Nimiäiset

Lauantaina pidettiin vauvalle, tai nyt voi kai jo sanoa että Samuelille, nimiäiset lähimpien perheenjäsenten ja muutamien ystäväperheiden kesken. Juhlat oli miusta oikein onnistuneet ja mukavat, vaikka kokemusta meistä kummallakaan ei nimiäisistä aiemmin ollut. :-)

Nimiäisten ohjelmaan kuului kaks kosketinsoittimella säestettyä yhteislaulua, Juhan pitämä puhe ja nimen "julkistaminen", kahvittelua, jutustelua, potrettien ottoa sekä lahjojen aukaisu. Kokonaisuudessaan juhlat kesti meillä ehkä pikkuisen alle pari tuntia. Kiitosta jälkikäteen keräsi erityisesti Juhan pitämä puhe, joka herkisti allekirjoittaneen lisäksi myös itse puhujan ja muutenkin aika moni kuulijakunnasta taisi niistää nenäänsä puheen jälkeen.

Vaikka tarkoitus oli pitää vaan pienet juhlat, niin yllättävän paljon hommaa noidenkin järjestämisessä oli, ja juhlia edeltävänä iltana oltiinkin laittelemassa paikkoja kuntoon puoleen yöhön asti. :-D Pidettiin juhlat siis miun äidin luona, koska ei tuommoinen sakki (noin kolkyt henkeä) olisi tänne meidän pieneen kämppään millään mahtunut. Ja niin, eihän tuo kolkyt vierasta ihan pieni määrä siis ole, mutta kun Juhan perheeseen kuuluu yhteensä kuusi sisarusta, niin siitä porukasta tulee jo helposti parikymmentä henkeä puolisot ja lapset mukaan laskettuina. :-D Sain onneks kivasti apua tarjottavien tekemiseen, enkä tehnytkään ite kun vaan juustokakut ja keksejä.

 Jonkun verran kyseltiin ennen juhlia, että pidetäänkö ristiäiset, mutta tällä hetkellä kun kumpikaan meistä ei luterilaiseen seurakuntaan kuulu, niin olisi tuntunut vähän hassulta kastaa lasta. Lisäks ollaan molemmat Raamatusta ymmärretty, että kastaminen liittyy siihen kun tullaan uskoon ja halutaan ikään kuin haudata se entinen elämä taakse. Uskoon tuleminen taas vaatii ymmärrystä asioihin, mitä pienellä lapsella ei vielä ole. Kastaminen ei meidän ymmärryksen mukaan ole lasten (eikä itseasiassa aikuistenkaan) kohdalla myöskään mikään pelastuskysymys, vaan koska lapsi on tosiaan ymmärtämätön ja viaton, niin häntä ei tarvitse sen takia kastaa, että hän pääsisi taivaaseen jos jotain surullista tapahtuisi. Tämän ajatuksen takia meidän lasta ei olisi tarvinnut myöskään hätäkastaa, jos synnytyksen yhteydessä olisi hätätilanne tullut. Eli summa summarum, poika saa käydä sitten myöhemmin itse kasteella, kun asioihin on ymmärrystä ja jos itse haluaa. :)

Kuten kuvista jo näkyy, poitsun koko nimi on siis Samuel Toivo Kalervo. Samuel on Juhan toinen nimi ja ollaan joskus aiemmin puhuttu, että se olisi kaunis poikalapselle ihan etunimeksikin. Lisäksi sillä on Raamatussa hyvin kaunis taustatarina ja merkitys, lyhyesti kerrottuna nimi tarkoittaa "Herralta minä olen hänet pyytänyt", mikä pitää kyllä hyvin meidän kohdalla paikkaansa. Toivo ja Kalervo taas on meidän kahden äitien eli lapsen mummojen isien nimet, komeita nimiä molemmat. Meistä on ollut kiva miettiä ja muodostaa lapsien nimiä lähisuvussa esiintyviä nimiä käyttäen ja niimpä tämäkin yhdistelmä sitten lopulta muodostui. :) 

-K