Viikko sitten tosiaan loppui äitiysloma ja nyt oon hoitovapaalla. Ei raaski ja huvita laittaa vielä noin pientä hoitoon, ja jos mahdollista vaan olisi niin oisin mielellään kotona vaikka siihen asti että lapsi on parivuotias. Valitettavasti kotivanhemmuutta ei kovin hyvin valtion puolesta tueta ja näin ollen täytyy miunkin jo piakkoin jatkaa opintojani, jotta valmistuisin pian ja pääsisin kiinni työelämään. Oonkin nyt siis tässä kotona enää tämän tammikuun ja helmikuun, ja sitten aloitan kolmen kuukauden harkkaputken, jonka jälkeen saan toivon mukaan paperit käteen.
Samuel menee nyt näillä näkymin varmaan elokuussa hoitoon (eli 1 v 4 kk ikäisenä), jos ja kun toivottavasti saadaan kesäaika sumplittua perhepiirin kesken. Maaliskuusta huhtikuun puoliväliin Juha on Samuelin kanssa kotona ja pitää loput isyysvapaansa siinä samalla, ja sitten siitä eteenpäin huhti-toukokuun on Lotta-täti suostunut Samuelia ainakin jonkin verran hoitamaan. Juhalla on onneks joustonvaraa työvuoroissa ja miullakin saattaa toukokuussa hyvällä lykyllä olla iltavuoroa niin että mennään Juhan kanssa ristiin. Kesäkuu on vielä iso kysymysmerkki, kun ei tiedä yhtään että saanko heti töitä vai enkö saa vai menenkö sitten kesäks vielä mahdollisesti kauppaan töihin jos oman alan töitä ei heti löydy. Luotan kuitenkin jostain syystä kovasti siihen, että löytyy aina joku joka voi Samuelia kattoa. Heinäkuun sitten taas Juha on lomalla, eikä ulkopuolisen hoitajan tarvetta ole, vaikka mie oisinkin töissä.
Mutta niin, kyllähän tuo vähän haikealta ja harmilliselta jo nyt tuntuu, kun tiedostaa miten vähän näitä kotipäiviä on loppujen lopuksi enää jäljellä. Samppa varmaan ihmettelee, kun äiti haluaa vähän väliä sylitellä ja halitella ja pusutella ja ottaa kaiken irti päivittäisistä läheisyyshetkistä. Välillä mieleen tulee ihan älyttömiä ajatuksia esimerkiks siitä, että unohtaako tuo lapsi sitten kun oon päivän poissa että kuka mie oon ja enkö ookaan sille sitten enää se kaikkein tärkein ja turvallisin ihminen, mitä ehkä nyt oon... Mutta ehkäpä kaikki vanhemmat painiskelee samanlaisten asioiden äärellä.
-K
ps. Miun tokan kuvan erittäin hehkeännäköinen olotila johtuu siitä, että oon ollu jonkun kummallisen virustaudin kourissa jo kohta pari viikkoa. Ylähengitystieinfektio siis, mutta ilman kuumetta ja köhää. Viime viikolla kävin lääkärissä ja sain ohjeeks levätä ja juoda hunajateetä, ja sitä ohjetta oon nyt sitten tässä viikonlopun ajan noudattanut, tuloksetta. Jos ei ala olo kohta paranemaan, niin pitää varmaan lähteä uudestaan ruikuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti