torstai 16. tammikuuta 2020

Hei blogi

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Työelämä ja lapsiperhearki ei ainakaan miun kohdalla anna oikein aikaa mitenkään kovin aktiiviselle blogin pitämiselle, mutta kun tätä kirjoittaa lähinnä itelleen, ei asiasta tarvii ottaa mitään paineita. Oon kyllä ollu viime aikoina jotenkin kauheen huono ajankäyttäjä muutenkin, on tuntunu vähän siltä ettei millekään muullekaan mieluisaille tekemiselle tai esimerkiks liikunnalle jää aikaa ja ajattelinkin tuossa vuodenvaihteessa et vois vähän yrittää ruveta jämäkämmäks sen ainaisen sohvalla makoilun ja kännykän selailun sijaan. Eksyin tänne blogiin viime viikolla lukemaan jotain vanhaa juttua, ja mietin että oispa taas kiva tehdä tuo vuosipostaus, etenkin nyt, kun täällä on ollut täys hiljaisuus heinäkuusta asti. Mutta ajattelin että täytyyhän tänne nyt ensin käydä jotain yleisiä kuulumisiakin kirjottelemassa ennen sitä mahdollista vuosipostausta, joten täältä pesee. Paljon on loppukesän ja syksyn aikana tapahtunut. :-)
 Samuel on nyt siis 1 vuoden ja 9 kk:n ikäinen, perusluonteeltaan hyvin iloinen ja nauravainen pieni mies. ♥ Hoito alkoi perhepäivähoitajalla elokuun alussa ja koko syksy meni kyllä tosi mallikkaasti. En tainnu kertaakaan lähtee töihin niin, että lapsi ois jäänyt itkemään. Yleensä hän on alkanut heti touhuamaan hirveesti jotakin kun on hoitoon päässy, ja huikannu sitten vaan äitille heipat. Välillä on sentään raaskinu lähtöpusun käydä antamassa. :-D Ekoina päivinä miulla olikin pala kurkussa sen takia, että eikö se oikeesti muka tarvii minnuu tuon enempää. Mutta ehkä parempi näin päin. :-) Oikeestaan aika heti hoidon alotuksen jälkeen alkoi tuolla lapsosella sanavarasto lisääntyä ihan räjähdysmäisesti, ja nyt Sampan kanssa pystyy kommunikoimaan jo tosi hyvin, koska siltä tulee jo jopa neljän sanan lauseitakin. Miusta ihaninta onkin sen kanssa iltaisin iltasadun jälkeen vielä hetki pötkötellä sängyssä sylikkäin ja höpötellä kaikkea mahollista.
Miulla jatkuu siis työt samassa hammashoitolassa edelleen, vanha tieto blogissa oli varmaan se että vuoden loppuun jatkaisin. Hain syksyllä auki ollutta hammashoitajan toimea ja sain sen, mutta toistaseks voimassa olevaa sopparia ei oo vieläkään pystytty kirjoittamaan käynnissä olevien yt-neuvottelujen hidastettua toimilupaprosessia. Mutta toivon nyt, että neuvottelujen loppuessa (itseasiassa tänään), sopimuskin saataisiin pian allekirjoitettua. Nyt sitten on jatkettu sopparia määräaikaisuudella ja tarvittaessa jatketaan ilmeisesti niin kauan, kun sopimusta joudutaan odottelemaan. Oon tehnyt enimmäkseen hammashoitajan töitä, mutta ilokseni oon päässyt myös omaa ammattiani harjoittamaan melko säännöllisesti. Vuoden kruunasi ennen joulua tehdyt kolme shg-viikkoa putkeen, oli mukavaa ja antoisaa. :-)
Asutaan edelleen rivarikaksiomörskässä, mutta oletan että tähän on tulossa muutosta ihan tässä muutaman seuraavan kuukauden sisään. Ja nyt varmaan pitää täräyttää tänne postauksen loppupuolelle pienellä printillä se isoin "uutinen" (ei mikään uutinen miun somea seuraaville), mutta mie oon kuudennella kuulla raskaana!! ♥ Huhtikuun alkupuolella jään äitiyslomalle ja vauvan laskettu aika on toukokuun puolivälissä. ♥ Ollaan niin onnellisia koko sakki (vaikka miulla onkin ollut jotenkin enemmän huolta vähän kaikenlaisista terveysjutuista tän raskauden aikana), myös Samppa ehkä jollain tapaa, vaikka en kyllä usko että se kunnolla asiaa tajuaa, mutta se on ollu niiin ihana kun on vauvasta kerrottu ja yhessä puhuttu, että siitä tulee varmasti aivan loistava isoveli. ♥ Mutta siis niin, tästä voidaan ehkä laskea, että tilahan se tuppaa loppumaan viimeistään sitten kun vauva syntyy, kun jo nyt on tuntunut välillä aika tosi ahtaalta. Mutta ehkä tulen sitten kertomaan muutosta lisää, kun asioihin alkaa oikeasti tulla varmistusta. :-) On oltu kyllä jo pitkään ihan superkärsivällisiä, ja odoteltu vaan että asiat alkaa liikahtaa eteenpäin, mutta pikkuhiljaa alkaa jo vähän jännittämään että ehditäänkö saada sitten uusi koti mille mallille ennen uuden tulokkaan syntymää. :-D
 Siinäpä niitä kuulumisia nyt pääpiirteissään vähän olis. Ainiin, ja syy sille miks ehdin tätä postausta kirjottamaan näin torstaina keskellä päivää, on se että Samuel on kipeenä (ja tällä hetkellä melko katkonaisen tuntuisilla päiväunilla). Tää olikin ehkä kuvista aistittavissa. :-D Aika hyvin loppusyksy saatiinkin olla terveitä, mutta nyt sitten alkaa näköjään nämä kevätkauden sairastelut. Lievää kuumetta ja köhää tällä kertaa. Sitä ensimmäistä oksutautia kauhulla odotellessa...
-K

ps. Muutama sananen tuosta säästä: mitä täällä tapahtuu??! Ei auta kun ottaa vastaan se mitä annetaan, mutta pikkusen tulee nyt sitten kuiteskin haikailtua noihin vuoden takaisiin -25 pakkasiin. Mitenköhän sitä oppis olemaan täysin tyytyväinen ja kiitollinen siihen, mitä milläkin hetkellä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti