INSTAGRAM STORY: WEEKS 40-43

Siinä missä kesä ja syyskuu tuntui menevän ohitse ihan hujauksessa, lokakuussa aika taas vaihtelun vuoksi hidastui ja meni entistä, normaalia vauhtia. Viikot hujahtaa ohi edelleen hetkessä, mutta silti kuun alusta tuntuu olevan hirmu pitkä aika. Pian alkava marraskuu, mikä on tunnetusti ehkä vuoden tympein kuukausi, aikoo tietysti taas madella eteenpäin niin hitaasti kuin mahdollista.

 Lokakuun ensimmäisenä päivänä tavattiin mammaporukan (ja vauvojen) kanssa brunssin merkeissä... // ihailin aurinkoisella kelillä kauniisti esiin tulevaa alkavaa ruskaa.... // ja käytiin illalla pentukurssin viimeisellä kerralla eli kaupunkikävelyllä. Otettiin myös tuo Mosse-poika mukaan ja teki sillekin ihan hyvää kyllä nähdä vähän muutakin kun mettää ja omaa tarhaa. :-D

Samuelin puolivuotispäivän lähestyessä muistelin puolen vuoden takaisia tapahtumia... // käytiin neuvolassa tarkastuksessa... // ja yritettiin ottaa perinteeksi muodostunutta kuukausikuvaa, mutta tästä lähtien näissä kuvissa tää kuvattava on sitten varmaan aina vaan näin päin. :-D

 Puolivuotispäivänä saatiin yllätysvieraita Kuopiosta ja oltiin siitä hyvin iloisia. ♥

Hah, tuon ekan kuvan jälkeen ei olla kyllä kertaakaan nukuttu enää noin pitkään. :-D // Vihdoin käymässä Joensuussa ja Reetan & Janin luona. Pitkäänhän siinä menikin että eestyttiin. // Puolivuotispäivän jälkeen Samuelilla alkoi ihana viikon mittainen räkätauti. Onneks on Frida!

Ajateltiin et flunssa saattoi johtui siitä(kin) kun makkarin ikkunan vieressä käy niin kova veto, joten piti vaihtaa järjestystä että saatiin Samuel turvaan kylmältä. Oli vähän angstinen olo tuota järjestystä vaihtaessa, mut sain kun sainkin kaiken mahtumaan jotenkuten huoneeseen. :-D

Ulkoilua. ♥ Tuossa näköjään mentiin vielä vaunukopan kanssa, mutta aika heti näiden kuvien jälkeen tultiin siihen tulokseen että ratasosa on meille jo parempi.

Voi itku. // Voi itkujen itku. Reklamoin tän bodyn kun ärsytti niin paljon kun ekalla käyttökerralla tuli reikä. Kerrankin kannatti ja nyt meillä on upouusi vastaava body laatikossa. // Nuhanenä ♥

Alotin neulomaan Novitan 90 v. yhteisneulontatorkkupeittoa, josta tulis oikeesti tosi iso mut ajattelin et jos tekisin siihen vähän vähemmän noita ruutuja niin et siitä tulis sopiva päiväpeitto Sampan pinnasänkyyn. // Pitkät päikkärit oli tässä kuussa kyllä harvinaisuus, mutta nyt näyttäis et ne on tehny paluun! Jo kahtena päivänä parin tunnin päikyt aamupäivällä. ♥ Äiti tykkää.

Ruokajuttuja. Ollaan tässä kuussa ruvettu vähän harjottelemaan sormiruokailua. Vielä en oo antanu Sampan syödä ite ihan kokonaista ateriaa, mutta se on saanut syödä aina ite jotain lisuketta soseen tai puuron ohella. Oon ollut vähän laiska tekemään Samuelille ite soseita, mutta tuo Samasta padasta-kirja kyllä innosti kokeilemaan ihan perusruokien tekoa niin että vauvan osuus otetaan vaan vähän aiemmin erilleen. // Munakoiso-tomaattivuoka valmistumassa. // Nams kun oli hyvää. Ja Samppakin tykkäs.

Juhalla oli pieni syysloma. Sillä oli viikolla 42 torstai ja perjantai vapaa. Mietittiin eka et ois lähetty kattomaan Samuelin uutta serkkua Espooseen, mutta ei sitten jaksettu. Joten oltiin ihan vaan kotona. :-D // Tehtiin hyvää ruokaa... // ja vielä hyvempää jälkiruokaa.

Ihana ja lämmin syyspäivä. Taas ulkoilemassa. Täytyy sanoa että oli noilla äänikirjoilla kyllä vaikutusta et tuli tehtyä tässä kuussa jotenkin paljon pidempiä vaunulenkkejä.

Milla-täti tuli syyslomalle kotiin ja käytiin sen kanssa shoppailemassa ja kahvilla. Kirppikseltä tuli tehtyä pitkästä aikaa kunnon löytöjä ja myös Marimekon ystävämyynneissä pyörähdettiin. Samuelin kanssa ei oo hirveesti vielä missään kahviloissa tai ravintoloissa käyty ja tuli tosi hyvä mieli kun se oli jotenkin hirmu hyvällä tuulella tuolla kahvilassa viihdyttäen muitakin asiakkaita.

Juha on ihan höyrähtänyt noihin suppilovahveroihin, joten lähdin sen kanssa niitä keräämään erään kerran Sampan jäädessä hetken mummon hoiviin. Ja kyllä niitä sitten paljon löytykin. Yks pakastelokero on nyt täynnä ja pitää yrittää käyttää noita aika nopsaan pois että jossain vaiheessa lihatkin saadaan mahtumaan.

Meille tuli aamulla aikasin jotain remppamiehiä tarkistamaan pattereita, joten lähettiin suosiolla mummolaan yöks ja pois alta. Samalla Juha sai nukkua yhden yön rauhassa yksikseen, kun alla alkoi olla useampi katkonainen yö Sampan heräilyjen takia.

Neo täytti vuosia. ♥ Se on kyllä ikuinen pentu. :-D // Yritäppä siinä sit imuroida. // Hakkaraisten vastavuoroinen vierailu meille. :-)

-K

Aurora borealis

Muutamia viikkoja sitten sain taas pitkästä aikaa todistaa tätä ihmeellistä luonnonilmiötä - revontulia. Valvoin myöhään ja lähdin vielä puolen yön aikaan käyttämään koiria iltapisulla ulkona, kun huomasin taivaanrannan hohtavan omituisen vaaleana. Kipitin takasin sisälle ja nappasin kameran mukaan varmistuakseni onko kyseessä todella revontulet, ja olihan ne! Melko hailakat jälleen kerran (millonkohan näkisin ne täydessä loistossaan), mutta kun menin meidän taloyhtiön laiturille ja pois pihapiirin valoista, pystyi ne melko hyvin ihan paljaalla silmälläkin erottamaan. Kameralla tietysti vähän pidempää valotusaikaa käyttämällä ne sai vielä paremmin näkyviin. Jalustaa miulla ei ollut, käytin laiturilla ollutta penkkiä tukena. :-D Siinä pimeässä, pikkupakkasessa, järven ollessa sysimusta ja tähtien tuikkiessa pilvettömältä taivaalta oli jotain ihanaa, ja olinkin laiturilla kuvia välillä räpsien varmaan tunnin verran. Sitten tuli kylmä ja oli pakko lähteä nukkumaan.

 Nyt on ollut vähän syysväsymystä ilmassa. Samuelia on vaivannut jo parin viikon ajan nenän tukkoisuus öisin ja on herätty monena yönä muutamia kertoja niistämään. Ja vaikka Samuel oliskin nukkunut yöllä hyvin, niin jostain syystä omat unet on ollu aika katkonaiset ja monena iltana on tullut myös valvottua liian myöhään. Ja jotenkin tuntuu, että vaikka yöunet oliskin ollut tarpeeks pitkät, niin silti silmät on koko ajan ihan ristissä päivälläkin. Ehkä pitää ruveta ottamaan päikkäreitä Sampan kanssa. Jos vaan malttais. Kamalaa sanoa, mutta jotenkin sitä aina odottaa sitä päikkäriaikaa kun itse saa ehkä hetken hengähtää ja istahtaa sohvalle rauhassa neule käsissä. Tai sitten se koko aika menee imurointiin tai ruuan laittoon, mitä on vaikeempaa tehdä silloin kun pieni mies vaatii jalkojen juuressa koko ajan huomiota ja haluaa "olla avuksi". :-)

 Nyt eletään jo lokakuun toiseks viimeistä päivää. Kaikki lehdet on pudonneet puista. Pari edellistä päivää on ollut aurinkoisia, mutta hyytävän kylmiä. Ikkunasta näkyy että järvi on alkanut jo jäätyä rannoilta. Lumesta ei kuitenkaan täällä meillä ole vielä ollut tietoakaan. Jotenkin sitä jo odottaa.

-K

Hokasin vihdoin äänikirjat

Oon käynyt nyt kotipaikkakunnalle palattua säännöllisesti kirjastossa. Usein on tullut lainailtua käsityökirjoja tai -lehtiä, mutta lähes joka kerta oon myös napannut matkaan jonkun kaunokirjallisen romaanin, siinä toivossa että ehtisin sen lukea. No, enpä vaan ehdi. Joka kerta saan pettyneenä palauttaa kirjan takaisin, kun en ole päässyt alkua pidemmälle. On harmittanut ihan tosi paljon, kun entinen rakas harrastus eli lukeminen on jäänyt oikeastaan kokonaan unholaan. Kirjastoon mennessä oon kokenut suorastaan ahdistusta, kun mielenkiintosia kirjoja olis hyllyt täynnä ja niitä tulee koko ajan lisää, mutta aikaa ei vain yksinkertaisesti ole.

Yks päivä siivosin meidän olkkarin pöydän alatasolle kertynyttä läjää, joka oli täynnä lippusia ja lappusia joita olin saanut raskausaikana neuvolasta mukaan. Näiden lappusten joukosta löysin myös jonkun vauvaboxin mukana tulleen BookBeatin 1 kk maksuttoman tutustumistarjouksen, jonka päätin lunastaa käyttöön heti ennen seuraavalle pidemmälle lenkille lähtöä. Latasin sovelluksen ja kirjauduin sisään, laitoin Jojo Moyesin Ne jotka ymmärtävät kauneutta kuulumaan, kuulokkeet päähän ja aloin kävellä. Ja voi juku, jäin heti ihan koukkuun. Meidän päivälenkit on pidentyny viime aikoina huomattavasti ihan vaan sen takia, että lenkillä on niin ihana uppoutua kirjaan. Myös esimerkiks Netflixin kattelu on jääny vähemmälle ja kuuntelen aina sopivan sauman sattuessa edes pienen pätkän kirjaa.

 Ne jotka ymmärtävät kauneutta oli ihana ja kuuntelin sen kolmeen päivään. Nyt menossa on sitten vähän pidempikestoinen (10 tuntia pidempi), mutta sitäkin koukuttavampi Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Tallentelin itelleni valmiiks jo kirjoja, joita haluaisin kuunnella tai lukea, ja nyt tuntuu kovasti siltä, että voisin oikeesti jatkaa tilausta tän kuukauden jälkeenkin. 

-K

Vuosi sitten Järvisydämessä

Tuli mieleen tuossa yks päivä vanhoja kuvia selaillessa, että kun pidin viime syksynä täällä blogissa aikamoista hiljaisuutta, niin enpähän sitten tullut raportoineeksi edes meidän ihanasta yhden yön syyslomareissusta Rantasalmelle Järvisydämeen. Palataanpa nyt sitten siihen reissuun pikaisesti. 

 Järvisydän oli aivan ihana, erilainen hotelli. On tullut käytyä aika monissa tiettyjen hotelliketjujen hotelleissa, jotka on kaikki loppujen lopuksi kuitenkin tyylimaailmaltaan aika samanlaisia, joten Järvisydän sai kyllä meidän suut auki ihmetyksestä. Hieman hämärä ja keskiaikainen, savuisa tunnelma, paljon luonnonmateriaaleja ja tietynlaista linnamaisuutta jopa. Sanoin Juhalle, että tulee suorastaan Winterfell-vibat, etenkin tuosta meidän hotellihuoneesta.

Käytiin myös tietenkin rentoutumassa suht. uudessa Järvikylpylässä, joka oli kyllä tyylikäs, mutta loppujen lopuksi aika pieni. Erilaisista saunoista kuitenkin tykättiin kovasti. 

 Luonto on vahvasti läsnä ja lähellä kylpylä-hotellia. Ois ollut kyllä kiva käydä tutustumassa Linnansaaren kansallispuistoon, johon ois päässyt tuolta veneellä. Muutenkin lähiympäristö jäi meiltä tällä reissulla koluamatta, oishan siellä vissiin ollut jotain luontopolkuja mitä kävellä. Meidän rajallinen aika kuitenkin mahdollisti tällä kertaa vain kylpylässä ja kunnon illallisella käynnin.

Haluisin kovasti joskus mennä tuonne(kin) takaisin, mutta ehkä miellän tuon nyt käynnin jälkeen tosi vahvasti sellaseks aikuisten paikaksi. Tai et ainakaan sellasille vähän isommille lapsille ei hirveesti oo tekemistä, mutta tarviiko sitä aina niin ollakaan. Yhdessä oloa, hyvää ruokaa, luonnossa liikkumista. :-) Niilläkin pärjää.

-K

Samuel 6 kk

Meidän ihana ja iloinen vauvamme täytti torstaina puoli vuotta. Tuntuu, että aika olis mennyt kauhean nopeasti, mutta toisaalta taas vauvakuplassa vietetystä huhtikuusta on jo pieni ikuisuus.

Puolivuotias Samuel on vähän yli kahdeksankiloinen (8070 g) ja puolta senttiä vaille 70 cm pitkä murunen. Puolivuotias Samuel osaa ryömiä vauhdikkaasti ja nousee jo välillä konttausasentoonkin, on maistellut paljon erilaisia makuja sosemuodossa, nukkuu 8-12 tunnin yöunet yhteen putkeen ja on muutenkin hirmuisen tyytyväinen ja hymyileväinen pieni poika. Samuelin suuhun on puhjennut ensimmäinen hammas, jota äiti innokkaasti aina harjailee. Musiikki on semmonen juttu mikä saa Sampan innostumaan tosi paljon ja varsinkin muskariopen lauluääni on aivan ihana ja saa hymyn huulille. Samuel rakastaa meidän koiria ja meitä aina naurattaa kun se hymyilee niillekin hirmuisesti ja menee vauhdilla luokse - itse koirapojat vaan ei ihan hirveästi tätä tällä hetkellä arvosta. Kunhan Sampulle vähän ymmärrystä tulee, niin täytyy kyllä opettaa sille, että koirien luo ei ihan miten vaan voi rynnätä ja niitä täytyy käsitellä muutenkin nätisti. Ehkä koirilla vois olla joku oma paikka, jossa ne saisivat tarvittaessa olla rauhassa omissa oloissaan.

Samuel on pysynyt tosi hyvin terveenä tähän asti. Puolivuotislahjaksi saatiinkin sitten näköjään ihan kunnon räkätauti. Nämä pari yötä ja päivää on saatu niistää Fridalla kymmeniä kertoja, ja aina tulee ihan kunnolla tavaraa. Koko eilisen päivän oli jotenkin tosi unelias meininki sekä äidillä että vauvalla täällä sairastuvalla, saa nähdä oisko tää päivä jo vähän parempi. Viime yön Samuel nukku meidän välissä, että jomman kumman ei tarvinnut pomppia koko aikaa pinnasängyn luokse. Taidettiin herätä kolme kertaa yön aikana, ja illalla nukkumaan käynnin jälkeen toinen heräs itkemään tukkoisuuttaan ja itki noin tunnin ajan ennen kuin rauhoittu uudestaan unille. Nyt väsyttää, mutta no, onpahan meilläkin nyt koettu vähän tämmöstä muille kovin tuttua vauva-arkea. Kiitollinen olo on pienistä sairasteluista ja valvomisista huolimatta. ♥ Samuel on niin valtavan rakas.

-K