INSTAGRAM STORY: WEEKS 36-39

Heihei syyskuu! Syksy saapui jälleen kerran virallisesti tän kuun aikana. Tuntuu jotenkin niin hullunkuriselta, että _just vasta_ kärvisteltiin hirveessä helteessä, ja nyt sitten on muutamana päivänä ollut jo toooosi kylmä. Siis suorastaan pitkät-kalsarit-jalassa-kylmä. :-D

Hallan kanssa on pentukouluiltu maanantaisin. Vielä yks kerta olis jäljellä! Neitokainen on kyllä kivasti rohkaistunut, vaikka vähän toiset koirat edelleen jännittää. // Yhtäkkiä onkin jo pimeä hirmu aikaisin ja kumpparit on saanu useempana päivänä laittaa jalkaan.

Voihan ihana pieni viiskuinen. On katottu pesistä, käyty muskarissa laulelemassa, maisteltu erimakuisia soseita, istuttu syöttiksessä ekoja kertoja ja ruvettu ryömimään ihan hirveellä vauhdilla ympäri kotia. ♥ Oon muuten ajatellut, että nyt kun Samuelilla alkaa omat pirteet tulemaan paremmin näkyviin niin rupeisin vähän vähentämään hänen kuvien jakamista kaikelle kansalle.

Kauhee uuskotikuume, eikä Suomen kauneimman kodin kattelu auta kyllä asiaan yhtään! // Oon siivonnu tässä kuussa varmaan kymmenen kertaa koko kämpän. :-D Nyt kun Samuel liikkuu enemmän niin pitää yrittää pitää paikat siistinä. Välillä kyllä tympii ainainen imurin kanssa heiluminen. // Kohta sitä ei kynttilöitä enää missään varmaan sitten poltellakaan.

Meillä oli kuudes hääpäivä ja yhdestoista yhdessäolon vuosipäivä! :-D ♥ Leivoin romanttisesti kuivakakun.

Voi että aamut on kyllä ihan parhaita. ♥ // Yks aurinkoinen syyssunnuntai. Käytiin Sampan kanssa vaatekutsuilla. Käytiin itse asiassa tässä kuussa kaks kertaa vaatekutsuilla. Ja ens kuussakin olis kahdet... :-D // No on illatkin kyllä aika ihania, varsinkin sillon kun pikku tuhisija nukahtaa syliin. ♥

Pientä aktivoitumista liikunnan puolella havaittavissa vihdoin! Olo on ollut kyllä nyt tosi paljon parempi, kun on tullut tehtyä edes vähän jotain. Oon päässyt nyt alkuun käymään kerran viikossa salilla, mutta yritetään sumplia nää omat ja yhteiset menot silleen, että pääsisin halutessani jumppailemaan kaks kertaa viikossa. // Viime sunnuntaina lähin koirien kanssa kävelylenkille musiikit korvilla niin kovasti rupeskin juoksujalkaa vipattamaan ja tuli sitten hölkyteltyä hämärässä semmoset 35 min ja vitsit että tuntu hyvältä pitkästä aikaa!

Osallistuttiin Sampan ja muutamien äiti- ja vauvakavereiden kanssa paikalliseen Iltalento-tapahtumaan, missä eri liikkeet oli auki vähän pidempään ja tuossa keskellä kylää oli pieni torimainen alue, jossa oli ohjelmaa ja myyjiä. Suosituin juttu tais kuitenkin kävijämäärästä päätellen olla tuo Kotileipomon pitämä kakkubuffet, jossa sai syödä niin paljon tarjolle laitettuja suolaisia ja makeita herkkuja kun maha vaan veti. Nams.

Pesismestaruudet ratkottiin alkukuusta ja kun kerrankin yks finaalipeli sattu suht. lähelle niin lähettiin Joensuun uudelle Kerubi Stadionille kattomaan Joman ja KPL:n toista kohtaamista. Seuraavana päivänä tuli sitten seurattua vielä viimeistä finaalia Ruudun kautta ja kultaahan sieltä tuli Jomalle suoraan kolmessa pelissä! // Pesisottelun ajan Samuel oli mummon luona hoidossa Joensuussa. Huolehtivainen isi heti poikansa luona, kun tultiin pelistä pois. ♥

Ostin ihanan auringonkukkakimpun sieltä Iltalento-tapahtumasta ja se ilahdutti meitä ihmeen kauan: kahden viikon ajan! Heitin sen eilen vasta pois. Toki oli se kyllä viimesinä päivinä jo sen näkönen, että ei paljoa enää ilostuttanut. :-D // Metsässä ♥

Samuelin vaatteita on tullut taas vähän kateltua sillä silmällä että oisko mille tarvetta. 68-kokoiset tuli laiteltua jo pois lukuunottamatta muutamia housuja jotka vielä menee. // Ärsyttävä sukkakorikin pääsi käsittelyyn ja tuli ihan viivottimen kanssa mittailtua, että mitkä vielä sopii ja mitkä ei. // Ainiin ja Samuelin eka hammas on vihdoin puhkassut limakalvon (d71 eli vasemman puoleinen alaetuhammas)! Tästäkös suuhygienisti-mamma on innoissaan. 

Mauri-myrskyn jälkimaininkeja. Vaikka ei se myrsky kyllä edes kunnolla yltänyt tänne meille. // Leivoin perjantaina pullaa! Meillä oli jostain syystä hiivapaketti jääkaapissa niin pakko oli ryhdistäytyä ja tehdä siitä jotain. Leivoin sitten Kinuskikissan-ohjeella kaks tuollasta bostonkakkua. Sain jopa taikinan kohoamaan jotenkuten, yleensä kun ei oo ollut oikein hirveetä menestystä meikäläisellä pullataikinan kanssa. :-D // Olihan vielä lämmintäkin.

Nää kuvat on sit eiliseltä lenkiltä. Kävin koirien kaa sellasen vajaan tunnin reippailemassa kirpsakassa syyssäässä.

Jatketaas sitten viikonlopun viettoa. Tänään mennään käymään vielä miun ukin luona. Suunnitelmissa myös neuloa vähän vauvasukkia ja leikata muutamia kankaita ompelua varten valmiiks. :-D Samuel kävi äsken nukkumaan, joten nyt täytyy yrittää olla tehokas! Moroooo!

-K

Muutamia viimeaikaisia käsitöitä

Oon ottanut nyt käsitöiden tekoon sellasen tavoitteen, että vanha työ pitää saada aina valmiiksi, ennen kuin saan aloittaa uutta. Tällä tavalla pyrin välttämään sitä tilannetta, että pitkin kämppää lojuu keskeneräisiä töitä, jotka ei valmistu koskaan. :-D Viime keväänä äitiysloman aikana sain tosi monta sellasta työtä valmiiks, mitkä oli olleet työn alla jo pitkään, mutta vielä tuolla vaatekaapissa jokunen vanha keskeneräinen juttu lojuu.

Tähän lähipiiriin ja tutuille on syntynyt (ja syntymässä) tän vuoden aikana tosi paljon vauvoja ja miusta on ihana muistaa vastasyntynyttä ite tehdyillä lahjoilla. Niimpä tein ystäväpariskunnan poikavauvalle Elvelyckan designin tikru-kankaasta pöksyt ja pipon ja neuloin Novitan Nallesta villasukat. Tää setti on itseasiassa valmistunut jo aikoja sitten kesällä ja vedätin tän antamista niin pitkään, että liekö housut edes ehtivät käyttöön... Nää vauvelit kun kasvaa niin nopeasti!

Nuo baggyhousut tein Noshin ilmaiskaavalla ja oon nyt kovasti miettinyt, että käyttäisinkö tuota kaavaa myös Samuelin housuihin vai kokeilisinko jotain toista housukaavaa. Ilmeisesti aika suosittu ja käytetty kaava on myös Jujunan Niklas ja myös Ottobren kaavoilla ommeltuja housuja tulee jonkun verran vastaan instagrammissa ja blogeissa. Jos joku kellä asiasta kokemusta on tätä lukee niin saa vinkata mikä ois paras! Tarkoitus ois siis ommella tuolle jo aika vauhdikkaalle Sampalle muutamia housuja koossa 74-80. On saatu tosi paljon vaatteita Juhan siskolta jolla on reilun vuoden ikäinen poika, mutta housuista alkaa noissa kokoluokissa olla pulaa, kun ilmeisesti niillä on ryöhnätty niin paljon että polvet on kuluneet melkeinpä puhki asti.

Omalle pienelle tuli tarve saada syksylle uus vähän lämpimämpi pipo, ja tekaisin samaan sarjaan myös tuubihuivin ja pienet lapaset. Tosin nyt on todettu, että ehkä vähän turhaan tein nuo peukalot ja tumputkin olis vielä välttäneet, mutta ehkäpä nuo menis vielä ensi keväänä ja sitten peukalon koloillekin olis jo tarvetta. Ei myö mitään Gugguuta tai Metsoloita tarvita, kun itekin voi neuloa. ;-D Lankana näissä Novitan Baby Wool (merinovillaa). Pipolle ja huiville alkaa oikeestaan nyt vasta tulla käyttöä kun kelit on viilentyneet tarpeeksi.

Nää kuvat olikin varmaan jo tuttuja niille, jotka seuraa miun käsityötiliä instassa. → @miun_tekemia :-)

-K

Voiko taas olla perjantai

  Oon aika varma, että ajankulu on kiihtynyt entisestään. Nää viikot menee ihan hirveetä vauhtia, ja taas eletään perjantai-iltaa ja viikonloppu on alkamassa. Tänään käytiin Samuelin kanssa muskarissa ja iltapäivän ja alkuillan käytin oikeestaan kokonaan siivoomiseen. Nyt alkais kuitenkin olla siistiä ja voidaan ruveta rauhoittumaan viikonlopun viettoon koko perheen voimin. Tuo Vallilan verho on muuten uusi, ostin sen yhdeltä mammakaverilta käytettynä. Sopii hyvin meidän olkkarin väreihin, mutta vähän orvolta näyttää kun on yksi vaan. Pitää ehkä katella löytyiskö jostain toista samanlaista.

 Koko iltapäivän on ollut jotenkin tosi hämärää, joten äsken sytyttelin kynttilöitä palamaan (nyt kun niitä vielä uskaltaa pitää pöydällä) ja taidan jumahtaa tuohon sohvalle neuleen kanssa. Ihanaa viikonloppua! 

-K

Syksyinen sunnuntai

 Eilen oli ihanan aurinkoinen ja melkoisen lämmin syyspäivä. Lähdettiin jo aamupäivästä käymään Samuelin ukkilassa ja viihdyttiinkin siellä lopulta lähes koko päivä. Samuelin ukki eli miun iskä asuu nykyisin aivan ihanalla vanhalla maatilalla meidän naapurikunnan puolella. Vietettiin päivää muun muassa lettuja syöden, pesiksen finaalia katellen (JoMalle kultaa!) ja käytiin myös porukalla keräämässä vähän sieniä lähimetiköstä. "Kehuin" just tuossa viikko sitten kun mammakerhon kanssa kokoonnuttiin, että Samuel ei oikein tykkää nukkua ulkona vaunuissa pitkiä aikoja, niin nyt se taas todisti että olin väärässä. Nukkui kahet pitkät päikkärit ulkona vaunuissa raikkaassa syyssäässä.

-K

Toiveita, haaveita, unelmia

Koulut on alkaneet monissa paikkaa viime viikolla ja myös osa miun luokkakavereista aloitti viime maanantaina viimesen lukukauden ennen valmistumista. Itellä on ollu vähän semmonen erikoinen olo, kun syksy onkin jatkunut edelleen mammalomaillen, eikä tarvii nyt vielä hetkeen palata kouluun tai työelämään. Viime aikoina on ollut jollain tapaa semmonen kutkuttavan odottava olo siitä, mitä tulevaisuus tuo meidän perheelle tullessaan. Paljon on tullut mietiskeltyä muun muassa jatkoa heti äitiysloman jälkeen; milloin suoritan viimeset harjoittelut ja valmistun, saanko töitä sekä miten, milloin ja missä vaiheessa Samuel aloittaa hoidon. Yleensä miulla on sellanen mentaliteetti, että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella, eikä tuu myöskään suunniteltua asioita ihan kauheen pitkän ajan päähän. Niinkun oon ehkä aiemminkin kertonut, luotan Jumalaan siinä että asiat menee niinkuin niiden on tarkoitus mennä, eikä miun tarvitse vaivata päätäni ja yrittää pohtia liikaa omassa viisaudessani näitä juttuja. Luotan kyllä siis siihen, että nuo opiskelu-/työ- ja hoitoasiatkin järjestyy tavalla tai toisella. Mutta nyt on viime aikoina tullut annettua oman ajatuksen lentää jo vähän kauemmakskin tulevaisuuteen ja on tullut haaveiltua aika monesta tän maallisen elämän isosta jutusta.

Eksyin yks päivä lukemaan vanhoja postauksia ja huvitti tää lukion jälkeen kirjoitettu vanha haavepostaus. Tuosta huomaa, miten elämässä iän karttuessa haaveetkin muuttuu vaiheittain ihan erilaisiksi. Silloin lukion jälkeen haaveilin koulupaikasta, ekasta omasta kodista, koiranpennusta ja matkustamisesta. Nyt haavelistalla on muun muassa valmistuminen ja sitä seuraava työllistyminen/mahdollinen yrittäminen, ensimmäinen omistusasunto, (suur)perhe ja no, matkustaminen ja uusien paikkojen näkeminen nyt taitaa olla semmonen ikuisuushaave. :-)

Valmistuminen

Vaikuttais siltä, että nuo koulun viimeiset kaksi harkkaa olis kaikkein järkevintä sijoittaa ens keväälle maalis-toukokuulle. Tän ajan Samuelia hoitais joko Juha tai mahdollisesti ainakin osittain miun sisko ja viime viikonloppuna tuli myös yks uus mahdollinen vaihtoehto esille, Juhan äiti. :) Joka tapauksessa näillä näkymin oon vielä hoitovapaalla tammi-helmikuun ja lähtisin vasta sitten suorittamaan niitä vikoja harkkoja, joiden jälkeen miun pitäis sitten varmaankin valmistua. Aika hurjalta tuntuva ajatus, kun tässä hetkessä puoli vuotta äitiyslomalla olleena tuntuu luonnollisesti siltä, etten osaa mitää. Tällä hetkellä lohduttaa kuitenkin tieto siitä, että muilla luokkakavereilla on varmasti ollut sama fiilis noihin harkkoihin viime keväänä lähtiessä, mutta kaikki niistä on selvinneet hyvin ja osa jo valmistuikin keväällä ja on ollut siitä lähtien työelämässä! Mutta ihan eka haave tässä miun haaveiden ketjussa on nyt saada vaan ne paperit tuolta koulusta pihalle. Tää haave nyt ehkä saattaa jopa toteutuakin, muista ei varmuutta vielä ole.

Työllistyminen

 Totta kai ois kiva työllistyä sille omalle alalle mahdollisimman nopeesti ja ehkä kainona toiveena paikkakunnan suhteen olis nyt tällä hetkellä tää oma kotipaikkakunta tai lähiseutu. Mutta toisaalta oon kyllä ihan avoimin mielin muidenkin paikkakuntien suhteen. Meidän molempien ois kuitenkin varmaan nyt hyvä tehdä töitä samalla paikkakunnalla, kun on tuo pikku-Samppakin jo kuvioissa. Joten siinä mielessä, muutto muualle olis vähän Juhan töistä riippuvaista. Jos ei oman alan töitä ala löytyä, ja Juhalla työt täällä jatkuu, niin hätätapauksessa olis varmaan mahdollista kysellä joitakin vuoroja tuolta vanhalta työpaikalta (kaupalta).

Töitä kotoa käsin, oma yritys

 Äitiyslomalla on ollut ehkä vähän liiankin kivaa, kun mieleen on tullut aika voimakkaastikin sellanen ajatus, että keksispä jonkun jutun mitä vois tehdä kotoa käsin. Varmaan tää on aika monen äidin mielessä, mutta oispa ihanaa olla lapsen/lasten kanssa kotona ja pyörittää jotain pienimuotoista yritystä, josta sais vähän lisätuloja helpottamaan taloudellista tilannetta. Juhan ollessa töissä tultais varmastikin toimeen, jos saisin edes vähän tuloja jostain. Ei nyt varmaan elettäis mitään luksuselämää, mutta eipä myö sellaista oikeestaan kaivatakaan. Ollaan itseasiassa juteltu Juhan kanssa tästä haaveesta aika usein viime aikoina, ja on yhdessä yritetty miettiä että mikä ois semmonen juttu, missä oisin hyvä. Valokuvaus, käsityöt? Pienellä lisäkoulutuksella ehkä. Jotain huippuideaa odotellessa. :-) Ja siis vaikka nyt keksisinkin jotain niin pitää tuo suuhyggarikoulu käydä loppuun totta kai!

Omistusasunto/isompi vuokra-asunto

 No sehän se nyt on ihan selvästi seuraava askel, kun useampi koira, auto, vauva ja kesämökkikin jo löytyy. :-D Tältä suunnalta jos rupeaa jotain ostamaan, niin siinä pitää sitten asua vaan ns. tappiin asti. Asuntomarkkinat tuntuis olevan tosi huonot. Tai ei ehkä niin huonot kuitenkaan omakotitalojen kohdalla kuin mitä esimerkiks kerrostalo- ja rivarikaksioiden ja -kolmioiden. Tiedän monia, jotka on jumissa täällä tai liian pienessä asunnossa, kun ostajia ei vaan ole. Surkeaa. Mutta joo, kyllähän tässä jo vähän tekisi mieli ruveta omaa kotia remppaamaan itselle mieleiseksi. Meidän täytyis kuitenkin vähän ryhdistäytyä noissa säästöasioissa, jos ikinä meinataan edes pankista saada lainaa. Ja ensin täytynee selvitellä noita työkuvioita, ennen kuin uskaltaa mitään näin isoa ruveta ostelemaan. Joka tapauksessa vähintään yks huone pitää saada lisää kohtapuoleen, olipahan kyseessä sitten omistus- tai vuokrakämppä.

Perhe

 Oon ollut kyllä niin kiitollinen sekä tuosta aviomiehestä että Samuelista. Omasta kokemuksesta tiedän nyt, että lapsia ei todellakaan hankita, vaan niitä saadaan. Samuel on kuitenkin ollut niin ihana ja helppo lapsi (ainakin tähän mennessä), että arvatkaa vaan onko miulla jo nyt vauvakuume. Välillä oon säpsähtänyt kuitenkin kuumeiluissani miettimään, että oonko ihan kauhee, jos toisen ollessa vielä noin pieni haaveilen jo seuraavasta. Kaikki ei edes saa lapsia, ja itellä on jo nyt tuollasia ajatuksia. Jotenkin pystyn ymmärtämään sen tuskan, jos lapsi on toiveissa eikä sitä vaan tule. Se on varmasti elämän isoimpia kriisejä. Ite on ainakin nyt vasta jotenkin tajunnut, että oma lapsi on se asia mitä ehkä tiedostamattaan siihen elämään on aina ennen kaivannut. Elämä on jotenkin niin paljon täydempää nyt. Tää on ehkä sellanen arkaluontoisin ja salaisin haave, mutta tällä hetkellä haluisin monta lasta ja suurperheen. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että on sekin mahdollisuus, että Samuel jää ainokaiseksi. Ja sen takia haluan ottaa tästä Samuelin vauva-ajasta kaiken irti. Olla 110% läsnä. Tää nyt lähti raiteiltaan, mutta siis toivon ja haaveilen Samuelin saavan jossain vaiheessa sisaruksen tai sisaruksia. :-)

 Matkustaminen

Viimeisin ja tällä listalla kyllä ehdottomasti vähäisin haave on matkustaminen. Tämä haave ei pysty kyllä mitenkään kilpailemaan tässä sarjassa, kun puhutaan esimerkiksi niin isoista asioista kuin perhe. Kuitenkin edellisestä reissusta alkaa olla aikaa, ja välillä matkakuumetta meinaa pukata. Tällä hetkellä haluaisin nähdä Keski- ja Etelä-Eurooppaa ja erityisesti tuo Itävalta-Italia-Balkan -akseli kiinnostaisi kovasti. Täytyy kyllä myöntää ettei se Afrikka-haavekaan ole mihinkään kadonnut, mutta realistisesti ajateltuna se ei nyt ihan heti ole ajankohtainen vaikka jostain ihmeellisesti rahaa siihen tupsahtaisikin. :-D Nyt täytyy myös ihan oikeesti vähän priorisoida. Matkustamiseen menee paljon rahaa, ja nekin rahat voi käyttää paremmin (eli laittaa aspi-tilille).

Tuli nyt kirjoitettua aika avoimesti asioista. Yleisesti ottaen tämmösistä haaveista ja toteutumattomista unelmista ei ehkä hirveesti ainakaan suurelle yleisölle puhuta, syynä varmaan pelko siitä että se suurin haave ei ikinä toteudukaan ja että on tullut toivottua liikoja. Jostain syystä tuli kuitenkin semmonen olo, että haluun kirjotella näitä päässä pyörineitä ajatuksia nyt tänne blogiin ylös. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, että mitkä näistä ei-enää-niin-salaisista haaveista toteutuu lähitulevaisuudessa, vai toteutuuko yksikään. Jos ei toteudu, niin sitten ei, eihän miusta tullut eläinlääkäriäkään, vaikka jokunen vuos sitten tuntui että toivoin sitä oikein niin paljon, että sisuksia väänsi pelkkä ajatuskin. :-D Kiitollinen olen joka tapauksessa tuli mitä tuli, sillä oon saanut jo niin paljon ja liikaakin tähän mennessä.

-K

Hääpäivä

Tänään on meidän kuudes hääpäivä ja ollaan oltu tänään myös ykstoista vuotta yhdessä! Hääpäivä ei ole kyllä nyt ihan hirveästi eronnut normiarjesta, vaan päivän ohjelmaan on kuulunut mm. Samuelin muskari, pyykinpesua ja pikkusen siivoilua. Sen verran kuitenkin jaksoin panostaa, että leivoin iltapäiväkahville suklaakuivakakun. Ostin pari päivää sitten Tokmannilta söpön mintunvihreän kuivakakkuvuoan, kun semmosta ei meiltä vielä aiemmin löytynyt, niin pääsin nyt koeajamaan sen.

Vähän tuossa Juhan kaa jutskailtiin, että ollaanko ihan kauheen epäromanttisia, kun ei jakseta muistaa toisiamme millään hienoilla lahjoilla näin hääpäivänä, eikä kyllä oikeestaan hirveemmin muinakaan juhlapäivinä. Ehkä se on hyvä vaan, että ollaan sitten molemmat tämmösiä että tyydytään aika vähään, muuten saattais olla ongelmia jos toisella ois odotukset korkeella muistamisen suhteen ja toinen ei sitten tajuis vastata niihin odotuksiin. :-D Tultiin kuitenkin tän ajatuksen vaihdon jälkeen siihen tulokseen, että paras asia, mitä on saatu yhdessä aikasiks tän 11 vuoden aikana, on ehdottomasti tuo pieni poikanen joka esiintyy parissa näistä kuvista. ♥ Siinä on kyllä semmonen lahja, joka täyttää sydämen ilolla ihan kaikkina muinakin päivinä kuin hääpäivänä.

-K

Nuuksion kansallispuisto

Muutamia kuvia Nuuksiosta. Käytiin torstai-iltana tekemässä Samuelin kanssa ekaa kertaa pieni "testivaellus" ja hyvinhän se meni. Samuel oli isin mukana kantorepussa ja jopa nukkui siinä noin tunnin ajan. Kierrettiin Haukankierros, joka oli pituudeltaan noin 3,7 km ja jostain syystä ajattelin et meillä menis siinä useempi tunti, mutta ei meillä mennytkään kun 1 h 40 min kaikkine kuvailutaukoineen. Matka oli just sopiva meille tällä kertaa ja tulipahan tutustuttua näin pintaraapaisun verran taas itelle uuteen kansallispuistoon.

-K