INSTAGRAM STORY: WEEKS 49-52

Vuoden viimeisten viikkojen vuoro. Oon miettinyt, että ensi vuonna ehkä muutan tätä kuukausipostauskonseptia taas jollain tapaa vähän, mutta en oo vielä keksinyt että miten. Jonkunlainen yhteenveto olis kyllä kiva aina tehdä. :-)

 Alkukuusta piti yrittää käyttää kaikki pienetkin hetket käsitöihin, joita olin suunnitellu tekeväni joululahjaks. // Lenkillä. // S täytti 8 kk, neuvolassa käytiin vasta pari viikkoa myöhemmin ja kasvanut oli pieni mies hienosti edelliskäynnin jälkeen. ♥

 Itsenäisyyspäivän upea aurinkoinen sää ja vähän erilaiset lenkkimaisemat kuin normaalisti.

 Koiranhoitajina ja talovahteina Juhan porukoilla. Samppa nukkui muutamina öinä niin huonosti, että kiikutin sen jopa lääkäriin korvien tsekkaukseen... Mitään ei lääkärintarkastuksessa löytynyt. // Paljon lunta ♥ // Karhukoirapentue tuli jo 10 kuukauden ikään. ♥ Joskus voisin kirjoitella, mitä pennuille kuuluu. Juha on pitänyt yhteyttä pentujen omistajiin ja kysellyt kuulumisia. Halla-neiti on kyllä niin sievä, mutta aika pentu vielä. ♥ Ensi syksy näyttää, onko metsästysintoa.

 Itsenäisyyspäivän "juhlintaa". :-D // Joulupiirakat check. // Voi mahoton mikä nukkuva rakas ♥

 Samppa sai ukilta yhden lahjan jo ennakkoon ja käytiinkin pulkkaa heti testaamassa. Nyt joulunaikaan on kuletettu pulkkaa mukana koko ajan, mutta harmittaa hirveästi kun ei olla päästy sitä käyttämään... Muutenkin ulkoilut on jääneet vähälle, koska kipeinähän täällä on taas oltu...

 No onneks alkukuusta tuli paremmin oltua ulkona, kun nyt tuntuu etten oo päässy valoisan aikaan pihalle moneen viikkoon. :-D Ehkä tunne on vähän liioiteltu. // Muskarisyksy paketissa. // Koiruleiden kanssa lenkillä ja korvissa Elena Ferrantea.

 Odotettu jouluboksi, jonka sisällöstä osa pääsikin heti käyttöön. Viime vuosina Kuopiossa en oo päässyt oikein nauttimaan noista herkuista, niin nyt otin kaiken ilon irti. :-D // Meidän perheen paketteja. // Juhan loman alun kunniaks maisteltiin vähän keksejä ja juustoja valkkarin kera.

 Untuvaaaaan... ♥

 Tässä muutamia joululahjoja, mitkä sain oikeesti valmiiks asti. Millalle lapaset, Samuelin pienimmälle serkulle body ja Lotalle neulojien tämän vuoden muotipipo eli "The Oslo hat". Oslohattuja ois tarkoitus tehdä vielä lisääkin, kunhan joskus ehtii ja kerkeää. Näiden lisäks tein Juhalle ja Sampalle samispaidat. Mut siis joo, tavoitteenahan oli alun perin tehdä noita pipoja neljä ja yhden bokseritkin vielä näiden valmiiksi saatujen lisäksi. :-D Ei ihan enää pysty samalla tavalla ja ennen kaikkea tahdilla tekemään kuin alkuvuodesta... Jännä juttu. :-D

 Aatonaaton riisipuuron keittoa. // Tuleekohan tästä meille uusi jouluperinne... Aattona sauna ja kyllä, myös avanto mökillä. Ah miten ihanaa. ♥ Samppa oli mummon hoivissa niin saatiin rauhassa käytyä.

 Jäätiin myös aattona vähän extempore mummolaan yöks, mikä mahdollisti sen että pelattiin pitkästä aikaa yömyöhään muutamia lautapelejä porukalla. :-) // Samppa ja täti joulupäivän aamuna ♥ // Ja Samppa ja ukki joulupäivän lounaalla. ♥

 Tapaninpäivänä täytyi ottaa vähän huilia, pistää koti järjestykseen (joulun jälkeen tietenkin :-D) ja parannella Sampan vuotavaa nenää... Kävi tosiaan perinteisesti että olin saanu kodin jokseenkin siistiks ja Samppa oli unilla, otin kahvikupin käteen ja samalla hetkellä kun otin tuota ekaa kuvaa alkoi kuulua itkua. Sitten juotiinkin taas kerran vähän jäähtynyttä kahvia. :-D Tänä vuonna tutuksi tullut asia.

 Murusen kanssa on nyt harjoiteltu tuota itekseen nukahtamista, mikä on kyllä nyt viime päivinä onnistunut tosi hyvin. // Välipäivinä on käyty muutamissa kyläpaikoissa. Tässä Juhan sedän luo menossa... // Samppa pääs siellä pallomereen ja oli _vähän_ innoissaan. :-D

Eilispäivän kuva ei nyt jostain syystä tähän kollaasiin eksynyt, mutta tosiaan, meillä vaihtuukin nyt vuosi sitten kuumeisissa merkeissä. Joulupäivänä Samuelilla alkanut nenän vuotaminen oli jo vähentynyt ja oltiin lauantaina leikkimässä serkkujen kanssa, kun tajuttiin että Sampallahan on kuumetta. Nyt on sitten kaks päivää annettu kuumetta alentavaa kun tuntuu että neljääkymppiä lähestytään vähän väliä lämpöjen suhteen, ja varsinkin viime yö oli aika eksoottinen, kun meiltä meinas lääkkeet loppua kesken, mutta onneks sitten suppo nro 2 rupes tepsimään ja riitti aamuun saakka. Tänään on kyllä ollut jo kuumeettomampi, mutta saa nähdä alkaako nousta iltaa kohden. Samppa on ollut onneks aika pirteä ja jaksanut syödä, juoda ja touhuilla, joten ei olla vielä ainakaan lääkäriin lähdetty. Pitää katsoa uudestaan, jos ei kuume ala väistymään.

Juha kävi aamupäivällä pilkillä ja sitä tässä nyt odottelen kotiin. Ajattelin käyttää koirat lenkillä että pääsen itekin vähän ulos täältä sairastuvasta, sitten tyrkätään varmaan nakit ja ranskikset uuniin ja odotetaan vuoden vaihtumista (ja mahdollista kuumeen nousemista) ihan vaan omalla porukalla täällä kotona. Ja ihan hyvä näin. ♥

Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille onnellista ja siunattua vuotta 2019! ♥

-K

Vauvan ensimmäinen joulu

Samuelin ensimmäinen joulu on nyt takana. Kaikki meni miusta tosi kivasti ja ehkä viime vuosia rennommissa tunnelmissa, vaikka toki edelleenkin kotona olo jäi aika vähälle kun on noita kyläpaikkoja ja jouluruokapöytiä niin paljon kierrettävänä. Samuel sai muutamia tarpeellisia ja toivottuja lahjoja ja pari kivaa ylläriäkin ja ennen kaikkea pääsi pitkästä aikaa näkemään ja leikkimään serkkujensa kanssa, joita oltiin viimeks nähty elokuussa. ♥ 

Ollaan kovasti mietitty, että millä tavalla halutaan meidän perheen kesken jatkossa Samuelin kasvaessa jouluja viettää, vai tullaanko edes puhumaan joulun viettämisestä. Juhan puolella joulua ei olla oikeastaan vietetty, minkä ymmärrän nyt asiaan vähän perehdyttyäni itsekin tosi hyvin. Toki heilläkin joulunaika on ollut sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa, jolloin kauempana asuvatkin ovat kerääntyneet kotikotiin ja yhdessä on syöty hyvin, saunottu ja pelailtu. Ehkä jollain tapaa läheisiä on muistettu, mutta mistään suurista lahjamääristä ei ole koskaan ollut kyse. Meidän puolelta taas tulee hyvin voimakkaasti joulunvietto kaikkine perinteineen, joulukuusineen, haudoillakäynteineen, jouluruokineen ja suurine lahjamäärineen. Eikä perinteissä ole mitään pahaa. Tänä vuonna ja itseasiassa jo muutamien viime vuosien aikana oon kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähän päästää irti tietyistä perinteistä ja yrittänyt ottaa rennommin, kaikkea ei aina tarvitse tehdä tietyn kaavan mukaan, joulun ajanhan on tarkoitus olla just rentouttavaa eikä kaiken tarvitse olla ja mennä niin tip top (vai pitäiskö sanoa tip tap).

 Miks ehkä jopa ollaan kallistumassa siihen, että mahdollisesti kun päästään joskus omaan kunnon kotiin meillä ei välttämättä joulukuusta tai -pukkia nähdä, johtuu siitä että tosiasiassa joululla on hyvin pakanalliset juuret ja siitä on vaan katolisen kirkon toimesta tehty kristillinen juhla. Raamatussa ei käsketä joulua viettämään, ja sen ymmärtäminen ja joulun taustoihin perehtyminen on muuttanut miun ajatusmaailmaa joulun suhteen melko voimakkaasti. Itseä on viime aikoina jotenkin ahdistanut tietynlainen yltäkylläisyys ja joulun ajan mässäily, ja itselläkin on petrattavaa ihan ympäri vuoden vähäosaisten ja köyhyydessä elävien tämän maailman kansalaisten auttamisessa. Jatkossa oliskin kiva käyttää joulunaikaan ja miksei muinakin aikoina rahaa jonkunlaiseen hyväntekeväisyyteen, ja kun nyt itseäni sen verran tunnen että varmasti edelleen haluan kyllä läheisiäkin muistaa, niin hankkisi sitten oikeasti vaikka yhden kunnollisen ja oikeasti tarpeellisen lahjan jokaiselle.

 Tän postauksen tarkoitus ei ole tietenkään mitenkään tuomita tai loukata ketään, jokainen viettäköön joulunsa niin kuin haluaa. Tämmöisiä juttuja ollaan vaan meidän perheessä pohdiskeltu. Ennen kaikkea oman lapsen/lasten kohdalla haluaisi, että joulu olisi sellaista mukavaa yhdessäolon aikaa, ja että pääasiassa eivät olisi lahjat, vaan lähipiirin kanssa yhdessä touhuaminen ja syksyn jälkeisen haipakan jäljiltä rauhoittuminen. Akkujen lataaminen kevättä varten. Olisi ihanaa, jos tulevaisuudessa meilläkin olisi sellainen koti, johon voisi kutsua itse sukulaisia koolle, eikä välttämättä oman porukan kanssa tarvitsisi poistua kotoa mihinkään. Mutta aika näyttää, minkälainen miksaus saadaan näistä meidän aineksista aikaiseksi. :-)

-K

Tuomaanmarkkinat Olavinlinnassa

 Ajeltiin lauantaina 15. päivä koko perheen voimin Savonlinnaan moikkaamaan Juhan veljeä ja tämä vaimoa ja samalla reissulla käytiin myös tunnelmallisessa Olavinlinnassa joulumarkkinoilla. Ei oltu pitkään aikaan käyty Olavinlinnassa, joten oli tosi mukava päästä ihastelemaan upeaa vanhaa linnaa näin talviaikaan hienossa juhlavalaistuksessa. Ainoa miinuspuoli oli, ettei osattu ajatella että markkina-alue on linnan ylemmissä kerroksissa, joihin ei oikein rattaiden kanssa pääse. Jouduttiinkin hylkäämään vaunut jo melko alkumetreille ja Juhan piti kantaa toppavaatteisiin turattua Samuelia koko visiitin ajan. :-D Mutta ei kuulema onneks haitannut. Ainakaan Juhaa.

Markkinoilta mukaan tarttui vain pyykkietikkaa ja muutamia leivonnaisia, vaikka hienot käsityöt ja pehmeät lampaantaljat kovasti houkuttelivatkin. Markkinoiden jälkeen käytiin vielä Juhan veljen ja tämän vaimon kotona syömässä ja kahvittelemassa, ennen kuin lähdettiin ajelemaan Prisman kautta takaisin kotiin. Mukava reissu oli, ja tuolla Olavinlinnassa olis kyllä mielenkiintoista käydä kiertämässä myös se esittelykierros, kun edelliskerrasta, josta on varmaan kulunut aikaakin jo yli kymmenen vuotta, ei ole jäänyt oikein mitään mieleen.

-K

Huh mikä viikonloppu

 Vietettiin just pidennettyä viikonloppua Juhan porukoilla, jotka oli ite reissussa. Ajateltiin etukäteen että ah ihanaa, rentouttava viikonloppu maaseudun rauhassa koiria ulkoiluttaen ja leivinuunia lämmitellen, mutta toisin kävi. Nuka nimittäin alotti keskiviikkona ensin oksentamaan ja sen jälkeen ripuloimaan, ja jälkimmäistä jatkuikin sitten aina viime yöhön asti. Onneks tänään on jo ruoka ruvennut maistumaan ja tilanne näyttäis olevan paranemaan päin, mutta se pääsee kyllä varalta vielä ens yökskin kylpyhuoneeseen nukkumaan. Meillä koirulit on ollut onneks aika vähän sairaina, mutta nyt taas tuli nähtyä miten paljon hommaa ja huolta sairastelusta seuraa. Pestiin viikonlopun aikana neljä mattoa, yks päiväpeitto, pari kylpypyyhettä, lattiaa kymmeniä kertoja ja ite koiran pyllykarvoja noin 10000 kertaa. :-D Eilen soitettiin varalta jo päivystävälle eläinlääkärille, mutta se käski vaan seurata tilannetta vielä tänään ja huomenna ois pitänyt sitten mennä näytille, jos masu ei ois alkanut rauhoittumaan. Mutta tosiaan, onneks tilanne näyttää nyt jo paremmalta. Että niin kaikki koirakuumeiset immeiset, nää ne on niitä koiranomistajan parhaita hetkiä. :-D

Tän lisäks käytin myös Samuelia perjantaina lääkärissä, kun parin karjumisyön jälkeen epäilin että oisko sillä korvatulehdus. Ei onneks ollut, mikä lie toista harmittanut. Viime yö oli onneks jo tässäkin suhteessa parempi. Mitä nyt kaks kertaa ripuleita käytiin siivoilemassa lattioilta. 8) Että semmonen rentouttava itsenäisyyspäivän viikonloppu meillä, mites muilla sujui? No kävin sentään vähän rentoutumassa luonnon helmassa, nimittäin pariin otteeseen vaunulenkillä kattelemassa ihania valkosen lumipeitteen saaneita maisemia, mihin nyt nää postauksen kuvat liittyy, kun ei viiti ehkä laittaa kuvia tuosta edellisen kappaleen sisällöstäkään. :-D

Kohti uutta viikkoa, toivottavasti joissain muissa kuin kakkaisissa merkeissä. Vähän hirvittää että jos kyseessä on joku pöpö, niin missäköhän vaiheessa Neo aloittaa saman ruljanssin... Öitä!

-K

Sheltit ja vauva

Meitä vähän etukäteen jännitti, että miten nuo meidän koirapojat suhtautuu vauvan tuloon, ne kun ovat olleet aikalailla huomion keskipisteinä koko pienen elämänsä ajan. Varsinkin Neo nuorimmaisena oli ja on edelleen täysin mamman sylivauva. Yritettiinkin harjoitella jo ennen vauvan tuloa vähän sellaisia juttuja, joista ajateltiin olevan vauvan tullessa hyötyä. Ettei tarvitse sitten ruveta opettamaan, kun uuteen perheenjäseneen tutustuminen on jo ajankohtaista. 

 Muun muassa sänkyyn koirilla ei ole enää ollut aikoihin asiaa ihan hygienia- ja kesäisin punkkisyistä. Sohvalla oloakin on yritetty vähentää samoista syistä kun sängyllä oloa, mutta se nyt ei oo hirveen hyvin toiminut. :-D Nyt syksyn tullen ja punkkikauden päätyttyä on taas sohvalla pötköttely koirilla selvästi lisääntynyt, sekä ilman lupaa että pyynnöstä. Opetettiin pojat menemään olkkarissa "omalle paikalle" eli omille makuualustoille, mikä on kyllä helpottanut esimerkiks tilanteita, joissa vieraita on tullut tai koirat on täytynyt ohjata muuten vaan pois jaloista häsläämästä. Lisäks tähän uuteen kotiin muuttaessa yritettiin opettaa poikia nukkumaan olohuoneessa yönsä, minkä ne aika hyvin hoksasivatkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Nukkuvat tällä hetkelläkin siis pääsääntöisesti olohuoneessa, tai sitten osan yöstä makkarin oven takana. Tämä ihan sen takia, että ei tarvii enää yöllä pimeessä vauvan sängylle kömpiessä talloa koirien päälle (koska ne makais kuitenkin ihan sängyn vieressä) ja toisaalta nyt sellaset yöllisten vaeltelujen äänet ja kynsien rapina ei kuulu niin hyvin meille ja häiritse jo muutenkin ehkä vähän katkonaisia unia. :-D

Kun kotiuduttiin sairaalasta, mummo toi koirat heti samana päivänä hoidosta kotiin. Pojat sai haistella vauvaa, mutta ihan alussa meni jotenkin tosi kauan ennen kuin niistä kumpikaan osoitti mitään mielenkiintoa vauvaa kohtaan. Ei ne olleet oikein moksiskaan. Alussa oikeestaan ainoat tilanteet, missä joutui olla tarkkana, oli kun vauva pötkötteli unipesässään sohvalla. Välillä koirulit ei aina meinanneet tajuta pesän olevan siinä ja olivat hyppäämäisillään suoraan sen päälle, mutta onneks ehdittiin estää. 

Siinä vaiheessa, kun Samuelia alettiin pitää enemmän lattialla alkoi ehkä koirienkin mielenkiinto vähän pientä mönkijää kohtaan herätä. Laitettiin usein Samuel aina lelukaaren alle, jolloin vältyttiin siltä että koirat ois jostain vaikka innostuessaan kävelleet suoraan Sampan päälle. Oikeestaan vasta kun Samuel alkoi enemmän liikuskelemaan, alkoi koiratkin kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Samppa on tosi innoissaan aina kun näkee koirat ja varsinkin alussa se oikein vauhdilla painoi aina niiden luokse niin kovaa kuin nyt ryömimällä vaan pääsi. Sillon piti koiria aina välillä  käskeä lähtemään pois tilanteesta, kun niistä huomas että niitä vähän ahdisti tällainen yli-innokkuus. Usein ne jostain syystä vielä jäätyy paikalleen, vaikka vauva on suunnilleen jo pyllykarvoissa kiinni. :-D Varsinkin Neo ahdistuu, jos sillä ei oo tilanteesta poispääsyä ja kerran se onkin jo vähän Samuelia tokannut joutuessaan nurkkaan ahdistetuks. Onneks nyt kuitenkin tässä viimeisen kuukauden sisään Samuelin kiinnostus koiria kohtaan on selvästi vähentynyt ja koirat myöskin osaa jotenkin lähteä jo aiemmin pois edestä, ennen kuin mitään tilannetta edes ehtii syntyä. 

 Samuelille tullaan opettamaan (ja on jo nyt vähän aloitettu, mutta ei se vielä tajua), että miten koiria pitää kohdella ja käsitellä. Karvoista ei saa vetää, ja luokse ei saa sitten jatkossa mennä ihan miten vaan, varsinkaan jos koira on nukkumassa. Uskon vahvasti, että näistä tulee vielä hyviä kavereita. :-) Nyt kun Samuel nousee joka paikkaan pystyyn ja ottaa hataria askelia tukea vasten, on Nukalla selvästi jonkunlainen vahtivietti herännyt. Se seurailee Samppaa joka paikkaan lähietäisyydeltä ja käy välillä antamassa vähän pusuja, mistä mie en kyllä hirveesti tykkää, mutta kai se vaan kiintymystään sillä osoittaa... :-D Neo pysyttelee suosiolla vähän etäämmällä ja omissa oloissaan. Sampan ruokailuhetkistä on tainnut tulla myös Nukan ja Neon lempihetkiä, sillä sillon ne saa pieniä herkkupaloja, mitkä Sampalta lentää pitkin lattioita ja syöttötuolia. Välillä oon kyllä komentanut koirat pois ja antanut vasta jälkeen päin siivota paikat, kun ärsyttää kun ne on ihan nenät kiinni lapsessa ja suunnilleen lennosta nappaavat tippuvat ruuanpalat suuhunsa. :-D

Vähän harmitti, kun muutamat ihmiset oli sillon ennen Samuelin syntymää jo vähän sitä mieltä, että ei tuu mitään kun on (sisä)koirat ja vauva näin pienessä tilassa... Että joudutaan nyt varmaan luopumaan koirista. Ihan ihmeellinen ajatus, Nuka ja Neo on meidän perheenjäseniä ja olleet jo kauan ennen vauvaa, niin ei käynyt itellä kyllä pienessä mielessäkään että niistä luovuttaisiin. 

-K