Tarina siitä, kun melkein myöhästyttiin meidän lennolta

Eka reissupostaus, jipii! Halusin ehdottomasti kirjoittaa meidän ekasta matkustuspäivästä oman postauksen, koska se oli aivan ikimuistoinen! Eikä todellakaan kovin positiivisella tavalla. :-D Sinälläänhän tästä päivästä ei pitänyt olla hirveästi kerrottavaa, koska tarkoitus oli vain 1) matkustaa Helsinkiin 2) lentää Edinburghiin ja 3) majoittua hotelliin ja levätä pitkän päivän jäljiltä, ehkä käydä jossain ravintolassa syömässä. No, matka Helsinkiin muuttui kuitenkin sen verran monimutkaiseksi jo itsessään, että pakko kirjoittaa tämä tarina tännekin ettei se koskaan pääse unohtumaan. :-D

Sanotaanko näin, että olin laskenut meille sellaisen aika tiukan ja tarkan aikataulun. Suunnitelmissa oli lähteä Onnibussilla Kiteeltä klo 8.15 ja sen saapuessa Kamppiin 13.45 meillä piti olla hyvin aikaa kävellä Rautatieasemalle, hypätä junaan ja mennä sillä lentokentälle. Olin ajatellut, että meille jäisi lentokentällä aikaa noin kaksi tuntia, kun lento lähtisi klo 16.30.

No, tulipahan opittua että näin tiukalle ei jätetä enää koskaan. :-D Alkumatka meni hyvin. Kaikki ketkä on joskus Onnibussilla matkustaneet tietää, että se aikataulu on tosi säntillinen ja niin oli meilläkin. Alkumatka meni siis levollisin ja innostunein mielin. Lappeenrannassa kuski vaihtui ja ensimmäinen asia mitä tämä uusi kuski kuulutti oli oman nimensä ja muiden infojen lisäksi: "Helsingin päässä on vissiin tänään joku Puolustusvoimain Lippujuhlan paraati, joka saattaa vähän hidastaa liikennettä, mutta eiköhän myö sinne Kamppiin joku reitti löydetä". Tässä vaiheessa miulla nousi epäilykset ja lyhyen googlettelun jälkeen pienoinen paniikki: Mannerheimintie ja muutama muu katu on suljettu kyseisen paraatin takia. Kuski tuntui kuitenkin tuntui olevan hyvin luottavaisin mielin perille pääsystä ja kun soiteltiin Helsingin päähän yhdelle tutulle olo helpottui hetkeksi. Hieman levottomin mielin kuitenkin kattelin muuta liikennettä, kun alettiin lähestyä Helsinkiä.

Päästiin Viikkiin asti aikataulussa ja alettiin lähestyä keskustaa. Tässä vaiheessa muuta liikennettä ei paljoa näkynyt ja meillä oli hyvin aikaa. Kuski tais jopa kuuluttaa, että ollaan melkein vartti etuajassa. 

Mutta sitten tuli seinä vastaan. Jumahdettiin niiden suljettujen katujen takia johonkin Töölönlahden kohdille noin puoleks tunniks. Seurasin paniikissa kelloa... 13.40, 13.45, 13.55. Ei liikuttu oikeastaan yhtään. Vähän ennen kahta Juha lähti alas neuvottelemaan kuskin kanssa. Meidän oli pakko päästä pois bussista kamoinemme, että voitaisiin yrittää kävellen jollekin juna-asemalle, taksitolpalle tai ihan minkä vaan kulkuneuvon luo, joka veis meidät lentokentälle.

Onneks kuski suostui klo 14 poistumaan autosta sen verran, että se antoi meille ja muutamalle muulle takakontista matkalaukut. Lähettiin hortoilemaan. En muuten tähän päivään mennessä tiedä, miten pitkään se bussi siinä liikenneruuhkassa seisoi. :-D 

Meidän yks tuttu on Helsingissä poliisina ja Juha oli ollut siihen jo aiemmin yhteydessä ja kysellyt ruuhkautumisesta sun muusta. Ei voida kun kiittää Luojaamme siitä, että se sattui ensinnäkin olemaan sinä päivänä töissä ja että sen partiolla sattui olemaan just sillä hetkellä sellanen hetki ettei ollut mitään muuta tekemistä. Ne viskas meidät maijalla Pasilaan. XD

Pasilassa missattiin eka lentokentälle menevä juna, vaikka juostiin. Kello oli tässä vaiheessa jotain puoli kolme. Meillä siis hetki meni ennen kun tämän poliisipartionkaan kanssa löydettiin toisemme. No onneks seuraava juna tuli viiden minuutin päästä ja päästiin hetkeks hengähtämään. Tässä vaiheessa muistaakseni keskusteltiin jotain semmosta kun että "en huokaise helpotuksesta ennen kun istutaan lentokoneen kyydissä". :-D Kun juna sitten kolmen maissa oli perillä lentokentällä ja noustiin siihen pääaulaan todettiin kauhuksemme, että se oli ihan tupaten täynnä porukkaa. :-D Oltiin tehty onneks lähtöselvitys etukäteen, mutta bag droppeihin oli hirveet jonot. Onneks tajuttiin, että self-service back droppiin ei ollut jonoa lähes ollenkaan, mutta sitä varten piti olla laukuissa tulostettuna ne tarralaput. No, eikun jonottelemaan automaatille. Meidän edellä oli noin kolme porukkaa, joista viimeisimmällä kesti huomattavasti paljon pidempään kuin aiemmilla, koska kone ei meinannut millään hyväksyä erään naisen passia. :-D Päästiin lopulta tulostamaan tarrat, dumpattiin laukut menemään ja kiiruhdettiin turvatarkastukseen. 

Turvatarkastuksesta päästiin onneks suht. nopeasti, vaikkakin Juhalla piipittikin taas joku ja se joutui sellaseen pikatestiin. Konetta alettiin lastata noin klo 16 ja myö oltiin portilla ehkä varttia ennen sitä. Kerettiin myös nopeesti vaihtaa vähän rahaa ja ostaa suklaapatukat itellemme palkkioksi. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta olishan tuolla ehkä _vähän_ aiemminkin voinut olla. :-D

Kaikista hauskinta tässä oli, että kaikki Juhan sisarukset ja Juha ite epäili meidän kerkeämistä kentälle ja Juha kysyi paria päivää ennen lähtöä miulta että "pitäiskö meidän kuitenkin mennä junalla silloin aamulla varmuuden vuoks". No olisi pitänyt mennä, myönnän sen nyt. Junalla liikkuessa ei paljoa teiden sulkemiset häiritse. :-D

Ohoh, tulipas tästä pitkä tarina. Lento meni hyvin, vaikkakin se lähti lopulta noin 15 minuuttia myöhässä, mikä ei kyllä tässä vaiheessa enää kovin paljoa yllättänyt. :-D Lennettiin nyt ekaa kertaa Finnairilla ja kyllähän se tuntui jotenkin niin laadukkaalta ja kotimaiselta, lautasliinatkin kun oli Marimekkoa. Edinburghin päässä hurautettiin bussilla hotelliin ja oltiin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti siellä loppuilta. Käytiin hotellin ravintolassa syömässä, otettiin kylpy ja käytiin hyvissä ajoin nukkumaan.

 Tarinan opetus: Kun tulet lentokenttäkaupunkiin kuitenkin tosi kaukaa, saavu paikanpäälle aina mielummin jo edellisenä iltana (koska eihän siihen VR:äänkään voi aina luottaa). Näin vältyt ylimääräiltä hengenahdistuksilta ja paniikkikohtauksilta ja lomasi alkaa paaaaaljon mukavemmissa merkeissä. :-D

-K