Hirvee työmaa, kiitos Flickr

 Vaikka näyttää ettei täällä blogin puolella tapahdu mitään, niin tosiasiassa oon suorastaan huhkinut tän blogin parissa jo muutaman viikon ajan. Syynä tähän on Flickr, joka ilmoitti syksyllä menevänsä maksulliseksi niille, joilla on tilillä enemmän kuin 1000 kuvaa. Lisäksi helmikuun alussa kaikilta niiltä tileiltä, jotka ei oo siihen mennessä maksanu Pro-jäsenyyttä, ja joilla on yli 1000 kuvaa, poistetaan vanhimmasta lähtien kaikki kuvat niin että poiston jälkeen niitä kuvia sitten on vaan 1000. Hetken tän ilmotuksen nähtyäni ajattelin että menkööt, miulla siis oli Flickrin kautta blogiin ladattuna noin 2700 kuvaa. Mutta sitten rupesin miettimään, että jos kuitenkin haluisin joskus vielä lukea vanhoja postauksia vuodesta 2014 alkaen, olis se vähän kurjaa ilman asiaan liittyviä kuvia. Joten... Ei kun hommiin. Oon siis nyt muokannut vanhoja postauksia niin, että oon ladannut kuvat taas entiseen malliin bloggeriin ja poistanut Flickrin kautta ladatut, ja samalla poistanut niitä myös sitten Flickristä, että pääsisin siihen alle tuhanteen kuvaan. Oon nyt käynyt läpi postaukset maaliskuusta 2014 vuoden 2015 loppuun, ja vielä olis 860 kuvan verran postauksia muokattavana... :-D 

Ehkä ihan höperöä puuhaa, mutta tuleepahan samalla muisteltua neljän-viiden vuoden takaisia juttuja. Miten tuntuukaan, että vuosien 2014 ja 2015 tapahtumat olis ollu jossain eri elämässä, niin kaukaisilta ne ajat tuntuu ja niin paljon on tapahtunut tässä välissä! Kuvitukseksi tähän postaukseen otin muutamia vanhoja, itelle ihania muistoja mieleen tuovia kuvia, joita on jo tähän mennessä tullut urakoidessa vastaan.

-K

Vielä hetki kotona

 Viikko sitten tosiaan loppui äitiysloma ja nyt oon hoitovapaalla. Ei raaski ja huvita laittaa vielä noin pientä hoitoon, ja jos mahdollista vaan olisi niin oisin mielellään kotona vaikka siihen asti että lapsi on parivuotias. Valitettavasti kotivanhemmuutta ei kovin hyvin valtion puolesta tueta ja näin ollen täytyy miunkin jo piakkoin jatkaa opintojani, jotta valmistuisin pian ja pääsisin kiinni työelämään. Oonkin nyt siis tässä kotona enää tämän tammikuun ja helmikuun, ja sitten aloitan kolmen kuukauden harkkaputken, jonka jälkeen saan toivon mukaan paperit käteen. 

Samuel menee nyt näillä näkymin varmaan elokuussa hoitoon (eli 1 v 4 kk ikäisenä), jos ja kun toivottavasti saadaan kesäaika sumplittua perhepiirin kesken. Maaliskuusta huhtikuun puoliväliin Juha on Samuelin kanssa kotona ja pitää loput isyysvapaansa siinä samalla, ja sitten siitä eteenpäin huhti-toukokuun on Lotta-täti suostunut Samuelia ainakin jonkin verran hoitamaan. Juhalla on onneks joustonvaraa työvuoroissa ja miullakin saattaa toukokuussa hyvällä lykyllä olla iltavuoroa niin että mennään Juhan kanssa ristiin. Kesäkuu on vielä iso kysymysmerkki, kun ei tiedä yhtään että saanko heti töitä vai enkö saa vai menenkö sitten kesäks vielä mahdollisesti kauppaan töihin jos oman alan töitä ei heti löydy. Luotan kuitenkin jostain syystä kovasti siihen, että löytyy aina joku joka voi Samuelia kattoa. Heinäkuun sitten taas Juha on lomalla, eikä ulkopuolisen hoitajan tarvetta ole, vaikka mie oisinkin töissä.

Mutta niin, kyllähän tuo vähän haikealta ja harmilliselta jo nyt tuntuu, kun tiedostaa miten vähän näitä kotipäiviä on loppujen lopuksi enää jäljellä. Samppa varmaan ihmettelee, kun äiti haluaa vähän väliä sylitellä ja halitella ja pusutella ja ottaa kaiken irti päivittäisistä läheisyyshetkistä. Välillä mieleen tulee ihan älyttömiä ajatuksia esimerkiks siitä, että unohtaako tuo lapsi sitten kun oon päivän poissa että kuka mie oon ja enkö ookaan sille sitten enää se kaikkein tärkein ja turvallisin ihminen, mitä ehkä nyt oon... Mutta ehkäpä kaikki vanhemmat painiskelee samanlaisten asioiden äärellä. 

-K

ps. Miun tokan kuvan erittäin hehkeännäköinen olotila johtuu siitä, että oon ollu jonkun kummallisen virustaudin kourissa jo kohta pari viikkoa. Ylähengitystieinfektio siis, mutta ilman kuumetta ja köhää. Viime viikolla kävin lääkärissä ja sain ohjeeks levätä ja juoda hunajateetä, ja sitä ohjetta oon nyt sitten tässä viikonlopun ajan noudattanut, tuloksetta. Jos ei ala olo kohta paranemaan, niin pitää varmaan lähteä uudestaan ruikuttamaan.

2018

Nyt kyllä tuntuu ihan siltä, että vastahan tein koostetta vuodesta 2017. 2018 oli tähän astisen elämäni paras ja tärkeimpänä syynä tähän on Samuelin syntymä. Olen tuntenut oikeastaan koko vuoden ajan valtavaa, pakahduttavaa onnea, jota ei pelottava kyllä ole pystynyt horjuttamaan oikeastaan mikään. Toki jokaiseen vuoteen kuuluu väistämättömästi myös surua ja ahdistusta, ja niin tähänkin, mutta ei kuitenkaan niin voimakasta ja ylitsepääsemätöntä, joka voittaisi koetun onnen.

Entiset vuosipostaukset löytyvät täältä.

Tammikuussa 

• purettiin muuttolaatikoita ja oltiin innoissaan uudesta kodista ja ympäristöstä.
• käytiin usein koirien kanssa jäällä lenkkeilemässä.
• kävin muutamia kertoja Kuopiossa ja osallistuin vikan kurssin luennoille myös kotoa käsin.
• neuloin toooosi paljon.
• nautittiin aurinkoisista pakkaspäivistä.
• käytiin Kajaanissa koiranäyttelyissä ja oltiin samalla reissulla yks yö Nurmeksessa Bomban kylpylässä.
• valmisteltiin uuden tulokkaan tuloa oikeastaan koko kevään ajan. Kai sitä silloin oli jonkinlainen pesänrakennusvietti päällä, kun jaksoi pitää kotia ihan tiptop-kunnossa ja laitella vauvan vaatteet sun muut käyttäjäänsä varten hirmu huolellisesti valmiiks (siis miehän silitin kaikki vaatteet pesun jälkeen ja viikkasin hirmu nätisti kaappeihin :-D).

Helmikuussa

• kävin hoitamassa viimeiset koulujutut Kuopiossa, muun muassa meidän valmis opinnäytetyö tuli esitettyä. ♥
• miun äitiysloma alkoi (ja EILEN se loppui, uskomatonta miten nopeesti aika hujahti!).
• käytiin kattomassa Lotan Wanhojen tanssahtelua.
• jatkoin hirmusta neulomisbuumia. Tein muun muassa tän vuoden ehdottomat lempparit, eli Niina Laitisen ystävänpäiväsukat.
• sain ystävänpäivänä ruusuja. ♥
• odoteltiin ja valmistauduttiin koiranpentujen syntymään, minkä aika koitti viimein 20.02. Sen jälkeen vietettiinkin useita viikkoja, käytännössä melkein asuttiin Juhan porukoilla. Huh kun mietin nyt taaksepäin sitä aikaa, kylläpä oli kahdeksassa pennussa ja yhdessä teiniäidissä tekemistä. Ja vielä sen oman mahan kanssa!

Maaliskuussa

• oman vauvan odotus alkoi tuntua suorastaan sietämättömältä lasketun ajan lähestyessä. Toisaalta onneks vauva viihtyi mahassa vielä koko maaliskuun, muuten ois saatettu olla ongelmissa kun oltiin kuun puolivälin jälkeen viikko asumassa pentujen luona Juhan porukoiden ollessa lomamatkalla. :-D
• otettiin meistä odotuskuvia.
• kuvausten jälkeen kotona odottikin ihana Baby shower -vastaanotto. ♥
• pennut, pennut, pennut :-D
• luin kirjoja, katoin Netflixiä ja neuloin vähän lisää sukkia... pitäis huvikseen laskea monet sukat tein noiden muutaman kuukauden aikana.
• yritin pysyä liikkeessä ja ulkoilin omien koirienkin kanssa ahkerasti.

Huhtikuussa

• alettiin olla jo lähes varmoja, että vauva ei synny ikinä...
• ...mutta 3.4. illalla saunan jälkeen alkoi supistukset ja varhain aamuyöllä 4.4. syntyi meidän rakas esikoispoika. ♥♥♥
• loppukuu menikin vauvakuplassa. ♥
• meillä kävi paljon vieraita vauvaa katsomassa. Muistelen, että keitettiin melkein joka päivä jollekin kahvit ja nostettiin herkkuja pursuavasta jääkaapista tarjoilut vaan pöytään, ite ei tarvinnut kyllä mitään leipoa. :-D
• aloitettiin vaunulenkkeilyt ja turasin joka kerta ulos astuessani vaatetta päälle hirveesti ja erityisen huolellisesti suojasin tissit rintatulehduksen pelossa.

Toukokuussa

• vauvakuplailu jatkui, mutta ruvettiin liikkumaan yhä enemmän myös kodin ulkopuolella.
• kesä alkoi ekoine helteineen.
• vietin ensimmäistä äitienpäivääni. ♥
• oltiin tosi paljon mökillä, jossa Juha rakensi isänsä kanssa uutta terassia.
• tavattiin ekaa kertaa pienellä mamma&vauva porukalla. Ollaan nähty melkein kuukausittain siitä lähtien. :-)
• käytiin yhden yön reissulla Etelä-Suomessa ja vauva sai olla isukin kanssa sen aikaa, kun mie kävin kattomassa Mamma mia-musikaalia.

Kesäkuussa

• alkukuu oli yhtä juhlaa. Pidettiin vauvan nimiäiset, joissa pienen nimeksi paljastui Samuel Toivo Kalervo. ♥ Lisäksi oli Juhan serkkujen ja pikkuserkkujen kesken pienet kesänaloitushiminät.
• leivoin aika paljon, muun muassa elämäni ekan britatortun.
• oltiin paljon ihan vaan kotona, koska Juhalla oli vielä normaalisti töitä ennen kesälomaa.
• ompelin pitkästä aikaa.
• juhannusta vietettiin grillaillen ja koiria ulkoiluttaen (vauvan ehdoilla tietenkin) Juhan porukoilla.
• ihailtiin Suomen kesän kauneutta.
• vietettiin pitkästä aikaa rantapäivää Kesälahdella Mäntyrannalla (tai no, pari tuntiako myö siellä suunnilleen oltiin :-D). Järvivesi oli vielä varsin hyistä, mutta vuokrattiin isolla porukalla sauna, jossa käytiin lämmittelemässä.

Heinäkuussa

• Juha aloitti kesälomansa. ♥
• oltiin melkein koko kuu mökillä. Lisäks oltiin meidän omasta pätsikämpästä evakossa ja käytiin nukkumassa yöt miun äipän luona parin viikon ajan.
• grillailtiin, uitiin, nautittiin harvinaisen pitkästä hellejaksosta.
• kerättiin talteen luonnonantimia talvea varten (tai lähinnä Juha keräs, mie hoidin kyllä mansikat mut Juha muut).
• miun mummo menehtyi pitkäaikaisen sairauksen jälkeen ja hautajaiset oli muutaman viikon päästä siitä. :-(
• käytiin Uukuniemellä päiväreissulla.
• juhlittiin Samuelin ukin ja miun iskän 50 v. synttäreitä ja Samuelin serkun 1 v. synttäreitä. Ainiin, ja Nukan 5 v. synttäreitä! ♥

Elokuussa

• nautittiin vieläkin ennätyksellisen lämpimästä kesästä. Viime kesä oli kyllä kelien puolesta tämän astisen elämäni täydellisin.
• mökkeiltiin ahkerasti johonkin kuun puoliväliin asti, ja sitten ei oikeastaan käytykään enää koko syksynä. :-D Tais tulla yliannostus.
• hyvästeltiin ihana Lilli-koira (Juhan veljen). Tänä vuonna myös muutama muu tuttu koira ja kisu on jouduttu lopettamaan. Muun muassa meidän äipän luona asustellut Miina-kisu kolmentoista vuoden iässä ♥ 
• Juha vei miut treffeille keräämään kantarellejä. :-D
• Samuel maisteli ekat kiinteät ruokansa ja alkoi ryömiä muutamaa päivää ennen kuin täytti viisi kuukautta.
• Käytiin taas Etelä-Suomessa ja tällä kertaa oltiin kolme yötä. Samalla reissulla käytiin ekaa kertaa Nuuksion kansallispuistossa pienellä vaelluksella.
• aloitettiin Samuelin kanssa muskari ja miun ja Juhan nimissä olevan Halla-koirulin kanssa pentukurssi.

Syyskuussa

•  käytiin kattoo pesiksen finaaleja Joensuussa.
• ulkoiltiin paljon ja liikuttiin luonnossa.
• neulomisbuumi jatkui, vuorossa muun muassa itselle tupsupipo nuolikuviolla.
• osallistuttiin paikalliseen iltalentotapahtumaan, jossa käytiin muun muassa herkuttelemassa kakkubuffetissa ja ostin torimyyjältä auringonkukkia.
• polteltiin kynttilöitä iltojen hämärtyessä (ja kun se oli vielä mahdollista eikä kukaan ollu ropeltamassa joka paikassa :-D).
  

Lokakuussa

• harjoiteltiin puolivuotiaan Samuelin kanssa syöttötuolissa istumista ja sormiruokailua.
• otin käyttöön BookBeatin ja kuuntelin ekan kuukauden aikana peräti viisi äänikirjaa, sittemmin on tahti vähän hidastunut. :-D Mutta edelleen tulee kyllä kuunneltua!
• Samuelilla oli eka kunnon räkätauti. 
• ikuistin revontulet tuosta omasta rannasta taloyhtiön käytössä olevalta laiturilta.
• tehtiin piiiitkiä lenkkejä aurinkoisina syyspäivinä ruskaa ihastellen.
• osallistuin miun käsityöaiheisella instagram-tilillä neulekuvahaasteeseen ja aloitin tekemään Novitan "Elämä on runo"-torkkupeittoa, joka tulee kyllä näillä näkymin olemaan ikuisuusprojekti :-D
• yritin jopa pitkästä aikaa ottaa itestäni jonkunlaista säädyllistä selfietä. Ja onnistuinkin näköjään ihan kivasti.

Marraskuussa

• vierailtiin Sampan kanssa muun muassa Joensuussa miun vanhoja koulukamuja moikkaamassa ja Lappeenrannassa tädin luona.
• Juha ja Samppa oli kipeinä puol kuukautta, Juha vielä vähän pidempään
• reippailin usein lyhyitä välimatkoja kylällä, muun muassa muskariin tuli joka kerta mentyä rattailla, vaikka vajaa puoli tuntia matkaan meneekin.
• tilasin ihan itteäni ajatellen ihania lankoja ja shoppailtiin muutenkin vähän liikaa Black Fridayn aikoihin. No, tarpeellisia ostoksia onneksi.
•  vietettiin mammojen kanssa pikkujouluja tortillojen ja paljun merkeissä.

Joulukuussa 

• valmistelin tulevaa kevättä hankkimalla itelleni kaksi harkkapaikkaa, sekä kirjoittamalla toista harjoittelua varten lähtötason ja tavoitteet jo valmiiksi.
• jatkoin koko syksyn ajan jatkunutta ahkeraa kirjastossa (masentumassa) käyntiä ja lainasin äänikirjojen rinnalle muutamia luettavia teoksia (kesken kaikki).
• tilasin joulukortteja varten Samuelista tonttukuvia. Ifolorille oli tullut uusi "retrokuvapakkaus", jota hyödynsin tässä.
• muuten en sitten jaksanut joulusta hirveästi stressiä ottaa. Muutamia lahjoja ostin/tein lähinnä perheenjäsenille.
• käytiin Savonlinnassa ja Olavinlinnassa Tuomaan markkinoilla.
• treffattiin vielä vikaa kertaa tänä vuonna mammavauvaporukalla.
• Samuel sai joululahjaksi ennakkoon vauvapulkan, jota on tähän mennessä harmillisen vähän erilaisten sairastelujen ja/tai liian kovan pakkasen vuoksi käyttämään.
• rauhoitettiin (tai ainakin yritettiin) joulunaika niin, ettei millekään päivälle tulisi liikaa ohjelmaa ja stressiä, mikä onnistui mielestäni aika kivasti.

Noniin, tällä kertaa osasin jo olla jotenkin tehokkaampi, eikä tän postauksen tekemiseen tuntunut menevän niin kauaa aikaa kuin edellisinä vuosina. Kiva oli kyllä muistella alkuvuotta ja sitä kutkuttavaa odotuksen tunnetta, onnea jota vauva toi ja tuo mukanaan ja erityisesti tuota upeaa kesää, josta ois ollut enemmänkin kuvia nostaa esiin mutta näihin lopulta päädyin. :-)

Vuodelle 2019 meidän perheellä ei ole oikeastaan mitään suuria valmiita suunnitelmia, mutta yhden tavoitteen otan itselleni: olisko jo vihdoin aika valmistua ammattiin. Mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi. :-)

-K

INSTAGRAM STORY: WEEKS 49-52

Vuoden viimeisten viikkojen vuoro. Oon miettinyt, että ensi vuonna ehkä muutan tätä kuukausipostauskonseptia taas jollain tapaa vähän, mutta en oo vielä keksinyt että miten. Jonkunlainen yhteenveto olis kyllä kiva aina tehdä. :-)

 Alkukuusta piti yrittää käyttää kaikki pienetkin hetket käsitöihin, joita olin suunnitellu tekeväni joululahjaks. // Lenkillä. // S täytti 8 kk, neuvolassa käytiin vasta pari viikkoa myöhemmin ja kasvanut oli pieni mies hienosti edelliskäynnin jälkeen. ♥

 Itsenäisyyspäivän upea aurinkoinen sää ja vähän erilaiset lenkkimaisemat kuin normaalisti.

 Koiranhoitajina ja talovahteina Juhan porukoilla. Samppa nukkui muutamina öinä niin huonosti, että kiikutin sen jopa lääkäriin korvien tsekkaukseen... Mitään ei lääkärintarkastuksessa löytynyt. // Paljon lunta ♥ // Karhukoirapentue tuli jo 10 kuukauden ikään. ♥ Joskus voisin kirjoitella, mitä pennuille kuuluu. Juha on pitänyt yhteyttä pentujen omistajiin ja kysellyt kuulumisia. Halla-neiti on kyllä niin sievä, mutta aika pentu vielä. ♥ Ensi syksy näyttää, onko metsästysintoa.

 Itsenäisyyspäivän "juhlintaa". :-D // Joulupiirakat check. // Voi mahoton mikä nukkuva rakas ♥

 Samppa sai ukilta yhden lahjan jo ennakkoon ja käytiinkin pulkkaa heti testaamassa. Nyt joulunaikaan on kuletettu pulkkaa mukana koko ajan, mutta harmittaa hirveästi kun ei olla päästy sitä käyttämään... Muutenkin ulkoilut on jääneet vähälle, koska kipeinähän täällä on taas oltu...

 No onneks alkukuusta tuli paremmin oltua ulkona, kun nyt tuntuu etten oo päässy valoisan aikaan pihalle moneen viikkoon. :-D Ehkä tunne on vähän liioiteltu. // Muskarisyksy paketissa. // Koiruleiden kanssa lenkillä ja korvissa Elena Ferrantea.

 Odotettu jouluboksi, jonka sisällöstä osa pääsikin heti käyttöön. Viime vuosina Kuopiossa en oo päässyt oikein nauttimaan noista herkuista, niin nyt otin kaiken ilon irti. :-D // Meidän perheen paketteja. // Juhan loman alun kunniaks maisteltiin vähän keksejä ja juustoja valkkarin kera.

 Untuvaaaaan... ♥

 Tässä muutamia joululahjoja, mitkä sain oikeesti valmiiks asti. Millalle lapaset, Samuelin pienimmälle serkulle body ja Lotalle neulojien tämän vuoden muotipipo eli "The Oslo hat". Oslohattuja ois tarkoitus tehdä vielä lisääkin, kunhan joskus ehtii ja kerkeää. Näiden lisäks tein Juhalle ja Sampalle samispaidat. Mut siis joo, tavoitteenahan oli alun perin tehdä noita pipoja neljä ja yhden bokseritkin vielä näiden valmiiksi saatujen lisäksi. :-D Ei ihan enää pysty samalla tavalla ja ennen kaikkea tahdilla tekemään kuin alkuvuodesta... Jännä juttu. :-D

 Aatonaaton riisipuuron keittoa. // Tuleekohan tästä meille uusi jouluperinne... Aattona sauna ja kyllä, myös avanto mökillä. Ah miten ihanaa. ♥ Samppa oli mummon hoivissa niin saatiin rauhassa käytyä.

 Jäätiin myös aattona vähän extempore mummolaan yöks, mikä mahdollisti sen että pelattiin pitkästä aikaa yömyöhään muutamia lautapelejä porukalla. :-) // Samppa ja täti joulupäivän aamuna ♥ // Ja Samppa ja ukki joulupäivän lounaalla. ♥

 Tapaninpäivänä täytyi ottaa vähän huilia, pistää koti järjestykseen (joulun jälkeen tietenkin :-D) ja parannella Sampan vuotavaa nenää... Kävi tosiaan perinteisesti että olin saanu kodin jokseenkin siistiks ja Samppa oli unilla, otin kahvikupin käteen ja samalla hetkellä kun otin tuota ekaa kuvaa alkoi kuulua itkua. Sitten juotiinkin taas kerran vähän jäähtynyttä kahvia. :-D Tänä vuonna tutuksi tullut asia.

 Murusen kanssa on nyt harjoiteltu tuota itekseen nukahtamista, mikä on kyllä nyt viime päivinä onnistunut tosi hyvin. // Välipäivinä on käyty muutamissa kyläpaikoissa. Tässä Juhan sedän luo menossa... // Samppa pääs siellä pallomereen ja oli _vähän_ innoissaan. :-D

Eilispäivän kuva ei nyt jostain syystä tähän kollaasiin eksynyt, mutta tosiaan, meillä vaihtuukin nyt vuosi sitten kuumeisissa merkeissä. Joulupäivänä Samuelilla alkanut nenän vuotaminen oli jo vähentynyt ja oltiin lauantaina leikkimässä serkkujen kanssa, kun tajuttiin että Sampallahan on kuumetta. Nyt on sitten kaks päivää annettu kuumetta alentavaa kun tuntuu että neljääkymppiä lähestytään vähän väliä lämpöjen suhteen, ja varsinkin viime yö oli aika eksoottinen, kun meiltä meinas lääkkeet loppua kesken, mutta onneks sitten suppo nro 2 rupes tepsimään ja riitti aamuun saakka. Tänään on kyllä ollut jo kuumeettomampi, mutta saa nähdä alkaako nousta iltaa kohden. Samppa on ollut onneks aika pirteä ja jaksanut syödä, juoda ja touhuilla, joten ei olla vielä ainakaan lääkäriin lähdetty. Pitää katsoa uudestaan, jos ei kuume ala väistymään.

Juha kävi aamupäivällä pilkillä ja sitä tässä nyt odottelen kotiin. Ajattelin käyttää koirat lenkillä että pääsen itekin vähän ulos täältä sairastuvasta, sitten tyrkätään varmaan nakit ja ranskikset uuniin ja odotetaan vuoden vaihtumista (ja mahdollista kuumeen nousemista) ihan vaan omalla porukalla täällä kotona. Ja ihan hyvä näin. ♥

Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille onnellista ja siunattua vuotta 2019! ♥

-K

Vauvan ensimmäinen joulu

Samuelin ensimmäinen joulu on nyt takana. Kaikki meni miusta tosi kivasti ja ehkä viime vuosia rennommissa tunnelmissa, vaikka toki edelleenkin kotona olo jäi aika vähälle kun on noita kyläpaikkoja ja jouluruokapöytiä niin paljon kierrettävänä. Samuel sai muutamia tarpeellisia ja toivottuja lahjoja ja pari kivaa ylläriäkin ja ennen kaikkea pääsi pitkästä aikaa näkemään ja leikkimään serkkujensa kanssa, joita oltiin viimeks nähty elokuussa. ♥ 

Ollaan kovasti mietitty, että millä tavalla halutaan meidän perheen kesken jatkossa Samuelin kasvaessa jouluja viettää, vai tullaanko edes puhumaan joulun viettämisestä. Juhan puolella joulua ei olla oikeastaan vietetty, minkä ymmärrän nyt asiaan vähän perehdyttyäni itsekin tosi hyvin. Toki heilläkin joulunaika on ollut sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa, jolloin kauempana asuvatkin ovat kerääntyneet kotikotiin ja yhdessä on syöty hyvin, saunottu ja pelailtu. Ehkä jollain tapaa läheisiä on muistettu, mutta mistään suurista lahjamääristä ei ole koskaan ollut kyse. Meidän puolelta taas tulee hyvin voimakkaasti joulunvietto kaikkine perinteineen, joulukuusineen, haudoillakäynteineen, jouluruokineen ja suurine lahjamäärineen. Eikä perinteissä ole mitään pahaa. Tänä vuonna ja itseasiassa jo muutamien viime vuosien aikana oon kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähän päästää irti tietyistä perinteistä ja yrittänyt ottaa rennommin, kaikkea ei aina tarvitse tehdä tietyn kaavan mukaan, joulun ajanhan on tarkoitus olla just rentouttavaa eikä kaiken tarvitse olla ja mennä niin tip top (vai pitäiskö sanoa tip tap).

 Miks ehkä jopa ollaan kallistumassa siihen, että mahdollisesti kun päästään joskus omaan kunnon kotiin meillä ei välttämättä joulukuusta tai -pukkia nähdä, johtuu siitä että tosiasiassa joululla on hyvin pakanalliset juuret ja siitä on vaan katolisen kirkon toimesta tehty kristillinen juhla. Raamatussa ei käsketä joulua viettämään, ja sen ymmärtäminen ja joulun taustoihin perehtyminen on muuttanut miun ajatusmaailmaa joulun suhteen melko voimakkaasti. Itseä on viime aikoina jotenkin ahdistanut tietynlainen yltäkylläisyys ja joulun ajan mässäily, ja itselläkin on petrattavaa ihan ympäri vuoden vähäosaisten ja köyhyydessä elävien tämän maailman kansalaisten auttamisessa. Jatkossa oliskin kiva käyttää joulunaikaan ja miksei muinakin aikoina rahaa jonkunlaiseen hyväntekeväisyyteen, ja kun nyt itseäni sen verran tunnen että varmasti edelleen haluan kyllä läheisiäkin muistaa, niin hankkisi sitten oikeasti vaikka yhden kunnollisen ja oikeasti tarpeellisen lahjan jokaiselle.

 Tän postauksen tarkoitus ei ole tietenkään mitenkään tuomita tai loukata ketään, jokainen viettäköön joulunsa niin kuin haluaa. Tämmöisiä juttuja ollaan vaan meidän perheessä pohdiskeltu. Ennen kaikkea oman lapsen/lasten kohdalla haluaisi, että joulu olisi sellaista mukavaa yhdessäolon aikaa, ja että pääasiassa eivät olisi lahjat, vaan lähipiirin kanssa yhdessä touhuaminen ja syksyn jälkeisen haipakan jäljiltä rauhoittuminen. Akkujen lataaminen kevättä varten. Olisi ihanaa, jos tulevaisuudessa meilläkin olisi sellainen koti, johon voisi kutsua itse sukulaisia koolle, eikä välttämättä oman porukan kanssa tarvitsisi poistua kotoa mihinkään. Mutta aika näyttää, minkälainen miksaus saadaan näistä meidän aineksista aikaiseksi. :-)

-K

Tuomaanmarkkinat Olavinlinnassa

 Ajeltiin lauantaina 15. päivä koko perheen voimin Savonlinnaan moikkaamaan Juhan veljeä ja tämä vaimoa ja samalla reissulla käytiin myös tunnelmallisessa Olavinlinnassa joulumarkkinoilla. Ei oltu pitkään aikaan käyty Olavinlinnassa, joten oli tosi mukava päästä ihastelemaan upeaa vanhaa linnaa näin talviaikaan hienossa juhlavalaistuksessa. Ainoa miinuspuoli oli, ettei osattu ajatella että markkina-alue on linnan ylemmissä kerroksissa, joihin ei oikein rattaiden kanssa pääse. Jouduttiinkin hylkäämään vaunut jo melko alkumetreille ja Juhan piti kantaa toppavaatteisiin turattua Samuelia koko visiitin ajan. :-D Mutta ei kuulema onneks haitannut. Ainakaan Juhaa.

Markkinoilta mukaan tarttui vain pyykkietikkaa ja muutamia leivonnaisia, vaikka hienot käsityöt ja pehmeät lampaantaljat kovasti houkuttelivatkin. Markkinoiden jälkeen käytiin vielä Juhan veljen ja tämän vaimon kotona syömässä ja kahvittelemassa, ennen kuin lähdettiin ajelemaan Prisman kautta takaisin kotiin. Mukava reissu oli, ja tuolla Olavinlinnassa olis kyllä mielenkiintoista käydä kiertämässä myös se esittelykierros, kun edelliskerrasta, josta on varmaan kulunut aikaakin jo yli kymmenen vuotta, ei ole jäänyt oikein mitään mieleen.

-K