo kauan ennen vauvaa, niin ei käynyt itellä kyllä pienessä mielessäkään että niistä luovuttaisiin.
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti