Oltiin tänä viikonloppuna taas pitkästä aikaa Kuopiossa. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut ite ajella perjantaina koulun jälkeen enää mihinkään ja sunnuntainakin oli iltapäivä ja ilta aikaa vaan olla kotona (=siivota poikien jälkiä :-D). Päätettiin pitää kerrankin täälläkin sellanen kunnon normaali kotiviikonloppu. Ei siis ravintoloita, shoppailua, keilausta tai mitään muutakaan erityistä (ja kallista), mitä yleensä on jostain syystä tullut täällä ollessa harrastettua. Tykkäsin jollain tapaa tästä viikonlopusta ihan hirveesti ehkä just tämän takia. Tämmöisiä kai ne viikonloput on niillä, jotka asuu samassa kaupungissa ja yhteisessä kodissa (edelliskerrasta liian pitkä aika, kohta jo kaks vuotta, en muista). ♥ Mutta nyt, osittain kakkalaatuisia kännykkäräpsyjä viikonlopulta, olkaapas hyvä. :-D
Tästä se viikonloppu sitten alkoi. Olin perjantaina pitämässä Siilinjärven Vuorelan apteekissa suunhoitotuotteiden esittelyä viiteen asti. Kun tulin kotiin, Juha olikin jo parkkiksella odottelemassa! Parasta. Perjantai-iltana käytiin kaupassa tekee ruokaostoksia, mutta muuten oltiin vaan kotona. Käytettiin koirat pariin otteeseen lenkillä ja mentiin ajoissa nukkumaan.
Lauantaiaamuna heräiltiin (tai ainakin mie heräilin) kellonsoittoon klo 8. Ois kyllä väsyttänyt vielä, mutta olin varannu tuosta läheiseltä agilityareenalta yhen radan meille tunniks jo puoli kymmeneltä.
Mukaan treenailemaan pääsi Nuka, Neo sai odottaa autossa. Käytetiin tunti varsin tehokkaasti ja sen jälkeen oltiin kaikki ihan hikisiä ja hengästyneitä, myös koira. :-D Mutta kattokaa nyt, miten onnellinen ilme sillä on. Se kyllä tykkää tuosta lajista niin paljon!!
Aksailun jälkeen piipahdettiin hetki kotona, syötiin ja lähettiin sitten kävellen koko sakki kohti Puijonlaaksoa. Nonna oli luvannut keittää meille kahvit ja olipa tarjolla myös herkullista gluteenitonta suklaakakkua kera kaurajäätelön ja vadelmien! Siinäpä sitten hurahtikin nopeasti useampi tunti (niin kuin aina :-D) kaikkea maan ja taivaan väliltä jutellessa. Koirapojatkin malttoivat olla hienosti koko vierailun ajan.
No okei, vaikka ei käytykään ravintolassa niin sehän ei tarkota sitä että ei kokkaltaisi mitään hyvää! Tuo miun miehekkein on aika hyvä valmistamaan erilaisia liharuokia (ja myös muitakin ruokia) ja nytkin se taikoi meille lauantain illalliseksi pihvit, hirven lihasta tietysti. Lisukkeena valkosipuli-kermaperunat ja salaatti. Lauantai-ilta meni aika samalla kaavalla kuin perjantaikin, katottiin telkkarista leffaa ja käytiin saunassa ja käytiin nukkumaan jo hyvissä ajoin.
Sunnuntaiaamuisin on jostain syystä aina kiva syödä vähän tukevampi aamiainen ja niin kävi tälläkin kertaa. Aamupalan jälkeen lähdettiin ulos fiksailemaan miun pyörää ja käytiin pienellä lenkillä. Siitä muutaman tunnin päästä vielä syötiin ja sitten saattelin Juhan ja koirut kotimatkalle. Myö nähdään taas ens perjantaina. Kauheen pitkän tuntuinen aika.
Niin kuin sanoin jo aiemmin, aloin siivota kun pojat lähti. Noiden koirien mukana kantautuu sisälle tähän aikaan vuodesta aika paljon hiekkaa vaikka niitä kuinka pesisi, joten imuroin lattiat, sohvan ja sängyn perusteellisesti ja sen lisäks tiskasin toisen kerran saman päivän aikana. :-D Oi kuinka kaipaankaan astianpesukonetta aina välillä. Siivotessa satuin vilkasemaan ulos ja masennuin, kun siellä tuli taas ihan taivaan täydeltä lunta. Noita kuuroja tuntuu olevan melkein päivittäin, mutta onneks nuo sataneet lumet on myös samaa vauhtia sulaneet pois. Joka tapauksessa tämän kuvan ottamisesta ei mennyt varmaan kuin kymmenen minuuttia ja taivas oli jo sininen ja aurinko paistoi. Mie tuskailin monta tuntia yhden harkkaan liittyvän raportin parissa, jonka halusin saada palautettua, ja samaan aikaan teki kauheasti mieli lähtee ulos haukkaamaan happea ja nauttimaan auringosta.
No, sain ku sainkin raportin hitaasti mutta varmasti valmiiksi ja palautettuani sen lähdin "viemään roskia", koska kello oli jo sen verran paljon. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta vaan halusin käydä vilkasemassa, miltä auringonlasku näyttäis tuolta Suuren Neulamäen näköalapaikalta. Lopulta roskien viennissä kestikin sitten yli tunti, kun kipittelin vielä Neulamäen näköalatorniinkin kattelemaan auringonlaskua. Mutta oli se kyllä taas kattelemisen arvoinen. Alkavassa kesässä yks parhaista asioista on kyllä auringonlaskut, ne on joka ilta vähän erilaisia, mutta aina yhtä hypnoottisen kauniita. Lenkkini jälkeen pakkasin koulurepun valmiiks, kävin suihkussa ja pujahdin petiin. Enää viisi ja puoli viikkoa jäljellä tätä kouluvuotta!
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti