Hirvee työmaa, kiitos Flickr

 Vaikka näyttää ettei täällä blogin puolella tapahdu mitään, niin tosiasiassa oon suorastaan huhkinut tän blogin parissa jo muutaman viikon ajan. Syynä tähän on Flickr, joka ilmoitti syksyllä menevänsä maksulliseksi niille, joilla on tilillä enemmän kuin 1000 kuvaa. Lisäksi helmikuun alussa kaikilta niiltä tileiltä, jotka ei oo siihen mennessä maksanu Pro-jäsenyyttä, ja joilla on yli 1000 kuvaa, poistetaan vanhimmasta lähtien kaikki kuvat niin että poiston jälkeen niitä kuvia sitten on vaan 1000. Hetken tän ilmotuksen nähtyäni ajattelin että menkööt, miulla siis oli Flickrin kautta blogiin ladattuna noin 2700 kuvaa. Mutta sitten rupesin miettimään, että jos kuitenkin haluisin joskus vielä lukea vanhoja postauksia vuodesta 2014 alkaen, olis se vähän kurjaa ilman asiaan liittyviä kuvia. Joten... Ei kun hommiin. Oon siis nyt muokannut vanhoja postauksia niin, että oon ladannut kuvat taas entiseen malliin bloggeriin ja poistanut Flickrin kautta ladatut, ja samalla poistanut niitä myös sitten Flickristä, että pääsisin siihen alle tuhanteen kuvaan. Oon nyt käynyt läpi postaukset maaliskuusta 2014 vuoden 2015 loppuun, ja vielä olis 860 kuvan verran postauksia muokattavana... :-D 

Ehkä ihan höperöä puuhaa, mutta tuleepahan samalla muisteltua neljän-viiden vuoden takaisia juttuja. Miten tuntuukaan, että vuosien 2014 ja 2015 tapahtumat olis ollu jossain eri elämässä, niin kaukaisilta ne ajat tuntuu ja niin paljon on tapahtunut tässä välissä! Kuvitukseksi tähän postaukseen otin muutamia vanhoja, itelle ihania muistoja mieleen tuovia kuvia, joita on jo tähän mennessä tullut urakoidessa vastaan.

-K

Sheltit ja vauva

Meitä vähän etukäteen jännitti, että miten nuo meidän koirapojat suhtautuu vauvan tuloon, ne kun ovat olleet aikalailla huomion keskipisteinä koko pienen elämänsä ajan. Varsinkin Neo nuorimmaisena oli ja on edelleen täysin mamman sylivauva. Yritettiinkin harjoitella jo ennen vauvan tuloa vähän sellaisia juttuja, joista ajateltiin olevan vauvan tullessa hyötyä. Ettei tarvitse sitten ruveta opettamaan, kun uuteen perheenjäseneen tutustuminen on jo ajankohtaista. 

 Muun muassa sänkyyn koirilla ei ole enää ollut aikoihin asiaa ihan hygienia- ja kesäisin punkkisyistä. Sohvalla oloakin on yritetty vähentää samoista syistä kun sängyllä oloa, mutta se nyt ei oo hirveen hyvin toiminut. :-D Nyt syksyn tullen ja punkkikauden päätyttyä on taas sohvalla pötköttely koirilla selvästi lisääntynyt, sekä ilman lupaa että pyynnöstä. Opetettiin pojat menemään olkkarissa "omalle paikalle" eli omille makuualustoille, mikä on kyllä helpottanut esimerkiks tilanteita, joissa vieraita on tullut tai koirat on täytynyt ohjata muuten vaan pois jaloista häsläämästä. Lisäks tähän uuteen kotiin muuttaessa yritettiin opettaa poikia nukkumaan olohuoneessa yönsä, minkä ne aika hyvin hoksasivatkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Nukkuvat tällä hetkelläkin siis pääsääntöisesti olohuoneessa, tai sitten osan yöstä makkarin oven takana. Tämä ihan sen takia, että ei tarvii enää yöllä pimeessä vauvan sängylle kömpiessä talloa koirien päälle (koska ne makais kuitenkin ihan sängyn vieressä) ja toisaalta nyt sellaset yöllisten vaeltelujen äänet ja kynsien rapina ei kuulu niin hyvin meille ja häiritse jo muutenkin ehkä vähän katkonaisia unia. :-D

Kun kotiuduttiin sairaalasta, mummo toi koirat heti samana päivänä hoidosta kotiin. Pojat sai haistella vauvaa, mutta ihan alussa meni jotenkin tosi kauan ennen kuin niistä kumpikaan osoitti mitään mielenkiintoa vauvaa kohtaan. Ei ne olleet oikein moksiskaan. Alussa oikeestaan ainoat tilanteet, missä joutui olla tarkkana, oli kun vauva pötkötteli unipesässään sohvalla. Välillä koirulit ei aina meinanneet tajuta pesän olevan siinä ja olivat hyppäämäisillään suoraan sen päälle, mutta onneks ehdittiin estää. 

Siinä vaiheessa, kun Samuelia alettiin pitää enemmän lattialla alkoi ehkä koirienkin mielenkiinto vähän pientä mönkijää kohtaan herätä. Laitettiin usein Samuel aina lelukaaren alle, jolloin vältyttiin siltä että koirat ois jostain vaikka innostuessaan kävelleet suoraan Sampan päälle. Oikeestaan vasta kun Samuel alkoi enemmän liikuskelemaan, alkoi koiratkin kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Samppa on tosi innoissaan aina kun näkee koirat ja varsinkin alussa se oikein vauhdilla painoi aina niiden luokse niin kovaa kuin nyt ryömimällä vaan pääsi. Sillon piti koiria aina välillä  käskeä lähtemään pois tilanteesta, kun niistä huomas että niitä vähän ahdisti tällainen yli-innokkuus. Usein ne jostain syystä vielä jäätyy paikalleen, vaikka vauva on suunnilleen jo pyllykarvoissa kiinni. :-D Varsinkin Neo ahdistuu, jos sillä ei oo tilanteesta poispääsyä ja kerran se onkin jo vähän Samuelia tokannut joutuessaan nurkkaan ahdistetuks. Onneks nyt kuitenkin tässä viimeisen kuukauden sisään Samuelin kiinnostus koiria kohtaan on selvästi vähentynyt ja koirat myöskin osaa jotenkin lähteä jo aiemmin pois edestä, ennen kuin mitään tilannetta edes ehtii syntyä. 

 Samuelille tullaan opettamaan (ja on jo nyt vähän aloitettu, mutta ei se vielä tajua), että miten koiria pitää kohdella ja käsitellä. Karvoista ei saa vetää, ja luokse ei saa sitten jatkossa mennä ihan miten vaan, varsinkaan jos koira on nukkumassa. Uskon vahvasti, että näistä tulee vielä hyviä kavereita. :-) Nyt kun Samuel nousee joka paikkaan pystyyn ja ottaa hataria askelia tukea vasten, on Nukalla selvästi jonkunlainen vahtivietti herännyt. Se seurailee Samppaa joka paikkaan lähietäisyydeltä ja käy välillä antamassa vähän pusuja, mistä mie en kyllä hirveesti tykkää, mutta kai se vaan kiintymystään sillä osoittaa... :-D Neo pysyttelee suosiolla vähän etäämmällä ja omissa oloissaan. Sampan ruokailuhetkistä on tainnut tulla myös Nukan ja Neon lempihetkiä, sillä sillon ne saa pieniä herkkupaloja, mitkä Sampalta lentää pitkin lattioita ja syöttötuolia. Välillä oon kyllä komentanut koirat pois ja antanut vasta jälkeen päin siivota paikat, kun ärsyttää kun ne on ihan nenät kiinni lapsessa ja suunnilleen lennosta nappaavat tippuvat ruuanpalat suuhunsa. :-D

Vähän harmitti, kun muutamat ihmiset oli sillon ennen Samuelin syntymää jo vähän sitä mieltä, että ei tuu mitään kun on (sisä)koirat ja vauva näin pienessä tilassa... Että joudutaan nyt varmaan luopumaan koirista. Ihan ihmeellinen ajatus, Nuka ja Neo on meidän perheenjäseniä ja olleet jo kauan ennen vauvaa, niin ei käynyt itellä kyllä pienessä mielessäkään että niistä luovuttaisiin. 

-K

Viikonloppu

Viikonloppu tuli oltua taas kerran Kiteellä. Saatiin olla Juhan kanssa pitkästä aikaa kahestaan niiden porukoilla, mikä oli tosi mukavaa. Kahdenkeskistä aikaa ei voi kyllä ikinä olla liikaa, kun viikot asutaan tälleen erossa. :) Yritin aina välillä vähän lukea tänään olleeseen tenttiin, mutta tälleen jälkikäteen tuntuu, että vähän paremminkin ois voinut lukea. :-D

 Saatiin vähän katottua yhessä sitä Skotlannin reissusuunnitelmaa ja vuokrattiin nyt sinne se auto jo tälleen hyvissä ajoin. Toivottavasti ajaminen on helpompaa kun tuo vuokrausprosessi. :-D Hotellejakin on jo vähän kateltu, mutta ei vielä varattu mitään. Ajattelin, että jos sais sen Tjäreborgin 100 € lahjakortin käytettyä ja ottais ainakin jollekin yölle Tjäreborgin kautta hotellin.

Eipäs tässä muuta, nyt alan neuloa vauhilla et saisin isänpäiväks yhen jutun tehtyä. :-D

-K

Nugetsin ja Neputsin kootut kuulumiset

Heipsan! Kävin tällä viikolla vaan kahen päivän pikavisiitillä Kuopiossa ja nyt oonkin taas Kiteellä pääsiäisen vietossa. Sen kummosempia suunnitelmia tälle minilomalle ei ole, mutta sukulaisia tulee varmaan jonkun verran nähtyä ja kävin myös pitkästä aikaa eilen leipäosastolla töissä ja menen sinne vielä huomennakin. 

Aattelin et kirjottelen pitkästä aikaa vähän noiden miun koiruuksien kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Miullahan oli Nukalle ja Neolle oma blogikin tuossa välissä, mutta nyt kun harrastaminen on jääny vähän vähemmälle en oo jaksanu päivittää sitä. :-D Mut tosiaan, jos koira-asiat ei kiinnosta, niin tämä postaus kannattaa jättää ehkä ihan suosiolla lukematta.

Nuka on nyt kaks vuotta ja seittemän kuukautta. Siis se täyttää kesällä jo kolme! Nukan kanssa käytiin sillon ekana kevät/kesänä neljä kertaa näyttelyissä, ja saatiin joka kerta EH (erittäin hyvä), joten ajateltiin, että annetaan pojan kasvaa vähän ja kokeillaan sitten vielä uudestaan. No, viime vuonna ei käyty kertaakaan, mutta nyt on ollut vähän suunnitelmissa että jos tuossa touko-kesäkuussa käytäisiin muutamissa kehissä pyörähtämässä.

Nukan kanssa ollaan harrastettu säännöllisen epäsäännöllisesti agilityä. Se olisi siinä ihan älyttömän hyvä, mutta kun en ole saanut lähdettyä mihinkään alkeiskurssille, niin ei olla oikeestaan kehitytty yhtään. En tiedä onko miulla niin paljon kiinnostusta lajia kohtaan, että haluisin siinä kilpailla, mutta kyllä joku kurssi voisi olla ihan kiva käydä. Lisäks ollaan myös jonkin verran satunnaisesti tottisteltu. Perustottelevaisuus sillä onkin aika hyvä, tosin viime aikoina se on alkanut rähisemään remmissä vastaantuleville koirille. Tai nämä molemmat rähisee, ja luulenkin että se on tuo juniori, joka aina yllyttää Nukankin siihen mukaan.

Luonteeltaan Nuka on miun mielestä melko "kova" sheltiksi. Se ei pelkää mitään tai ketään ja on aikamoinen machoilija varsinkin muita uroksia kohtaan. Sillä myös palaa pinna aika helposti, eli esimerkiks agilityä harjotellessa saan olla vähän väliä rauhottelemassa sitä kun se kuumuu siitä niin paljon. Se on tosi viisas koira, ja välillä tuntuu että se ajattelee vähän liikaakin. :-D Mutta on se vaan niin ihana. Aina jos miulla on paha mieli, niin kyllä se vaan tulee lohduttamaan. Ja nukkuu miun kainalossa. Oon ajatellut, että vaikka en Nukaa jalostukseen käyttäisikään, niin käyttäisin sen luustokuvissa ja silmätarkissa sekä luonnetestissä. Ihan oman mielenkiinnon takia.

Neo on vuoden ja viisi kuukautta. Sen kanssa ollaan harrastettu aika paljon vähemmän kaikkea. Alunperinhän Neosta oli tarkoitus tulla näyttelykoira, mutta koska sillä on vaan yksi kives, niin eipä ole tarvinnut näyttelyissä käydä. Perustottelevaisuusjuttuja se osaa jonkun verran, mutta niitä pitäis treenata ja kertailla paljon. Agilityä ollaan välillä vähän kokeiltu ja siitä se ihan tykkää, mutta ei selvästikään syty siitä samalla tavalla kuin Nuka. Se on ehkä luonteeltaan sellainen, että se sopisi hirmu hyvin just näyttelyihin, vähän jopa neitimäinen, en tiiä johtuisko se sitten tuosta toisen kiveksen puuttumisesta. Se on Nukaa huomattavasti arempi, mutta ei kuitenkaan mikään superarka pelkuri. Neo on hirmuisen hyväntahtoinen koira. Se on tavallaan jääny sellaseks "mamman vauvaks", kampeutuu aina syliin ja viihtyy muutenkin lähellä.

Neo on hirmu hyvä leikkimään muiden koirien kanssa sitten kun se vaan selvittää alkujännityksensä. Se ei yritä dominoida toisin kuin Nuka vaan juoksee ihan innoissaan muiden kanssa. Neon kanssa pitäis tosi paljon tehdä töitä remmirähisemisen kanssa. Kävin Nukan kanssa silloin aikoinaan sellasen "sosiaalistamis- ja ohituskoulutuksen", minkä opit on kyllä edelleen muistissa ja niitä oon kokeiltu, mutta ei. Onneksi se ei kuitenkaan välitä ihmisistä/polkupyöristä/autoista/mistään koneista tai tämmösistä, mutta heti kun toinen koira tulee vastaan niin haukku alkaa. Luulen, et se liittyy tuohon tietynlaiseen epävarmuuteen ja arkuuteen, toiselle koiralle pitää ilmottaa että lähemmäs ei ole asiaa. Pitäis enemmän tehdä sen kanssa lenkkejä kahdestaan, koska se tosiaan yleensä yllyttää Nukankin mukaan siihen hommaan, ja silloin se ohittaminen vasta onkin vaikeaa. Jos jollakin on hyviä vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan.

 Nuka on Neolle kuin isoveli, se on sen tuki ja turva aina kun sillä on epävarma olo. Yhdessä näillä menee leikit aika kivasti ja vaikka molemmat ovatkin uroksia niin mitään ongelmia ei ole ollut ja koputan puuta ettei tulisikaan. Joskus kun tuun pitkän koulupäivän jälkeen kotiin ja jotain on pilkottu pitkin kämppää saattaa hetken ajan kävästä mielessä ajatus, että miks näitä on pitäny mennä ottamaan ja vielä kaksin kappalein, mutta sitten kun sotkut on siivottu ja kaks kamua syöksyy häntää heiluttaen syliin antamaan pusuja, kaikki hetki sitten olleet ajatukset unohtuu. On ihmeellistä miten pyyteetöntä rakkautta niiltä saa. Kaikenlisäks, nyt kun oon ollu viikot yksinäni ja on ollu pakko käyttää näitä vähintään kolme kertaa päivässä lenkillä, tulee samalla pidettyä omasta peruskunnostakin huolta. :)

-K

I've been sleepless at night cause I don't know how I feel

 Nyt on kylmää! Piti käydä ihan toppahousut ostamassa, eihän tuolla tarkenis noiden poikien kanssa muuten ollenkaan touhuta. Päivät on menny aika samalla kaavalla; nukun niin pitkään ku huvittaa (eli yleensä johonki kymmeneen), sit syön ehkä vähän aamupalaa ja meen koirien kaa hetkeks ulkoilemaan (tai toisinpäin), iltapäivisin oon tehny ehkä jotain kotihommia ja katellu Netflixii ja neulonu ennen ku Juha on tullu töistä. Sit on käyty salilla tai oltu vaan. :-D Nytkin tuo työläinen vetelee päikkäreitä tuolla sohvalla. 

Todettiin just et täks viikonlopuks ei nyt olekaan oikeestaan mitään suunnitelmia, joten katotaan mitä tekemistä keksitään... Toivottavasti kuitenkin jotain, miulla alkaa kohta pää hajoamaan. :-D Onneks arki alkaa jo melkein ens viikolla. :)

-K