Pääsiäistä ja villahaalareita

Kotona edelleen. Tosin viime yönä olin jo melko varma että lähtö tulee, kun heräsin puoli kolmen aikaan suht. koviin supistuksiin. Mutta ne jatkui vaan vajaat pari tuntia ja laantuivat sitten niin, että sain taas nukuttua. Jospa ensi yönä. :-D Tai käy miulle päivälläkin. Kohan nyt vaan alkais kunnolla. 

♥ Saatiin iskältä uus lipasto olkkarin nurkkaan! Lisäsäilytystila tulikin tarpeeseen, ja oli kiva laittaa valokuvia esille sen päälle. Löyty tuolle vähän isompana teetetylle Quiraing-kuvallekin vihdoin sopiva kehys.

♥ Käytiin jo eilen äitin luona pääsiäisaterialla. Ja huomenna jos ollaan vielä kotona, käydään varmaan yhessä hengellisessä tilaisuudessa. Mutta eipä tässä oikein hirveemmin mitään muita suunnitelmia tälle pääsiäiselle ole.

 ♥ Sain aiemmin tällä viikolla vauvalle jo syksyllä aloitetun Nalle-villahaalarin valmiiksi. Tai no, napit siitä vielä puuttuu, mutta niiden laitto nyt ei ole enää homma eikä mikään, kun vaan saan käytyä ne hankkimassa. Tulihan tuosta aika itse tehdyn näköinen, mutta pitäis sen olla myös lämmin. Oon tehnyt niin vähän tämmösiä "isompia" töitä (muita kun sukkia :-D), että tuo viimeistelyosuus on vielä vähän hakusessa. Ohje löytyi Novitan Syksy 2012 lehdestä, langat taas on Novitan Nordic Woolia ja Nallea. Tein haalarin koossa 70, jos se kävis sitten vielä ensi syksynäkin.

-K

INSTAGRAM STORY: WEEKS 9-12

Taidan tehdä tämän jo kaiken varalta vähän ennakoivasti, ja lisätä viikon 13 sitten ensi kuun lopun postaukseen. :-D Jos vauva nyt sattuiskin tässä loppuviikosta syntymään. Vaikka edelleenkään mitään kovin selviä merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ole, niin käytiin eilen neuvolassa ja siellä terkkari totesi jälleen kerran, että vauva on jo hyvin laskeutunut ja periaatteessa kaikki on valmista synnytykseen. Mutta toisaalta, koska kaikki oli myös muuten hyvin; merkkejä raskausmyrkytyksestä ei ollut, vauva liikkui normaalisti ja syke oli hyvä, niin se voi olla että sen takia sieltä ei kiire vielä pois olekaan. :-D

Kuu alkoi mukavasti opinnäytetyön virallisella valmistumisella ja Theseukseen tallentamisella. :) // Johonkin kylille menossa, mahdollisesti neuvolaan. :-D Eikun nyt muistankin, lähettiin Millan kanssa käymään kirjastossa! // Keväinen aamu

Tässä kuussa ei oo tainnut olla päivääkään etten olis noita pikku pentusia nähnyt ja täytyy myöntää että niihin on jo aikamoinen side kehittynyt. On ihanaa huomata, miten ne tunnistaa kun niiden luo menee. ♥ Tänään ne täyttää viisi viikkoa ja on söpöjä kuin mitkä. // Lenkkeilemässä Puhoksessa // Lyyti-mamman kanssa aamupalalla

Kostamoiden kanssa on tullut useampaan otteeseen nyt treffailtua (eli järkättyä syöminkejä ja extempore peli- ja saunailtoja) // Kaunis aamu kodin parkkipaikalta kuvattuna

Tosiaan sillä viikolla kun oltiin siellä pentuvahdissa kävin vaan kaks kertaa ihmisten ilmoilla, kerran neuvolassa ja kaupoilla ja kerran Juhan jääkiekkopeliä kattomassa ja pizzaa hakemassa. :-D Mut en ollu vielä lähelläkään mökkihöperöitymistä! // Kevään merkkejä ♥ // Kirjallisuutta ja iltapäiväkahvi pentujen nukkuessa

 Sain oman perheen kasaan synttärilettukesteille ♥ // Aikuisten koirien kanssa lenkillä metsän siimeksessä // Villi perjantai-ilta kera Netflixin

Oon mie tässä kuussa vähän neulonukin... Se viiden hengen perheen sukkaprojekti josta kirjotin aiemmin otti aika hyvin tuulta alleen, nyt puuttuu enää perheen isän sukat, joihin en oo oikein vieläkään keksiny sopivaa kuviota varteen. // Voi kaunis orkidea, saisinpa siut pysymään pitkään noin kauniina.

Oon yrittäny kertoo tuolle vauvalle et 100 % raskaudesta on jo kulunut, mut ei se ota kuuleviin korviinsa. // Hehkeä 25-vuotias :-D // Jo toiset lastenvaatekutsut tässä kuussa (nämä oli Me&I ja aiemmat PompdeLux)! Bye bye money

-K

rv 40+0

Vauvan laskettu aika on tänään palmusunnuntaina! Ja yhtenä kappaleena siis edelleen ollaan. Merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei oo ollut oikeastaan ollenkaan viikon takaisten harjoitussuppareiden jälkeen. Jospa se käynnistyy sitten kerralla. Kyllähän tuo olo alkaa jo aika malttamaton olla, mutta tottahan se on että ensimmäinen voi mennä vaikka viikonkin yli lasketusta. :)

Ollaan oltu nyt kotona keskiviikosta asti ja on ollut kyllä ihanaa vaan levätä ja laitella vähän kotia kuntoon. Kaikki on kyllä ihan valmista jo vauvan tuloon, sairaalakassit mammalle ja babylle pakattu useampaan kertaan ja koirien mahdollisesta yöhoidosta sovittu. Moni on kysellyt saanko nukuttua, niin täytyy sanoa että siinä ei oo ollut mitään ongelmaa. Toissayönäkin nukuin kymmenen tunnin unet muutamalla vessatauolla. :-D Eli lepoa on kyllä tullut mukavasti ennen virallista koitosta. Toivottavasti nyt pian alkaisi tapahtua, koska kyllähän tuo joka ilta vähän jännittää että joko tänä yönä. 

-K

2 5

Eilen täytin 25. Miusta tuntuu, että vuodet menee vaan koko ajan nopeemmin, vastahan täytin 18. :-D Sen kummosemmin ei synttäreitä tällä(kään) kertaa juhlittu, mutta pidettiin perheen kesken pienet lettukestit ja kateltiin koiranpentujen touhuiluja. Ei tullut sitten äipälle ja vauvalle yhteistä synttäripäivää. Sunnuntaina miulla oli epäsäännöllisiä lieviä supistuksia aamupäivän ajan ja mietittiin jo, että olispa hauskaa jos meille tulis ihan tasan 25 vuotta ikäeroa lapsen kanssa. Mutta supistukset loppui eikä niitä ole nyt sen koomin kuulunut. Niitä odotellessa. :-D

Tänään on viimeinen kokonainen päivä, kun meidän tarvitsee asustella täällä Juhan porukoilla, sillä ne tulee illalla myöhään kotiin. Ollaan varmaan tuleva yö vielä täällä, mutta josko sitä huomenna pääsis ihan omaan sänkyyn sitten nukkumaan pitkästä aikaa. Tänään olis ohjelmassa vaikka mitä; siivoilua, koiranpentujen kuvausta (täyttivät tänään jo neljä viikkoa!), Juhan kenkien paikkausta ja ruuan laittoa, mutta taidan ottaa ihan rauhassa ja hoitaa yhden asian kerrallaan. Jostain syystä on aika väsynyt olo vaikka nukuin ihan hyvin viime yönä. Onneks täällä on jo valmiiks suht. siistiä niin ei ole hirveä urakka tuo siivoaminen.

-K

Mammalomailua

 Äippälomalla on kivaa. Ehtii tehdä kaikkea sitä, mihin ei ole kunnolla ollut aiemmin aikaa, esim. katsoa Netflixistä kokonaisia tuotantokausia (tällä hetkellä meneillään Bonesin eka kausi ja sitä on 12 kautta tarjolla :-D), käydä kirjastosta lainaan kaunokirjallisia teoksia ja oikeesti lukeakin niitä sekä hoitaa kodin askareita ja valmistautua vauvan tuloon. Sekä myös levätä. 

Toisaalta tällä viikolla lepo on jäänyt vähän vähemmälle, koska ollaan oltu täällä Juhan vanhempien luona pentuvahdissa, sillä talon asukkaat lähti itse sunnuntaina reissuun. :-D Ne tulee takaisin vasta ens tiistaina, joten toivotaan että vauva ei alkaisi syntyä ennen sitä. Ei siinä, kyllähän myö synnyttämään lähdetään jos tarvitsee, mutta helpointa olis kun ei tarviis hankkia näille elukoille ketään ulkopuolista hoitajaa (tällä hetkellä ruokittavana 5 aikuista koiraa, 8 pentua ja 2 kissaa :-D).

 Tuo pesuehan tällä hetkellä vie tietysti eniten voimia, sillä pennut on alkaneet maistella kiinteää ruokaa pari kertaa päivässä ja samaan aikaan myös pissakakkarumba on todenteolla alkanut. Pentuhuoneen sanomalehtiä saa olla vaihtamassa monta kertaa päivässä, mikä ei muuten olis mikään ongelma, mutta kun tää maha on välillä vähän edessä. :-D Onneks ollaan löydetty aika hyvä ja selkeä rytmi noiden syömisten, leikkimisten ja nukkumisen kanssa, niin välillä miekin ehdin huilia sohvalla makuuasennossa. Ja onneks nyt alkoi viikonloppu ja Juhakin on päivät paikalla. Ja kohtahan ne reissulaiset sitten jo kotiutuvatkin ja myö päästään kotiin odottamaan vauvan syntymistä.

-K

Yhdeksännellä kuulla raskaana

Ajattelin, että voisin nyt mammaloman ratoksi kirjoitella teille vähän siitä, miten tämä ensimmäinen raskaus on miulla mennyt ja minkälaisilla fiiliksillä synnytyksen käynnistymistä täällä odotellaan alkavaksi. :-) Kuvituksena muutamia kuvia meidän epävirallisista odotusajan kuvauksista. Noista tuli kyllä tosi kivoja!

Tulin tosiaan raskaaksi joskus kesä-heinäkuun vaihteessa viime kesänä. Ehkäisy oltiin jätetty pois jo edellisenä syksynä, koska meillä molemmilla on jo pidemmän aikaa ollut toiveissa perheen perustaminen, mutta sillä tavalla aktiivisesti ei kuitenkaan sillon heti raskautumista yritetty, olihan miulla koulu vielä kesken. Ajateltiin ehkä vähän, että vauva tulee, jos on tullakseen. Eli ei siis esimerkiks laskeskeltu ovulaatiopäiviä, vaan annettiin asian edetä omalla painollaan. Miulla on yksi keskenmeno koettuna siltä syksyltä kun ehkäisy jätettiin pois, ja vähän senkin takia päätettiin, että ei oteta asiasta nyt tässä vaiheessa vielä mitään stressiä.

Kuitenkin olin sitten sen verran tarkemmin ehkä tarkkaillut sen kevään aikana omaa kroppaani, että tajusin kyllä melko aikaisessa vaiheessa että nyt on jokin eri tavalla kuin aiempina kuukausina. En tiedä onko sitä oikeasti edes mahdollista jotenkin tuntea jo niin aikaisin, mutta tein ensimmäisen raskaustestin heti seuraavana päivänä siitä kun kuukautisten olis pitänyt alkaa (miun kierto on tosi säännöllinen). Ja haalea plussaviivahan sieltä tuli! Tein sitten muutaman päivän päästä vielä testin uudemman kerran ja silloin plussa oli jo ihan selkeä, ei epäilystäkään siitä ettenkö olis ollut raskaana. :)

Sen verran se alla ollut keskenmeno (rv6) kuitenkin kummitteli, että vaikka olin plussasta tosi onnellinen, otin ehkä asian kuitenkin alussa aika rauhallisesti ja ajattelin vaan, että päivä kerrallaan mennään. Erona siihen keskenmenokertaan tuli kuitenkin paljon selkeemmät ja jollain tapaa normaalimmat raskausoireet. Miulla oli ennen sitä keskenmenoa tosi kovia alavatsakipuja, joita ei nyt ollut oikeastaan. Pahoinvointia ei sillä ekalla kerralla edes oikeestaan ollut, mutta nyt se jytkähti päälle viikolla 6 ja jatkui viikolle 11 asti. Tästä syystä kun mietin loppukesää, nousee vaan mieleen oikeestaan se kuvotus ja väsymys. :-D Suoranaiselta oksentamiselta vältyttiin, mutta kyllähän sitä on aika voipunut pelkästään siitä jatkuvasta huonosta olostakin. Töissä kävin totta kai, mutta vapaa-ajalla en oikeastaan jaksanut mitään liikuntaa harrastaa ja nukkumaankin menin tosi aikasin.

Keskiraskauden saavuttua pahoinvointi sitten hävisi (onneks) täysin. En tiedä miten olisin jaksanut syksyn harkassa, jos pahoinvointi olis vielä jatkunut. Ehkä oudoimmat viikot koko raskauden aikana oli 11-16, kun oireita ei ollut eikä liikeitäkään tuntunut. Rv12 ensimmäinen ultra kuitenkin kertoi, että pieni ihmisen alkuhan siellä oikeasti on kasvamassa. ♥ Mutta sen jälkeen oli kyllä muutamien viikkojen ajan vähän vainoharhainen olo, että onko masussa kaikki varmasti hyvin. :-D Onneks tunsin ekat liikkeet jo joskus viikolla 16, sen jälkeen on sitten pystyny paremmin tarkkailemaan vauvaa. Toki dopplerinkin olis voinut hankkia jo aiemmin, mutta ajattelin että oon sitten joka päivä sillä kuuntelemassa enkä ehkä kuitenkaan kokenut sitä lopulta tarpeelliseks. Tässä vaiheessa kuitenkin alkoi olla semmoista luottoa, että kyllä kaikki menee hyvin jos niin on tarkoitettu.

Maha alkoi miusta näkyä jotenkin tosi myöhään vasta, ehkä joskus viikon 20 tietämillä, sen rakenneultran jälkeen. Olin ehkä vähän malttamatonkin, jotenkin oli sellanen fiilis sillon, että haluis sen jo näkyvän selvemmin. En tiedä miks. Nyt rv39 mietin, että oispa se jo vähän pienempi että jaksasin esimerkiks liikkua normaalisti. :-D Vaikka ei miulla nytkään maha mikään valtava ole. Ollaan viime päivinä puhuttu Juhan kanssa siitä, että mie ehkä ajattelin että oon kropaltani sellanen, jolle tulee ensinnäkin hirveesti raskauskiloja ja valtava massukin siinä mukana, mutta loppujen lopuks eipä tässä rungossa olekaan paljoa muu muuttunut kuin mahan koko, mikä on tietysti ihan hyvä asia.

Muita raskausoireita ei ole hirveästi ollut. Iskiasvaivaa miulla on ollut jo ennen tätä raskautta ja se jostain syystä vaivas koko alkuraskauden ajan melko voimakkaana ja nyt loppua kohden on vähentynyt, mikä on vähän kummeksuttanut. Muita selkäkipuja ei ole onneks tullut ja nukkuminenkin onnistuu edelleen ihan hyvin, jospa näin jatkuis nämä viimeiset muutamat viikotkin. Kaiken kaikkiaan tää raskaus on tähän asti mennyt aika oppikirjamaisesti ja toivottavasti sama jatkuu tulevaisuudessa ja etenkin synnytyksessä.

Tällä hetkellä oon synnytyksen suhteen melko levollisin mielin. Käytiin valmennuksessa, mistä sain hyvin tietoa muun muassa kivunlievitysvaihtoehdoista ja toiveita oon kirjoitellut jo valmiiks ylös. Ei sellaista oikein osaa pelätä, mitä ei ole ennen kokenut. Tiedostan kuitenkin sen, että miun kipukynnys ei oo mikään maailman korkein, joten vaikka ehkä tässä vaiheessa ajattelen että haluisin pärjätä mahdollisimman pitkälle "luomuna", hoidollisin kivunlievitysmenetelmin, niin jos tilanne sen vaatii niin kyllä niitä lääkkeellisiäkin menetelmiä oon valmis käyttämään. Ehkä eniten jännittää tällä hetkellä se, että missä vaiheessa täältä korvesta pitää sitten sairaalalle lähteä ajelemaan, että ei oo liian myöhäistä eikä liian aikaista.

Meidän parisuhteelle tää raskaus on tehnyt vaan hyvää. Ollaan molemmat yhtä onnellisia ja innoissaan vauvan tulosta ja ei malteta odottaa yhteistä vauva-arkea. Oon siitä onnellisessa asemassa, että tiedän jo nyt että Juha tulee osallistumaan vauvan hoitoon paljon, joten vaikka miulla itellä on ehkä vähän epävarma olo tietyistä asioista niin luottaa voi siihen, että kyllä myö yhdessä selvitään. :)
-K

BABY SHOWERIT

Miut yllätettiin lauantaina. Ei ihan totaalisesti, sillä olin Sherlockina vähän jo päätellyt, että jotain kummaa saattais olla tapahtumassa, mutta ihana yllätys tämä oli silti. Mentiin Juhan, Millan ja Lotan kanssa jo aamupäivällä Puhokseen kattomaan pentuja ja sen jälkeen ottamaan vanhan myllyn ympäristöön odotusajan perhepotretteja (nämä kuvat näätte seuraavassa postauksessa). Tää kaikki toimintahan olikin sitten tosiasiassa vaan hämäystä, koska sillä aikaa kun myö oltiin siellä, oli meille tullut kasa ihania naisia laittelemaan koristeita ja valmistamaan herkkuja. Ja kotiin tullessa eteisessä minnuu odotti monta rakasta ystävää ja perheenjäsentä. ♥

Juhlat oli kaikinpuolin onnistuneet ja jäi kyllä niin hyvä fiilis itelle siitä, miten paljon on kertynyt ympärille sellasia ihmisiä, joiden kanssa tullaan varmasti oikeesti olemaan tekemisissä vielä sitten "kiikkustuoli-iässäkin". Onhan se ihana myös ajatella, että vauvan kanssa jos apua ja tukea millon tarvitsee, niin sitä on varmasti saatavilla. Joten kiitos vielä kaikille mukana olleille ja järjestelyihin osallistuneille (tiedän että teistä moni lukee tätä)! ♥ Ens kerran varmaan nähdäänkin sitten, kun nyytti on jo kainalossa. ♥

-K

Pupsterit kaksi viikkoa

Lyytin ja Sakun pennut on jo kahden viikon ikäisiä! Silmät ja korvat on kaikilla auki ja pikkuhiljaa jokainen on alkanut ottaa huteria askeleitakin. Joka päivä pentulaatikolle tultaessa vastaanotto on entistä innokkaampi eli pennut ovat päivä päivältä sosiaalisempia. Nyt kuitenkin nautitaan vielä hetki varsin uneliaista pikkuisista, jotka eivät pääse laatikostaan oma-aloitteisesti pois. :-D Kohta meno saattaa olla jo aika erilaista. Mitenköhän tämä mamma meinaa kestää perässä oman mahansa kanssa...

 Tää ensimmäinen kaksi viikkoa on ollut varsinkin meille ensikertalaispennuttajille, eli miulle ja Juhalle, hieman stressaavaa aikaa. Pennut on kasvaneet tosi hyvin ja olleet koko ajan tosi tyytyväisiä, mikä on tietysti ollut hyvä merkki, mutta tuon emon kanssa on ollut kyllä vähän murheita. Tai ei ehkä oikeasti edes ole ollut mitään, mutta ollaan epäilty sillä ties mitä kalkkikrampista pissatulehdukseen. Lyyti on luonteeltaan melko vilkas, se kaipaa hirveesti tekemistä ja aivojumppaa ja lisäks se on tottunut asustelemaan ulkona, joten tylsä sisälläolo ei oikein sovi sille. Ulospääsyä on rajoittanut tosi paljon nää kovat pakkaset, ollaan pelätty että se suojaamisesta huolimatta kylmättää nuo tissinsä ja sitten ollaan pulassa. Joten sen on nyt vaan täytynyt sitten yrittää malttaa oleskella sisällä. Kaikenlaista pientä jäynää se kyllä keksii, varsinkin jos sen antaa vapaana täällä kuljeksia. :-D

Onneks kuitenkin nyt ehkä sellanen hasardein vaihe alkaa olla ohi pentujen osalta. Viikon päästä voidaankin ruveta sitten jo vähitellen totuttelemaan muuhunkin ruokaan kun maitoon. 

Pennut on ihania, eikä näistä yhtäkään ole vielä virallisesti varattu, joten saa nähdä mitenkä monta näitä nyt sitten jää ja miten pitkäksi aikaa omiin tarhoihin pyörimään. :-D Mie oon menettäny sydämeni noille pienille narttupennuille, haluisin ottaa vaan kaikki itelle, mutta harmi kyllä meillä ei oo tässä elämäntilanteessa tilaa ottaa tämmösiä isoja metsästyskoiria. :( Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Tässä vaiheessa aika monelle pennulle on jo muodostunut jonkunlainen nimi, millä niitä kutsutaan, mutta toki osalla nämä vielä varmasti vaihtuu.

Tyttö 1 - Viima

Tyttö 2 - "Sakuliina" (valkoset kuviot täysin identtiset isukkikoiran kanssa)

Tyttö 3 - Hertta

Tyttö 4 - "Täplä"

Poika 1 - "Mosse" :-D 

Poika 2 - "Mökö"

Poika 3 - "Laikku"

Poika 4 - Roihu

Semmosia söpöliinejä, tosin osa noista kuvista on kyllä huonoja, koska liikkuvasta pennusta on yllättävän vaikee saada hyvää kuvaa! :-D Toiveena olis löytää kaikille rakastavat ja metsästävät kodit, joissa myös mahdollisesti terveystulosten (silmät ja lonkat) teettämisestä oltais myöhemmässä vaiheessa kiinnostuneita. Olis tosi mielenkiintoista tietää, minkälaisia periyttäjiä nämä vanhemmat on. Että jos joku lukija nyt kiinnostuu tai sattuu tietämään jonkun joka etsii hirvi/karhukoiran pentua, niin yhteyttä saa ottaa! :-D #ad

-K