Heipähei! Meillä oli täällä puolitoista viikkoa kestävä sairastupa, mutta en mie eikä myöskään onneks Samuel ollut kipeenä, vaan Juha. Ei se nyt ehkä vieläkään ole täysin kummallisesta flunssastaan parantunut, mutta meni tänään kuitenkin töihin, eikä oo ainakaan vielä tullut takaisin niin kuin viime torstaina samaa yrittäessään. Oon varmaan ihan kamala, mutta jotenkin jopa jo odotin että se palaa töihin. Meidän viime viikko oli jotenkin niin sekava ja kaikki normaalit arkirutiinit ihan päin pyllyä kun Juha makoilikin kotona sohvalla eikä ollut töissänsä. :-D Itekin laiskistuu toisen laiskottelua katellessa! Mutta ehkäpä tää nyt tästä taas normalisoituu. En meinannu saada myöskään noita kuvissa vilahtelevia isänpäiväsukkia valmiiks ajallaan, kun tarkotus oli tehdä ne Juhalta salassa. No, lopulta jouduin ottamaan ne esiin sen läsnäollessa ja sain ne viimeisteltyä lauantai-iltana.
Viime viikolla tuli pikkasen selkeyttä tulevaan kevääseen, sillä sain varattua maalis-huhtikuulle harkkapaikan paikallisesta hammashoitolasta, niin kun olin toivonutkin. Nyt pitäis vaan kirjoitella jo lähtötasoa ja tavoitteita harkkapaikkaa varten ja täytyy sanoa, että on kyllä äitiysloma pehmentänyt pään ihan totaalisesti. Ennen tuollaisten perusraporttien kirjoitus oli ihan helppoa, mutta nyt tuntuu etten osaa muotoilla lauseita enkä edes kunnolla muista että mitä oon aiemmin opiskelujen aikana oppinut! Ihan kamala tunne. Mutta yritän ottaa tämän viikon agendaksi saada tuon kirjoiteltua. Lisäks pitäisi laittaa viestiä toukokuun harjoittelupaikasta eri tahoille ja kysellä vähän että ottaako kukaan edes tämmöistä suuhygienistiopiskelijaa. Se viimeinen, vajaan kuukauden mittainen harjoittelu on siitä vähän erikoinen, että se pitäisi suorittaa esimerkiks jossain ikääntyneiden tai kehitysvammaisten palvelutalossa tai vaihtoehtoisesti vaikka terveyskeskuksen vuodeosastolla, enkä usko että kovin moni tuollaisista paikoista on tottunut suuhygienistiharjoittelijaan. :-)
Onpa kyllä taas harmaa ja pimeä marraskuu meneillään. Päiväaikaankaan ei tänne meidän mörskään tunnu luonnonvaloa tulevan ollenkaan, vaan valot pitää olla päällä koko ajan.
Nyt lähdetäänkin ulkoilemaan, kun on vielä hetken valoisaa. Moikku!
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti