Huh mikä viikonloppu

 Vietettiin just pidennettyä viikonloppua Juhan porukoilla, jotka oli ite reissussa. Ajateltiin etukäteen että ah ihanaa, rentouttava viikonloppu maaseudun rauhassa koiria ulkoiluttaen ja leivinuunia lämmitellen, mutta toisin kävi. Nuka nimittäin alotti keskiviikkona ensin oksentamaan ja sen jälkeen ripuloimaan, ja jälkimmäistä jatkuikin sitten aina viime yöhön asti. Onneks tänään on jo ruoka ruvennut maistumaan ja tilanne näyttäis olevan paranemaan päin, mutta se pääsee kyllä varalta vielä ens yökskin kylpyhuoneeseen nukkumaan. Meillä koirulit on ollut onneks aika vähän sairaina, mutta nyt taas tuli nähtyä miten paljon hommaa ja huolta sairastelusta seuraa. Pestiin viikonlopun aikana neljä mattoa, yks päiväpeitto, pari kylpypyyhettä, lattiaa kymmeniä kertoja ja ite koiran pyllykarvoja noin 10000 kertaa. :-D Eilen soitettiin varalta jo päivystävälle eläinlääkärille, mutta se käski vaan seurata tilannetta vielä tänään ja huomenna ois pitänyt sitten mennä näytille, jos masu ei ois alkanut rauhoittumaan. Mutta tosiaan, onneks tilanne näyttää nyt jo paremmalta. Että niin kaikki koirakuumeiset immeiset, nää ne on niitä koiranomistajan parhaita hetkiä. :-D

Tän lisäks käytin myös Samuelia perjantaina lääkärissä, kun parin karjumisyön jälkeen epäilin että oisko sillä korvatulehdus. Ei onneks ollut, mikä lie toista harmittanut. Viime yö oli onneks jo tässäkin suhteessa parempi. Mitä nyt kaks kertaa ripuleita käytiin siivoilemassa lattioilta. 8) Että semmonen rentouttava itsenäisyyspäivän viikonloppu meillä, mites muilla sujui? No kävin sentään vähän rentoutumassa luonnon helmassa, nimittäin pariin otteeseen vaunulenkillä kattelemassa ihania valkosen lumipeitteen saaneita maisemia, mihin nyt nää postauksen kuvat liittyy, kun ei viiti ehkä laittaa kuvia tuosta edellisen kappaleen sisällöstäkään. :-D

Kohti uutta viikkoa, toivottavasti joissain muissa kuin kakkaisissa merkeissä. Vähän hirvittää että jos kyseessä on joku pöpö, niin missäköhän vaiheessa Neo aloittaa saman ruljanssin... Öitä!

-K

Sheltit ja vauva

Meitä vähän etukäteen jännitti, että miten nuo meidän koirapojat suhtautuu vauvan tuloon, ne kun ovat olleet aikalailla huomion keskipisteinä koko pienen elämänsä ajan. Varsinkin Neo nuorimmaisena oli ja on edelleen täysin mamman sylivauva. Yritettiinkin harjoitella jo ennen vauvan tuloa vähän sellaisia juttuja, joista ajateltiin olevan vauvan tullessa hyötyä. Ettei tarvitse sitten ruveta opettamaan, kun uuteen perheenjäseneen tutustuminen on jo ajankohtaista. 

 Muun muassa sänkyyn koirilla ei ole enää ollut aikoihin asiaa ihan hygienia- ja kesäisin punkkisyistä. Sohvalla oloakin on yritetty vähentää samoista syistä kun sängyllä oloa, mutta se nyt ei oo hirveen hyvin toiminut. :-D Nyt syksyn tullen ja punkkikauden päätyttyä on taas sohvalla pötköttely koirilla selvästi lisääntynyt, sekä ilman lupaa että pyynnöstä. Opetettiin pojat menemään olkkarissa "omalle paikalle" eli omille makuualustoille, mikä on kyllä helpottanut esimerkiks tilanteita, joissa vieraita on tullut tai koirat on täytynyt ohjata muuten vaan pois jaloista häsläämästä. Lisäks tähän uuteen kotiin muuttaessa yritettiin opettaa poikia nukkumaan olohuoneessa yönsä, minkä ne aika hyvin hoksasivatkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Nukkuvat tällä hetkelläkin siis pääsääntöisesti olohuoneessa, tai sitten osan yöstä makkarin oven takana. Tämä ihan sen takia, että ei tarvii enää yöllä pimeessä vauvan sängylle kömpiessä talloa koirien päälle (koska ne makais kuitenkin ihan sängyn vieressä) ja toisaalta nyt sellaset yöllisten vaeltelujen äänet ja kynsien rapina ei kuulu niin hyvin meille ja häiritse jo muutenkin ehkä vähän katkonaisia unia. :-D

Kun kotiuduttiin sairaalasta, mummo toi koirat heti samana päivänä hoidosta kotiin. Pojat sai haistella vauvaa, mutta ihan alussa meni jotenkin tosi kauan ennen kuin niistä kumpikaan osoitti mitään mielenkiintoa vauvaa kohtaan. Ei ne olleet oikein moksiskaan. Alussa oikeestaan ainoat tilanteet, missä joutui olla tarkkana, oli kun vauva pötkötteli unipesässään sohvalla. Välillä koirulit ei aina meinanneet tajuta pesän olevan siinä ja olivat hyppäämäisillään suoraan sen päälle, mutta onneks ehdittiin estää. 

Siinä vaiheessa, kun Samuelia alettiin pitää enemmän lattialla alkoi ehkä koirienkin mielenkiinto vähän pientä mönkijää kohtaan herätä. Laitettiin usein Samuel aina lelukaaren alle, jolloin vältyttiin siltä että koirat ois jostain vaikka innostuessaan kävelleet suoraan Sampan päälle. Oikeestaan vasta kun Samuel alkoi enemmän liikuskelemaan, alkoi koiratkin kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Samppa on tosi innoissaan aina kun näkee koirat ja varsinkin alussa se oikein vauhdilla painoi aina niiden luokse niin kovaa kuin nyt ryömimällä vaan pääsi. Sillon piti koiria aina välillä  käskeä lähtemään pois tilanteesta, kun niistä huomas että niitä vähän ahdisti tällainen yli-innokkuus. Usein ne jostain syystä vielä jäätyy paikalleen, vaikka vauva on suunnilleen jo pyllykarvoissa kiinni. :-D Varsinkin Neo ahdistuu, jos sillä ei oo tilanteesta poispääsyä ja kerran se onkin jo vähän Samuelia tokannut joutuessaan nurkkaan ahdistetuks. Onneks nyt kuitenkin tässä viimeisen kuukauden sisään Samuelin kiinnostus koiria kohtaan on selvästi vähentynyt ja koirat myöskin osaa jotenkin lähteä jo aiemmin pois edestä, ennen kuin mitään tilannetta edes ehtii syntyä. 

 Samuelille tullaan opettamaan (ja on jo nyt vähän aloitettu, mutta ei se vielä tajua), että miten koiria pitää kohdella ja käsitellä. Karvoista ei saa vetää, ja luokse ei saa sitten jatkossa mennä ihan miten vaan, varsinkaan jos koira on nukkumassa. Uskon vahvasti, että näistä tulee vielä hyviä kavereita. :-) Nyt kun Samuel nousee joka paikkaan pystyyn ja ottaa hataria askelia tukea vasten, on Nukalla selvästi jonkunlainen vahtivietti herännyt. Se seurailee Samppaa joka paikkaan lähietäisyydeltä ja käy välillä antamassa vähän pusuja, mistä mie en kyllä hirveesti tykkää, mutta kai se vaan kiintymystään sillä osoittaa... :-D Neo pysyttelee suosiolla vähän etäämmällä ja omissa oloissaan. Sampan ruokailuhetkistä on tainnut tulla myös Nukan ja Neon lempihetkiä, sillä sillon ne saa pieniä herkkupaloja, mitkä Sampalta lentää pitkin lattioita ja syöttötuolia. Välillä oon kyllä komentanut koirat pois ja antanut vasta jälkeen päin siivota paikat, kun ärsyttää kun ne on ihan nenät kiinni lapsessa ja suunnilleen lennosta nappaavat tippuvat ruuanpalat suuhunsa. :-D

Vähän harmitti, kun muutamat ihmiset oli sillon ennen Samuelin syntymää jo vähän sitä mieltä, että ei tuu mitään kun on (sisä)koirat ja vauva näin pienessä tilassa... Että joudutaan nyt varmaan luopumaan koirista. Ihan ihmeellinen ajatus, Nuka ja Neo on meidän perheenjäseniä ja olleet jo kauan ennen vauvaa, niin ei käynyt itellä kyllä pienessä mielessäkään että niistä luovuttaisiin. 

-K

INSTAGRAM STORY: WEEKS 44-48

Marraskuu, kiitos ja hei hei. Tää kuukausi olikin varsinainen sairastelukuukausi meidän perheessä, joten nyt jätettäisiin sitten mielellään hetkeksi syksyn taudit taaksepäin.

 Nää kuvat taitaakin olla vielä lokakuun puolelta, mutta viikon 44 alusta. Tässä vaiheessa sain tehtyä näitä isänpäiväsukkia vielä arkipäivisin salaa Juhan töissä ollessa, sitten se jäikin kotiin saikkuilemaan. // Ihana Bookbeat! Lokakuun saldona viisi, tai oikeestaan neljä ja puoli, kirjaa (koska luin Elävien kirjan loppuun, alotin sitä jo keväällä ja jäi sillon vähän kesken). Tykkäsin kaikista, mutta erityisesti tuosta Jojo Moyesin Ne jotka ymmärtävät kauneutta. ♥ Suosittelen. Marraskuu onkin sitten ollut alkuinnostuksen jälkeen vähän rauhallisempi lukemisen/kirjojen kuuntelun suhteen. :-) // Tulipahan hankittua upouusi pesukone, kun vanha hajosi. Pyykinpesu on paras kotihomma, joten tykkään!

Alkukuu. Pimeetä, harmaata, sumuista, märkää. Ei aurinkoa näköpiirissä. // Meinasin hienosti unohtaa muskarin, muuta ohjelmaa kun ei tuolla viikolla oikeestaan ollutkaan kun se. :-D // Ekat glögit!

Tän kaverin kuvaaminen alkaa olla todella haastavaa. Neuvolaa ei tässä kuussa ollutkaan, joten mittailtiin poitsua omatoimisesti kotona. Vähän epäilyttää että saatiinkohan mitat oikein, varsinkin paino saattaa heittää. Vaa'an lukemat muuttui jokaisella yrityksellä. :-D

Maanantait on kirjastopäiviä ♥ // Lenksulla. // Sain harkkapaikan varattua maalis-huhtikuulle. Huh!

Juhan ensimmäinen isänpäivä! Itse isänpäivänä mie nukuin pahasti pommiin ja Juha oli herännyt hoitamaan Sampan aamutoimia, syöttänyt sille jo puuron ja laittanut päivävaatteet ennen kuin tulivat minnuu herättelemään. Hienoa. :-D Onneks se ei ollut moksiskaan. ♥ Annoin palkkioks hienosta toiminnasta valmiit sukkaset. Ja sitten lähettiin loppupäiväks Juhan porukoille. // Miun iskää ja ukkia nähtiin jo isänpäivää edeltävänä torstaina kakuttelun ja kahvittelun merkeissä. // Juha ja Juhan isä sai myös mätsäävät hirvipipot metsälle, Juhalle tein lisäks myös tuubihuivin kaulaa lämmittämään tuon samaisen kankaan jämästä.

Nää kaikki on siltä päivältä, kun käytiin Sampan kaa Joensuussa. Aamu alkoi aikaisin, koska Juha piti käydä heittämässä töihin, että saatiin auto käyttöön. // Kahvipöydän herkkuja (kuvan alalaidassa miun melkein uuniin unohtunut ja hitusen tummaksi kärähtänyt marjapiirakka). // Ekat loskat.

Kirjoittelin harkkapaikkaan lähtötason ja tavoitteet valmiiksi ja kylläpä osas olla kirjoittaminen nihkeää. Onneks oon sentään välillä tänne blogiin kirjoitellu, niin en ollut ihan totaalisessa lukossa, mutta ammattisanasto oli kyllä hakusessa. En myöskään meinannut millään muistaa, että mitä kaikkee oon koulussa jo tähän mennessä oppinut. // 7-kuinen Samuel on vauhdikas kuin mikä. Oppi konttaamaan ja samantien alkoi myös nousta pystyyn. Nyt tapailee ekoja askeleita tukea vasten. // Sovittiin serkun kanssa, että ens syksynä mennään Tampereen käsityömessuille yhdessä, kun tänä vuonna en tajunnut edes miettiä asiaa. Jei!

Tosiaan sen jälkeen kun Juha oli tervehtynyt ja sairastuvasta oli olevinaan jo toistamiseen selvitty, alkoi Samuelille flunssa. Keskellä yötä räkä alkoi vaan valumaan ja sitä valui ja valui ja valui. // Ei oo meijän talossa hirveesti joulukoristeita eikä edes mitään tunnelmavaloja, mutta kynttelikkö sentään löytyy. // Maanantait on edelleen kirjastopäiviä. Tuossa kuvassa kello oli ehkä vähän vaille neljä. Pimeetä on!

Saikkuilua, auringon ihailua sisältä käsin, pitkästä aikaa vitamiinipommi aamupalapöydässä smoothien muodossa. Samppakin sai maistaa. No tuossa ekassa kuvassa taitaa tauti olla menossa jo pois päin kun kerran noinkin pitkään on nukuttu.

Meillä kyllä nuo Black Fridayn ja koko sitä edeltävän viikon ostelut lähti vähän lapasesta. Tosin ihan tarpeellisia juttuja oli muut (uus tietokone, molemmille uudet puhelimet ja muutamia joululahjoja), mutta tää lankapaketti oli vähän niinkun ennakkojoululahja itelle. ♥ // Söpö pieni nuhanenä. Samuelilla on näköjään samanlainen kuiva talvi-iho kuin miulla ja nuo posket helottaa aina iltasin ihan punasena kun on jouduttu pesemään naamaa monta kertaa päivässä. Eikun rasvaa naamariin.

Pidettiin mammakerhon pikkujoulut. Tortilloja ja paljuilua! En ollutkaan ennen käynyt paljussa. Ihana oli kuutamossa ja pikkupakkasessa lillutella. Tosin ylläriylläri, piti aika rauhallisesti nousta lopuksi ylös ettei verenpaineet heitä häränpyllyä ja taju lähde. Näin on kerran Imatran kylpylän kuumavesialtaassa meinannut käydä. :-D

Ihanan valoisa lumen ja auringon yhdistelmä. // Lappeenrannan ostoskeskuksissa oli joulukoristeet viritelty viimesen päälle. // Rutaleet lenkillä. ♥ :-D

-K

Miniloma Lappeenrannassa

Oli ollut jo kesällä puhetta, että nyt kun Milla muutti Lappeenrantaan opiskelemaan mentäisiin sinne Samuelin kanssa joskus yökyläilemään ja tutustumaan kaupunkiin. Nyt sitten sattui sellainen sopiva sauma, ja oltiin siellä yksi yö tiistaista keskiviikkoon. :-) Ihan kiva että tuli nyt käytyä, kun en tiedä yhtään että milloin päästään seuraavan kerran. 

Tiistaina perille päästyämme käytiin Prismassa, kannettiin hirveet kantamukset sisälle, laiteltiin ruokaa ja hörpittiin kahvia ja glögiä ja oltiin oikeestaan vaan Millan kämpällä, lukuun ottamatta iltalenkkiä joka kierrettiin keskustan lähiympäristössä. Oli muuten hyytävän kylmää. Keskiviikkona lähdettiin sitten jo hyvissä ajoin kirppisten kautta vähän kauppoja kiertelemään. Muutamia joululahjoja tuli ostettua ja itelle iso paketti söpöjä sukkia tulevia harkkojakin silmällä pitäen. Käytiin myös syömässä Iso-Kristiinan Daddy's dinerissa, mutta sovittiin et ens kerralla mennään johonkin vähän erikoisempaan. ei-ketju ravintolaan. :-) 

 Samuelin kanssa matka sujui ihan kivasti, oltiin nyt ekaa kertaa kahdestaan vähän kauempana reissussa. Yö oli vähän raskas, koska nukuttiin vierekkäin Millan sängyssä (Milla lattialla patjalla) ja heräsin Sampan jokaiseen käännähdykseen ja jostain syystä se inahtelikin monta kertaa yön aikana. Aamulla ei siis mikään super levännyt olo ollut, vaikka ihan suht. pitkään nukuttiinkin. Keskustassa pyöriessä ja ravintolassa kaikki meni hyvin. Vähän minnuu jänskätti, että mitenkä kahdestaan päästään kotiin asti, kun S on ollut vähän huono matkustaja autossa viime aikoina ja vaatinut takapenkille viereensä viihdyttäjää. Rankka kauppapäivä kuitenkin väsytti ja ajoitin lähdön silleen, että pikkunen nukkui reilun tunnin matkan alusta. Heräiltyään hetken aikaa kaikki tuntu olevan ihan hyvin, mutta sitten meidän kotikunnan rajalla alkoi ihan kauhee karjunta ja sitä jatkui muutamista rauhottelupysähdyksistä huolimatta ihan kotiin saakka. En oikein tiiä mikä sitä niin järkytti, pimeäkö vaiko pitkä istuminen turvakaukalossa. Kuuma sillä ei ainakaan miun mielestä pitänyt olla, eikä liian kylmäkään. Toivotaan ettei nyt mitään hirveää traumaa matkan lopusta jäänyt.

Yritettiin ottaa vähän joulukorttikuvia ja saatettiinpa jopa onnistuakin siinä, sen takia Sampalla tonttulakki päässä. :-)

-K

Kyläilemässä

Tuli sitten edellisessä postauksessa vähän tahattomasti valehdeltua. Juha jäikin vielä tiistaina uudestaan pariksi päiväksi saikulle, koska sillä helahti iho täyteen pieniä punaisia pisteitä. Työterveyshuollossa lääkäri antoi diagnoosiksi enterorokon, mutta meillä kuitenkin pieni epäilys on asiasta, sillä kai nyt niin herkkään tarttuva tauti olis miulle ja/tai Samuelillekin tullut. Meitä itteä on vähän mietityttänyt, että oisko kyseessä kuitenkin ollut ab-kuurista tullut viivästynyt yliherkkyysreaktio, mutta tiiäpä sitten hänestä. Kiva ois ollut kyllä saada tietoihin merkintä siitä, jos kyseessä onkin amoksisilliinin yliherkkyyttä, niin ei kukaan vahingossakaan enää antaisi tai määräisi kyseistä antibioottia jatkossa. Mutta joo, nyt taidetaan olla kaikki ainakin hetken ajan terveitä taas, ja jospa se arki nyt alkaisi normalisoitua. :-D

Käytiin Samuelin ja Minnan kanssa tiistaina Joensuussa moikkaamassa kahta vanhaa kaveria. ;-D ♥ Lounastettiin ja juotiin myöhemmin vielä kahvit. Täytyy sanoa, että kyllä tuon lapsen kanssa lähtiessä on vielä hyvä olla ylimääräiset apukädet mukana, jos esimerkiks tarvii pysäyttää auto kesken matkan ja pyytää vieruskaveria siirtymään takapenkille viihdyttämään pientä miestä että päästäis joskus määränpäähänkin. :-D Mutta kivaa oli ja on aina nähdä kamuja, vaikka näkemisten välissä jokainen elääkin ihan omaa elämäänsä ja saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei nähdä. Mutta siitäpä sitä tunnistaa todelliset ystävät, kun vaikka näkemisten välillä ois pitkäkin aika eikä yhteyttä tulis muutenkaan juuri pidettyä, niin jokainen tietää et ei se ystävyys siitä minnekään vähene, ja jutut jatkuu aina oikeestaan siitä mihin ne on viimeks jääneetkin. ♥

 -K

Sairastuvasta selvitty

Heipähei! Meillä oli täällä puolitoista viikkoa kestävä sairastupa, mutta en mie eikä myöskään onneks Samuel ollut kipeenä, vaan Juha. Ei se nyt ehkä vieläkään ole täysin kummallisesta flunssastaan parantunut, mutta meni tänään kuitenkin töihin, eikä oo ainakaan vielä tullut takaisin niin kuin viime torstaina samaa yrittäessään. Oon varmaan ihan kamala, mutta jotenkin jopa jo odotin että se palaa töihin. Meidän viime viikko oli jotenkin niin sekava ja kaikki normaalit arkirutiinit ihan päin pyllyä kun Juha makoilikin kotona sohvalla eikä ollut töissänsä. :-D Itekin laiskistuu toisen laiskottelua katellessa! Mutta ehkäpä tää nyt tästä taas normalisoituu. En meinannu saada myöskään noita kuvissa vilahtelevia isänpäiväsukkia valmiiks ajallaan, kun tarkotus oli tehdä ne Juhalta salassa. No, lopulta jouduin ottamaan ne esiin sen läsnäollessa ja sain ne viimeisteltyä lauantai-iltana.

Viime viikolla tuli pikkasen selkeyttä tulevaan kevääseen, sillä sain varattua maalis-huhtikuulle harkkapaikan paikallisesta hammashoitolasta, niin kun olin toivonutkin. Nyt pitäis vaan kirjoitella jo lähtötasoa ja tavoitteita harkkapaikkaa varten ja täytyy sanoa, että on kyllä äitiysloma pehmentänyt pään ihan totaalisesti. Ennen tuollaisten perusraporttien kirjoitus oli ihan helppoa, mutta nyt tuntuu etten osaa muotoilla lauseita enkä edes kunnolla muista että mitä oon aiemmin opiskelujen aikana oppinut! Ihan kamala tunne. Mutta yritän ottaa tämän viikon agendaksi saada tuon kirjoiteltua. Lisäks pitäisi laittaa viestiä toukokuun harjoittelupaikasta eri tahoille ja kysellä vähän että ottaako kukaan edes tämmöistä suuhygienistiopiskelijaa. Se viimeinen, vajaan kuukauden mittainen harjoittelu on siitä vähän erikoinen, että se pitäisi suorittaa esimerkiks jossain ikääntyneiden tai kehitysvammaisten palvelutalossa tai vaihtoehtoisesti vaikka terveyskeskuksen vuodeosastolla, enkä usko että kovin moni tuollaisista paikoista on tottunut suuhygienistiharjoittelijaan. :-)

Onpa kyllä taas harmaa ja pimeä marraskuu meneillään. Päiväaikaankaan ei tänne meidän mörskään tunnu luonnonvaloa tulevan ollenkaan, vaan valot pitää olla päällä koko ajan.

 Nyt lähdetäänkin ulkoilemaan, kun on vielä hetken valoisaa. Moikku!

-K