Heipsan! Kävin tällä viikolla vaan kahen päivän pikavisiitillä Kuopiossa ja nyt oonkin taas Kiteellä pääsiäisen vietossa. Sen kummosempia suunnitelmia tälle minilomalle ei ole, mutta sukulaisia tulee varmaan jonkun verran nähtyä ja kävin myös pitkästä aikaa eilen leipäosastolla töissä ja menen sinne vielä huomennakin.
Aattelin et kirjottelen pitkästä aikaa vähän noiden miun koiruuksien kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Miullahan oli Nukalle ja Neolle oma blogikin tuossa välissä, mutta nyt kun harrastaminen on jääny vähän vähemmälle en oo jaksanu päivittää sitä. :-D Mut tosiaan, jos koira-asiat ei kiinnosta, niin tämä postaus kannattaa jättää ehkä ihan suosiolla lukematta.
Nuka on nyt kaks vuotta ja seittemän kuukautta. Siis se täyttää kesällä jo kolme! Nukan kanssa käytiin sillon ekana kevät/kesänä neljä kertaa näyttelyissä, ja saatiin joka kerta EH (erittäin hyvä), joten ajateltiin, että annetaan pojan kasvaa vähän ja kokeillaan sitten vielä uudestaan. No, viime vuonna ei käyty kertaakaan, mutta nyt on ollut vähän suunnitelmissa että jos tuossa touko-kesäkuussa käytäisiin muutamissa kehissä pyörähtämässä.
Nukan kanssa ollaan harrastettu säännöllisen epäsäännöllisesti agilityä. Se olisi siinä ihan älyttömän hyvä, mutta kun en ole saanut lähdettyä mihinkään alkeiskurssille, niin ei olla oikeestaan kehitytty yhtään. En tiedä onko miulla niin paljon kiinnostusta lajia kohtaan, että haluisin siinä kilpailla, mutta kyllä joku kurssi voisi olla ihan kiva käydä. Lisäks ollaan myös jonkin verran satunnaisesti tottisteltu. Perustottelevaisuus sillä onkin aika hyvä, tosin viime aikoina se on alkanut rähisemään remmissä vastaantuleville koirille. Tai nämä molemmat rähisee, ja luulenkin että se on tuo juniori, joka aina yllyttää Nukankin siihen mukaan.
Luonteeltaan Nuka on miun mielestä melko "kova" sheltiksi. Se ei pelkää mitään tai ketään ja on aikamoinen machoilija varsinkin muita uroksia kohtaan. Sillä myös palaa pinna aika helposti, eli esimerkiks agilityä harjotellessa saan olla vähän väliä rauhottelemassa sitä kun se kuumuu siitä niin paljon. Se on tosi viisas koira, ja välillä tuntuu että se ajattelee vähän liikaakin. :-D Mutta on se vaan niin ihana. Aina jos miulla on paha mieli, niin kyllä se vaan tulee lohduttamaan. Ja nukkuu miun kainalossa. Oon ajatellut, että vaikka en Nukaa jalostukseen käyttäisikään, niin käyttäisin sen luustokuvissa ja silmätarkissa sekä luonnetestissä. Ihan oman mielenkiinnon takia.
Neo on vuoden ja viisi kuukautta. Sen kanssa ollaan harrastettu aika paljon vähemmän kaikkea. Alunperinhän Neosta oli tarkoitus tulla näyttelykoira, mutta koska sillä on vaan yksi kives, niin eipä ole tarvinnut näyttelyissä käydä. Perustottelevaisuusjuttuja se osaa jonkun verran, mutta niitä pitäis treenata ja kertailla paljon. Agilityä ollaan välillä vähän kokeiltu ja siitä se ihan tykkää, mutta ei selvästikään syty siitä samalla tavalla kuin Nuka. Se on ehkä luonteeltaan sellainen, että se sopisi hirmu hyvin just näyttelyihin, vähän jopa neitimäinen, en tiiä johtuisko se sitten tuosta toisen kiveksen puuttumisesta. Se on Nukaa huomattavasti arempi, mutta ei kuitenkaan mikään superarka pelkuri. Neo on hirmuisen hyväntahtoinen koira. Se on tavallaan jääny sellaseks "mamman vauvaks", kampeutuu aina syliin ja viihtyy muutenkin lähellä.
Neo on hirmu hyvä leikkimään muiden koirien kanssa sitten kun se vaan selvittää alkujännityksensä. Se ei yritä dominoida toisin kuin Nuka vaan juoksee ihan innoissaan muiden kanssa. Neon kanssa pitäis tosi paljon tehdä töitä remmirähisemisen kanssa. Kävin Nukan kanssa silloin aikoinaan sellasen "sosiaalistamis- ja ohituskoulutuksen", minkä opit on kyllä edelleen muistissa ja niitä oon kokeiltu, mutta ei. Onneksi se ei kuitenkaan välitä ihmisistä/polkupyöristä/autoista/mistään koneista tai tämmösistä, mutta heti kun toinen koira tulee vastaan niin haukku alkaa. Luulen, et se liittyy tuohon tietynlaiseen epävarmuuteen ja arkuuteen, toiselle koiralle pitää ilmottaa että lähemmäs ei ole asiaa. Pitäis enemmän tehdä sen kanssa lenkkejä kahdestaan, koska se tosiaan yleensä yllyttää Nukankin mukaan siihen hommaan, ja silloin se ohittaminen vasta onkin vaikeaa. Jos jollakin on hyviä vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan.
Nuka on Neolle kuin isoveli, se on sen tuki ja turva aina kun sillä on epävarma olo. Yhdessä näillä menee leikit aika kivasti ja vaikka molemmat ovatkin uroksia niin mitään ongelmia ei ole ollut ja koputan puuta ettei tulisikaan. Joskus kun tuun pitkän koulupäivän jälkeen kotiin ja jotain on pilkottu pitkin kämppää saattaa hetken ajan kävästä mielessä ajatus, että miks näitä on pitäny mennä ottamaan ja vielä kaksin kappalein, mutta sitten kun sotkut on siivottu ja kaks kamua syöksyy häntää heiluttaen syliin antamaan pusuja, kaikki hetki sitten olleet ajatukset unohtuu. On ihmeellistä miten pyyteetöntä rakkautta niiltä saa. Kaikenlisäks, nyt kun oon ollu viikot yksinäni ja on ollu pakko käyttää näitä vähintään kolme kertaa päivässä lenkillä, tulee samalla pidettyä omasta peruskunnostakin huolta. :)
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti