Samuel 6 kk

Meidän ihana ja iloinen vauvamme täytti torstaina puoli vuotta. Tuntuu, että aika olis mennyt kauhean nopeasti, mutta toisaalta taas vauvakuplassa vietetystä huhtikuusta on jo pieni ikuisuus.

Puolivuotias Samuel on vähän yli kahdeksankiloinen (8070 g) ja puolta senttiä vaille 70 cm pitkä murunen. Puolivuotias Samuel osaa ryömiä vauhdikkaasti ja nousee jo välillä konttausasentoonkin, on maistellut paljon erilaisia makuja sosemuodossa, nukkuu 8-12 tunnin yöunet yhteen putkeen ja on muutenkin hirmuisen tyytyväinen ja hymyileväinen pieni poika. Samuelin suuhun on puhjennut ensimmäinen hammas, jota äiti innokkaasti aina harjailee. Musiikki on semmonen juttu mikä saa Sampan innostumaan tosi paljon ja varsinkin muskariopen lauluääni on aivan ihana ja saa hymyn huulille. Samuel rakastaa meidän koiria ja meitä aina naurattaa kun se hymyilee niillekin hirmuisesti ja menee vauhdilla luokse - itse koirapojat vaan ei ihan hirveästi tätä tällä hetkellä arvosta. Kunhan Sampulle vähän ymmärrystä tulee, niin täytyy kyllä opettaa sille, että koirien luo ei ihan miten vaan voi rynnätä ja niitä täytyy käsitellä muutenkin nätisti. Ehkä koirilla vois olla joku oma paikka, jossa ne saisivat tarvittaessa olla rauhassa omissa oloissaan.

Samuel on pysynyt tosi hyvin terveenä tähän asti. Puolivuotislahjaksi saatiinkin sitten näköjään ihan kunnon räkätauti. Nämä pari yötä ja päivää on saatu niistää Fridalla kymmeniä kertoja, ja aina tulee ihan kunnolla tavaraa. Koko eilisen päivän oli jotenkin tosi unelias meininki sekä äidillä että vauvalla täällä sairastuvalla, saa nähdä oisko tää päivä jo vähän parempi. Viime yön Samuel nukku meidän välissä, että jomman kumman ei tarvinnut pomppia koko aikaa pinnasängyn luokse. Taidettiin herätä kolme kertaa yön aikana, ja illalla nukkumaan käynnin jälkeen toinen heräs itkemään tukkoisuuttaan ja itki noin tunnin ajan ennen kuin rauhoittu uudestaan unille. Nyt väsyttää, mutta no, onpahan meilläkin nyt koettu vähän tämmöstä muille kovin tuttua vauva-arkea. Kiitollinen olo on pienistä sairasteluista ja valvomisista huolimatta. ♥ Samuel on niin valtavan rakas.

-K

Äitiydestä kahden kuukauden kokemuksella

Vauva täytti maanantaina kaksi kuukautta. Toisaalta tuntuu, että hän olisi ollut täällä meidän luona jo pidempäänkin ja toisaalta taas aika tuntuu juoksevan hirveää vauhtia. Varsinkin eka kuukausi suorastaan hujahti ohitse, toukokuu sentään tuntui kestävän vähän kauemmin. Yks ilta kun en saanut unta sain idean tähän postaukseen ja kirjoittelin puhelimeen ylös asioita, joita nää pari ekaa kuukautta äitinä on miulle opettanut.

♥ Sen jälkeen kun miusta tuli äiti, oon kokenut ihan ennennäkemätöntä huolta ja huolenpidon tarvetta toista ihmistä kohtaan. Esimerkkinä kun kuuntelet omassa sängyssään unissaan hengittävää lasta ennen omaa nukahtamista; joko hengitys on liian hiljainen niin että nouset vähän väliä kattomaan kohoileeko vauvan rintakehä, tai sitten tuhina on niin kovaa että herätät vauvan kun yrität tähystellä sen sieraimiin kännykän valolla. Oman lapsen itku on jotain kamalaa, tekisit melkein mitä vaan jotta saisit toisen oloa helpotettua. Lisäks aina kun kuulet pienen vingahduksenkin, kipität kattomaan onko toisella kaikki kunnossa.

♥ Vaikka vauva-arki oliskin suht. helppoa (esimerkiks meillä on nukuttu tosi hyvin), niin se on silti jollain tapaa tosi raskasta sekä fyysisesti että henkisesti niin että entinen perfektionisti miussa esimerkiks kodin siisteyden suhteen on kyllä saanut väistyä ja tilalle on tullut ehkä semmonen rennompi "vähän kerrassaan"-ajatusmaailma. Koko kotia ei tarvii jaksaa raivailla ja siivota tiptop-kuntoon joka päivä. 

♥ On ihan ok käyttää puolet päivästä siihen, että pötkötät sovalla tai sängyllä vauva rinnan päällä tekemättä mitään, edes ruokaa itellesi. No okei, ruokaa ois kyllä ihan hyvä kuulema tehdä ja syödä, sanoi neuvolatäti, mutta jotenkin kun sitä huolehtii toisen tarpeista koko ajan niin tuollaset omat jutut kuten esimerkiks syöminen voi helposti unohtua!

♥ Hormonitoiminta ja maidontuotanto on muuttanu tämän entisen vilukissan varsinaiseks kuumakalleks. Hiki on koko ajan. Siihen kun sekoittaa vielä maidon hajun niin hajucocktail on kyllä aina päivän päätteeks aikamoinen. :-D

♥ Rakkaus on omaa lasta kohtaan on jotain käsittämätöntä. Sitä ei pysty edes sanoin kuvailla. Ei tarvii kun katsoa lasta niin tuntuu, että sydän pakahtuu.

♥ Oon jo nyt itkenyt sitä, että tää lapsi ei oo "miun" kun ehkä nippanappa viistoista vuotta, sitten se oman elämän elo pikkuhiljaa alkaa ja niinhän sitä sanotaan että lapsi on vain lainassa. Ahdistaa myös kun aika menee niin nopeasti nykyisin, että lapsuus on silmänräpäyksessä ohitse. Oonkin pussaillu tuota vauvaa niin paljon kun sielu sietää nyt kun se vielä antaa niin tehdä. Täytyy nauttia jokaisesta hetkestä, kun se on vielä ihan vauva, koska kohta se on jo taapero ja hirmu iso poika.

-K

ps. Kuvituksena tosi onnistuneita kuvia meistä kahdesta äitienpäivältä. :-D Tällä mamalla ois ehkä aihetta käydä lähiaikoina kampaajalla! Onneks yks semmonen valmistui just ihan lähisukuun! :-D