Pupsterit kaksi viikkoa

Lyytin ja Sakun pennut on jo kahden viikon ikäisiä! Silmät ja korvat on kaikilla auki ja pikkuhiljaa jokainen on alkanut ottaa huteria askeleitakin. Joka päivä pentulaatikolle tultaessa vastaanotto on entistä innokkaampi eli pennut ovat päivä päivältä sosiaalisempia. Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki varsin uneliaista pikkuisista, jotka eivät pääse laatikostaan oma-aloitteisesti pois. :-D Kohta meno saattaa olla jo aika erilaista. Mitenköhän tämä mamma meinaa kestää perässä oman mahansa kanssa...

 Tää ensimmäinen kaksi viikkoa on ollut varsinkin meille ensikertalaispennuttajille, eli miulle ja Juhalle, hieman stressaavaa aikaa. Pennut on kasvaneet tosi hyvin ja olleet koko ajan tosi tyytyväisiä, mikä on tietysti ollut hyvä merkki, mutta tuon emon kanssa on ollut kyllä vähän murheita. Tai ei ehkä oikeasti edes ole ollut mitään, mutta ollaan epäilty sillä ties mitä kalkkikrampista pissatulehdukseen. Lyyti on luonteeltaan melko vilkas, se kaipaa hirveesti tekemistä ja aivojumppaa ja lisäks se on tottunut asustelemaan ulkona, joten tylsä sisälläolo ei oikein sovi sille. Ulospääsyä on rajoittanut tosi paljon nää kovat pakkaset, ollaan pelätty että se suojaamisesta huolimatta kylmättää nuo tissinsä ja sitten ollaan pulassa. Joten sen on nyt vaan täytynyt sitten yrittää malttaa oleskella sisällä. Kaikenlaista pientä jäynää se kyllä keksii, varsinkin jos sen antaa vapaana täällä kuljeksia. :-D

Onneks kuitenkin nyt ehkä sellanen hasardein vaihe alkaa olla ohi pentujen osalta. Viikon päästä voidaankin ruveta sitten jo vähitellen totuttelemaan muuhunkin ruokaan kun maitoon. 

Pennut on ihania, eikä näistä yhtäkään ole vielä virallisesti varattu, joten saa nähdä mitenkä monta näitä nyt sitten jää ja miten pitkäksi aikaa omiin tarhoihin pyörimään. :-D Mie oon menettäny sydämeni noille pienille narttupennuille, haluisin ottaa vaan kaikki itelle, mutta harmi kyllä meillä ei oo tässä elämäntilanteessa tilaa ottaa tämmösiä isoja metsästyskoiria. :( Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Tässä vaiheessa aika monelle pennulle on jo muodostunut jonkunlainen nimi, millä niitä kutsutaan, mutta toki osalla nämä vielä varmasti vaihtuu.

Tyttö 1 - Viima

Tyttö 2 - "Sakuliina" (valkoset kuviot täysin identtiset isukkikoiran kanssa)

Tyttö 3 - Hertta

Tyttö 4 - "Täplä"

Poika 1 - "Mosse" :-D 

Poika 2 - "Mökö"

Poika 3 - "Laikku"

Poika 4 - Roihu

Semmosia söpöliinejä, tosin osa noista kuvista on kyllä huonoja, koska liikkuvasta pennusta on yllättävän vaikee saada hyvää kuvaa! :-D Toiveena olis löytää kaikille rakastavat ja metsästävät kodit, joissa myös mahdollisesti terveystulosten (silmät ja lonkat) teettämisestä oltais myöhemmässä vaiheessa kiinnostuneita. Olis tosi mielenkiintoista tietää, minkälaisia periyttäjiä nämä vanhemmat on. Että jos joku lukija nyt kiinnostuu tai sattuu tietämään jonkun joka etsii hirvi/karhukoiran pentua, niin yhteyttä saa ottaa! :-D #ad

-K